[QUOTE="vieras";28410136]Höpö höpö. Sinulla taitaa olla todella helpot ja kiltit lapset. Tai sitten ei lapsia ollenkaan.
Tottakai rangaistuksista oppii. Miksi muuten niitä käytettäisiin? Haloo?[/QUOTE]
Esikoinen täyttää kohta 17v, hän on aina ollut kohtuullisen helppo (paitsi eka- ja tokaluokalla, jolloin oli käytösongelmia, joiden vuoksi käytiin kuraattorillakin, mutta se on jo toinen tarina - tosin keskustelemalla siitäkin selvittiin, käytettiin Ben Furmanin lanseeraamaa muksuoppia hyväksi, jossa puuttuva taito opetellaan) ja asiat neuvoteltavissa.
Keskimmäinen on 14v, ja hyvin temperamenttinen tyttö, joka tietää mitä haluaa ja isoon ääneen sitä yleensä vaatiikin. Joskus hänen kanssaan on keskusteltava isoilla kirjaimilla ja tuotava mahdollisia seuraamuksia esiin (ovat siis muuta kuin rangaistuksia, mutta aina liitettävissä tekoon - esim. tytön puhelinlaskut olivat liian korkeita, joista keskusteltiin ja sovittiin, että maksaa itse niistä osan karkkipäivärahoillaan), mutta edelleen keskustelulla mennään eteenpäin.
Kuopus 12v, on sopeutuva ja luonteeltaan rauhallinen. Hänen kanssaan keskusteleva kasvatustapa on ollut tähän saakka helpoin.
Sen vuoksi mä tätä keskustelua tuon esiin kasvatusmenetelmänä niin paljon tälläkin palstalla, koska kun sitä toteuttaa ihan pienestä pitäen, niin lapset ovat oppineet perustelemaan tekemisiään ja pohtimaan niitä toivottavasti jo etukäteen, jolloin lapsena käydyt keskustelut tuottavat hedelmää jo teini-iässä, jolloin töppejä tekemisissä tulee vähemmän ja keskusteluyhteys on olemassa edelleen.
Hyvään käytökseen kannustaminen on toinen mun käyttämä keino. Siinä mahdollinen huono käytös jätetään hyvin vähäiselle huomiolle (=keskustelu), mutta hyvästä käytöksestä palkitaan (=usein vain kehut), jolloin hyvä käytös saa luonnollisesti enemmän sijaa lapsen/nuoren käyttäytymisessä.
En ole mitenkään erinomainen kasvattaja, koska lasteni käyttäytymisessä on osa-alueita, joihin en ole aina tyytyväinen. Noista asioista puhutaan heidän kanssaan tämän tästä, mutta ehkä se vaatii jonkun kehitystehtävän ohittamisen, jolloin he asian tärkeyden huomaavat. Joskus jäähyä kokeilin ja pohdin sen tarkoitusta, jolloin huomasin, ettei siitä ole mitään hyötyä. Peli- tai puhelinkieltoja noilla ei ole ollut koskaan, enkä ole arestiakaan nähnyt tarpeelliseksi.