Onko liian raju rangasitus 7 vuotiaalle? Kommentteja neuvoja!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja matrjoshka
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Meni kyllä ihan yli noi rankut. Siis ymmärrän että olit varmasti huolesta sekaisin ja tyttö toimi väärin. Etenkin tuo isälle menemisen kieltäminen on kyllä äidiltä jo tosi törkeetä. Jos ne säännöt ei siellä pidä niin jatka tota tiukkaa linjaa taas kotona.
 
Alkuperäinen kirjoittaja keppälerttu;28410283:
no, meillä ei juurikaan ole annettu rangaistuksia, mut sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa tekeekö lapset tyhmyyksiä, tai jopa älyttömyyksiä.
mä pyrin siihen et lapset oppii tekemään oikein siksi et ne haluaa tehdä oikein, eikä tekemään oikein siksi ettei joudu kotiarestiin tms.
ja helppoja lapsia noi ei todellakaan ole, ja erinomaisesta kasvattajasta mä olen kaukana.

Siis tottakai keskustelu on myös erittäin tärkeää. Mun mielestä se vaan menee niin, että jos ei pysty ulkoillessa noudattamaan sovittuja sääntöjä, niin silloin ei oikein voi yksin ulkoilla. Tää on ihan turvallisuuskysymys, mutta riippuu toki lapsen luonteestakin kuinka altis on tekemään typeriä ja vaarallisia asioita.
Hankalampia on ne jutut, joissa se konkreettinen seuraus on jossain 20 v päässä...kuten se, että toi mun esikoinen ei tee läksyjään. Näihin on ollut pakko keksiä välittömiä rangaistuksia, koska en voi antaa lapsen heittää koko tulevaisuuttaan viemäriin vain siksi ettei se ymmärrä.
 
Siis tottakai keskustelu on myös erittäin tärkeää. Mun mielestä se vaan menee niin, että jos ei pysty ulkoillessa noudattamaan sovittuja sääntöjä, niin silloin ei oikein voi yksin ulkoilla. Tää on ihan turvallisuuskysymys, mutta riippuu toki lapsen luonteestakin kuinka altis on tekemään typeriä ja vaarallisia asioita.
Hankalampia on ne jutut, joissa se konkreettinen seuraus on jossain 20 v päässä...kuten se, että toi mun esikoinen ei tee läksyjään. Näihin on ollut pakko keksiä välittömiä rangaistuksia, koska en voi antaa lapsen heittää koko tulevaisuuttaan viemäriin vain siksi ettei se ymmärrä.

aivan, mut miten lapsi opettelee puhelimen käyttöä ja yksin ulkoilua jos ne viedään pois?
kyseessä oli uudet asiat, jotka vaatii vielä niin lapselta kuin vanhemmilta opettelua.ei voi olettaa et pieni lapsi heti osaa käyttäytyä oikein.
noita tilanteita tulee eteen vielä monen monta kertaa, jos ensimmäisellä kerralla rangaistukset on tuollaiset, mitä seuraavalla kerralla? tai sitä seuraavalla?

tää on tosiaan vain mun tapani kasvattaa, enkä pidä outona muiden tapoja =)

mä olen jo aiemminkin sanonut et mä en käytä rangaistuksia siksi, et jos antaisin tuollaisen määrän rangaistuksia siitä mitä tässä tapauksessa tapahtui, niin mitä tekisin jos lapsi esim varastaisi kaupasta? tai löisi koulussa jotain toista oppilasta?
kuukausi kotiaresta ja kännykkä pois vuodeksi?

mulle pahinta mitä lapsi tekee ei siis ole et ne uhmaa/vastustaa mua, vaan se mitä ne tekee muille.mä olen se jonka niskaan ne saa pahanolonsa kaataa, mä olen sitä varten olemassa et mulle puretaan ne ilot ja surut, viha ja kiukku.Mä kestän, vaikka välillä sattuukin.
 
Itse olisin jättänyt herkut pois ja pitänyt puhuttelun käyttäytymisestä. Sekä olisin opettanut puhelinkeskustelujen säännöt.

Isälle menolla en rankaisisi. Samalla se tosiaan rankaisee isää. Mitäpä jos siellä on sovittu jo menoa? Tai jos isä antaa rangaistukseksi, että nyt pysyt sitten viikon isän luona, äidille ei mennä. Mitäs sitten?

Jestas mitä rangaistuksia noin pienelle. Tuossahan on jo monta rangaistusta.

Oli todella julmaa ja väärin isääkin kohtaan.
 
Liian kova rangaistus. Työskentelen perheiden parissa ja voin suoraan sanoa että ne kaikkein pahimpiin ongelmiin teini-iässä joutuvat ovat juuri niitä joita on alistettu sairailla rangaistuksilla pienestä asti. Jos rankaiset lastasi noinkovilla menetelmillä menetät häneen keskusteluyhteyden ja saat uhman vain kasvamaan hänessä. Tutustu lasten kasvuun ja kehitykseen ja hae apua kasvatusneuvolasta jos tuntuu että hommat ei suju teidän perheessä. Pilasit lapseltasi vapun ja aiheutit hänen luottamukseensa suuren suuren aukon tässä kohtaa. :(Itselläni on useampi lapsia ja ongelmia ei ole ollut koskaan, aina on keskusteltu asiat halki ilman rangaistuksia. Lapset hyvinkäyttäytyviä, hyviä oppilaita. Koulussa eivät koskaan ole häirinneet eikä pihoilla riehuneet tai karkailleet pitkin kyliä niinkuin nämä lapset usein tekevät, joita kotona pidetään järjettömässä kurissa ja nuhteessa.
 
[QUOTE="vieras";28410136]Höpö höpö. Sinulla taitaa olla todella helpot ja kiltit lapset. Tai sitten ei lapsia ollenkaan.
Tottakai rangaistuksista oppii. Miksi muuten niitä käytettäisiin? Haloo?[/QUOTE]

Esikoinen täyttää kohta 17v, hän on aina ollut kohtuullisen helppo (paitsi eka- ja tokaluokalla, jolloin oli käytösongelmia, joiden vuoksi käytiin kuraattorillakin, mutta se on jo toinen tarina - tosin keskustelemalla siitäkin selvittiin, käytettiin Ben Furmanin lanseeraamaa muksuoppia hyväksi, jossa puuttuva taito opetellaan) ja asiat neuvoteltavissa.

Keskimmäinen on 14v, ja hyvin temperamenttinen tyttö, joka tietää mitä haluaa ja isoon ääneen sitä yleensä vaatiikin. Joskus hänen kanssaan on keskusteltava isoilla kirjaimilla ja tuotava mahdollisia seuraamuksia esiin (ovat siis muuta kuin rangaistuksia, mutta aina liitettävissä tekoon - esim. tytön puhelinlaskut olivat liian korkeita, joista keskusteltiin ja sovittiin, että maksaa itse niistä osan karkkipäivärahoillaan), mutta edelleen keskustelulla mennään eteenpäin.

Kuopus 12v, on sopeutuva ja luonteeltaan rauhallinen. Hänen kanssaan keskusteleva kasvatustapa on ollut tähän saakka helpoin.

Sen vuoksi mä tätä keskustelua tuon esiin kasvatusmenetelmänä niin paljon tälläkin palstalla, koska kun sitä toteuttaa ihan pienestä pitäen, niin lapset ovat oppineet perustelemaan tekemisiään ja pohtimaan niitä toivottavasti jo etukäteen, jolloin lapsena käydyt keskustelut tuottavat hedelmää jo teini-iässä, jolloin töppejä tekemisissä tulee vähemmän ja keskusteluyhteys on olemassa edelleen.

Hyvään käytökseen kannustaminen on toinen mun käyttämä keino. Siinä mahdollinen huono käytös jätetään hyvin vähäiselle huomiolle (=keskustelu), mutta hyvästä käytöksestä palkitaan (=usein vain kehut), jolloin hyvä käytös saa luonnollisesti enemmän sijaa lapsen/nuoren käyttäytymisessä.

En ole mitenkään erinomainen kasvattaja, koska lasteni käyttäytymisessä on osa-alueita, joihin en ole aina tyytyväinen. Noista asioista puhutaan heidän kanssaan tämän tästä, mutta ehkä se vaatii jonkun kehitystehtävän ohittamisen, jolloin he asian tärkeyden huomaavat. Joskus jäähyä kokeilin ja pohdin sen tarkoitusta, jolloin huomasin, ettei siitä ole mitään hyötyä. Peli- tai puhelinkieltoja noilla ei ole ollut koskaan, enkä ole arestiakaan nähnyt tarpeelliseksi.
 
Päivitellään mites rangaistus etenee...

Noh tänään käytiin kaupungilla ja tyttö sai sen pallonsa. Sai myös munkin kun oltiin kahvilla. Edelleen puhelin kiellossa eikä mene ulos eikä kavereita. Ei mennyt isälleen. Laitoin isälle viestin asiasta eipä tuo ole mitään vastannut, liekkö jopa mielissään lapsivapaasta vapusta.... :whistle:

Melkoisen omituisia ehdotuksia että tyttö menisi isälleen ja sen jälkeen JATKETTAISI rankkua kun tulee takaisin kotiin. Ei mitään järkeä. Tyttö ehtisi jo unohtaa mistä rangaistus annetaan kun viettäisi muutaman päivän "loman" siinä välissä. :headwall:

Minusta rangaistus on osoittanut ihan hyväksi opetukseksi. Heti alussa turhat luulot vapauksista pois. Ison rangaistuksen myötä tyttö ymmärtää kuinka isosta asiasta on kyse eikä tee sitä uudestaan.
 
Mites mä sen nyt vesitin? Selitin tytölle että nyt kun on vappu saat pallosi. En halunnut omaakaan vappuani pilata kökkimällä sisällä koko päivää ja eipä 7veetä voi oikein kotiinkaan yksin jättää moneksi tunniksi keskustaan lähtiessä. Munkki me syötiin puoliksi.
 
Eikö rankku ollut, että vappu peruttu, vappupalloa ja herkkua ei tule eikä ulos mennä. Mutta kun sinä et jaksa olla kotona, niin lapsi sai pallon, munkin ja pääsi kaupungille viettämään vappua. Ainoan rankun kärsii siis isä. No puhelinta et vissiin vielä antanut takaisin?
 
[QUOTE="vieras";28412476]Eikö rankku ollut, että vappu peruttu, vappupalloa ja herkkua ei tule eikä ulos mennä. Mutta kun sinä et jaksa olla kotona, niin lapsi sai pallon, munkin ja pääsi kaupungille viettämään vappua. Ainoan rankun kärsii siis isä. No puhelinta et vissiin vielä antanut takaisin?[/QUOTE]

Vappupallo on ainut missä olen myöntynyt. Herkkuna tyttö härppi munkista noin puolet. Ulkoiluksi en laske sitä että olen vetänyt häntä perässäni ympäri keskustan kahviloita. Puhelinta en ole antanut eikä puistoon, pihakeinuihin ei kavereille. Se kyllä syö lasta.
 
Mites mä sen nyt vesitin? Selitin tytölle että nyt kun on vappu saat pallosi. En halunnut omaakaan vappuani pilata kökkimällä sisällä koko päivää ja eipä 7veetä voi oikein kotiinkaan yksin jättää moneksi tunniksi keskustaan lähtiessä. Munkki me syötiin puoliksi.

Taidat olla vähän pihalla siitä miten rangaistukset toteutetaan. Miksi uhkasit niin monella asialla, jos et nyt itse JAKSA toteuttaa niitä? Tyhmä olet. Tyttösi tulee tekemään sanamlaisia temppuja uudestaan, se on varma.
 
Jos nyt on sattunut rangaistuksen lapselle antamaan, niin sen voi tavallaan kääntää positiiviseksi, eli kun lapsi käyttäytyy hyvin, niin ok - rangaistus perutaan tai sitä lievennetään.
 
Mites mä sen nyt vesitin? Selitin tytölle että nyt kun on vappu saat pallosi. En halunnut omaakaan vappuani pilata kökkimällä sisällä koko päivää ja eipä 7veetä voi oikein kotiinkaan yksin jättää moneksi tunniksi keskustaan lähtiessä. Munkki me syötiin puoliksi.

Sun kasvatustavassa on loogisuus kaukana.

"Miten mä sen nyt vesitin"
"En halunnut omaakaan vappuani pilata kökkimällä sisällä koko päivää.."
Just just...
 
No eiköhän se muksu ole unohtanut jo koko rankun syyn ja seuraukset, kun mitään selittämättä osa rankuista ei enää olekaan voimassa. Siinä pieni pää miettii, että mikäs sitten on ja mitä seuraavaksi tulee. Ja jos pöljäilee vielä, niin varmaan taas saa munkkia ja lelun ja pääsee kaupungille juhlahumuun.
 
Ikinä ei ole ennen tuommoista tehnyt. Puhelin on uusi juttu meillä. Nyt minun täytyy saada teroitettua tytön päähän että äidille täytyy vastata AINA puhelimeen. Ja minua täytyy totella. Liikkuminen pihalla on kansa uusi juttu ja nyt tytölle täytyy antaa selkeät rajat.

Tyttö on nyt järkyttynyt ja loukkaantunut saamistaan seurauksista. Se ei selkeästikään odottanut sitä.

Tarkoittaako tämä siis käytännössä sitä, että lapselle on tuupattu puhelin ja annettu vapaus liikkua pihalla, mutta ei ole opastettu, miten puhelimen kanssa tulee toimia ("vastata aina kun äiti soittaa"), tai että mitä velvollisuuksia liittyy vapauteen liikkua itsenäisesti pihalla!? Jos lasta ei ole opastettu ja neuvottu ja kerrottu, mitä häneltä uudessa tilanteessa odotetaan, rangaistus oli todellakin kohtuuton! Lapsi vasta harjoittelee ja sanktiot on jo tuota luokkaa.
 
Minä vähän kyseenalaistan sitä, miten puhelimen poisottaminen 7-vuotiaalta voi opettaa lasta siihen, miten puhelinta käytetään.

Riippuu toki tosin myös siitä, mihin ja miten puhelintaan käyttää.
 
Musta taas kuulostaa ihan tyhmälle kun joidenkin mielestä ei pidä rangaista koska puhelin uus juttu... Joo, puhelimen käyttäminen voi tuottaa vaikeuksia ja puhelin käytös esim. Voiko puhelin olla äänellisellä tietyissä tilanteissa voi olla hakusessa. Mutta se, että vanhemmille vastataan aina on aika simppeli juttu eikä vaadi harjoitusta...

Minusta ok rangaistus muuten, mutta isälle menoa en olisi langettanut vaan rangaistus olisi jatkunut pari päivää kotiin tulosta.
 
Vappupallo on ainut missä olen myöntynyt. Herkkuna tyttö härppi munkista noin puolet. Ulkoiluksi en laske sitä että olen vetänyt häntä perässäni ympäri keskustan kahviloita. Puhelinta en ole antanut eikä puistoon, pihakeinuihin ei kavereille. Se kyllä syö lasta.

Tuo viimeinen lause kyllä kertoo asenteestasi, saada lapsi kärsimään päiväkausia puhelimen käytöstä joka tosiaan uusi juttu ja SINUN vastuulla kertoa miten sen kanssa toimitaan.
Toivottavasti oli kahviloita minkä perässä raahasit tyttöä, kuka menee kahvilasta kahvilaan jollei nauttimaan kahvia vahvemmasta..
Tuollaiset kohtuuttomat rangaistukset tosiaan kasvattaa sitä uhmaa ja pahentaa tilannetta.
Joskus kannattaisi olla se aikuinen ja kuunnella lasta, asetu välillä lapsen rooliin vain nähdäksesi millaista siellä on.
 
Kyllä sä ap nyt vähän pöhköltä kuulostat. Jos ylipäätään pitää jotain "rankkuja" (miten tyhmältä kuulostaakaan!) ruveta antamaan, ne pitää mitoittaa niin, että pystyy itse pysymään niissä. Et päästänyt lastasi isälle, koska"isä vesittää rangaistuksen".

Nyt tilanne on se, että sinä ylireagoit, määräilit ylimitoitettuja sanktioita, et itsekään jaksanut niitä ja vesitit ne ihan itse. Pallot ja munkit on saatu, ja koko hommasta jäi tyhjä käteen. Olitko edes ohjeistanut, miten puhelimen kanssa toimitaan? Kiinnostaa, koska tähän kysymykseen et ole vastannut.

Itse yleensä saadaan kaikki tilanteet lasten kanssa ihan keskustelemalla hoidettua. Ei ehkä ihan JUST tapahtumahetkellä, monesti helpompaa kun kaikki osapuolet ovat vähän rauhoittuneet. Ei tule sitten kiihtyneenä niitä "rankkujakaan" heiteltyä miten sattuu.
 
Mä vierastan sitä, että aikuinen ei voi muka ikinä myöntää erehtyneensä. Jos vanhempi tunnekuohuissaan tulee vaikka uhanneeksi lasta kohtuuttomalla rangaistuksella, tulee hänen monen mielestä pitää ylpeytensä ja toteuttaa epäreilu rangaistuksensa, kun on sellaisen kerran tullut suustaan päästäneeksi.

Kyllä minä ainakin olen ihan nöyrtynyt ja selittänyt lapselle, että suutuin niin kovasti että siksi tuli uhattua tällaisella rangaistuksella. Sitten keskustelemme lapsen kanssa ja sovimme, että jos hän on ymmärtänyt tekonsa, voidaan miettiä mikä osa rangaistuksesta perutaan ja mikä taas on ihan kohtuullinen rangaistus lapsen tekoon nähden.

Täydellinen vanhempi ei tietysti tällaisiin tilanteisiin joudu, mutta kyllä itse muistan esimerkiksi suuttuneena sanoneeni lapsille, että yhtään lahjaa ei tule tänä jouluna. Todellisuudessa keksimne sitten jonkun sopivamman rangaistuksen tämän hölmön uhkauksen tilalle.
 

Yhteistyössä