Onko liian kova kuri? (7-ja 9-vuotiaat pojat)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Kirsi"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="Kirsi";29749799]Lisään vielä, että aikaisemmin meillä oli tosiaan takkua iltatoimien kanssa. Kun me suihkutimme ja laitoimme vauvaa nukkumista varten, pojat sekoilivat iltapala pöydässä, hidastelivat iltatoimissa jne. Nyt he tekivät iltatoimet tosiaan vauhdikkaasti ja istuivat iltatoimien jälkeen puoleksi tunniksi pelaamaan. Mikä ihana rauha meilläkin oli syöttää vauvalle puuro ja käydä itse suihkussa ilman jatkuvaa vieressä valvontaa ja jankkaamista iltatoimien sujuvuudesta :)[/QUOTE]

Mun mielestä sulla on liian suuret odotukset tuon ikäisiltä pojilta, ja samalla jotain pientä vastenmielisyyttä heitä kohtaan? Onko niin että vauva vie huomiosi etkä jaksa kasvattaa poikia? Ei mielestäni ole kohtuullista, että joka hetkenä pitäisi kotona käyttäytyä kuin armeijassa; siivota, olla skarppina äidin käskyille, olla vetelehtimättä, syödä ripeästi jne. Mun mielestä päästät itsesi vähällä, kun palkitset pojat pelaamalla.
Parempiakin kasvatuskeinoja kun olisi.

Niin kuin tässä ketjussa jo todettu, elämänne pyörii nyt pelaamiset ympärillä. Se on karkkina siellä päivän lopussa pojille, ja sinä vahdit poikien tekemisiä kuin haukka. Ei se niin kuuluisi olla, vaan kotona pitäisi saada olla rennosti, välillä on huonompia päiviä,välillä parempia. Tuon ikäinen ei ehkä vielä osaa säännöstellä impulsiivisuuttaan, ja koska heitä on kaksi, tottakai he välillä riehuvat tai vetelehtivät. Kaiken lisäksi jos pojat ovat kovin kiinnostuneet pelaamisesta, niinkuin vaikuttaa ( tai jopa riippuvaisia pelaamiseen), niin tottakai tuollainen jokapäiväinen jännitys laukeaa, ja näkyy heidän käytöksessään, kun he miettivät että saavatko pelata vai ei. Tottakai aluksi he tsemppaavat käytöksessään, mutta oletatko oikeasti että vielä viikonkin kuluttua he osaavat hillitä itseään täydellisesti, jotta saisivat pelata? Mielestäni tuo on epäreilua, ja odotuksesi heitä kohtaan ovat liian korkeat. Anna poikien olla poikia, myös koulunkäynti voi väsyttää. Jos joskus on huono päivä, pitääkö siitä heti rankaista pelikiellolla? Kun järkevintä olisi että arkena ei pelata laisinkaan.
 
Niin, ja pointtina oli myös se, että onko oikein rankaista poikia levottomuudesta tai hitaudesta?
Ne ovat joskus asioita joita edes aikuinen ei pysty itsessään hallitsemaan, johtuen tempperamentista tai jopa keskittymishäiriöistä. Tai ihan vaan väsymyksestä.

Sääntöjä pitää olla, ja peliaikaa on hyvä rajoittaa, mutta muuten olet mielestäni vähän ymmärtämätön poikiasi kohtaan. Pitääkö kaiken sujua niin kuin aikuinen haluaa???
 
Meillä lapset 14v, 12v 7v ja 6v. Kolme vanhinta tyttöjä, ja kuopus poika. Lapsilta en ole oikein ikinä vaatinut mitään "nukkumaan tähän ja tähän mennessä" tai iltatoimet näin ja näin nopeasti. Kaikki hommat hoituu heiltä melko sutjakasti noin luonnostaan, joskus kun tulee valvottua vähän pidempään älyävät mennä seuraavana iltana aiemmin nukkumaan. Lapset ovat saaneet kovasti kehuja itsenäisyydestään, johon olen kyllä tietoisesti kasvattanut antamalla määräämisoikeutta omista asioista ja tekemisistä, joista on sitten otettu myös vastuu.
Puhelimilla tai pädeillä eivät isommat tytöt ole kuin iltaisin ja vähän koulun jälkeen, heillä ei ole sellaiseen edes aikaa... Pienemmät pelaavat joskus viikonloppuisin pädillä, Wiillä tai tietsikalla. Eipä noitakaan hirveästi pelit kiinnosta, käytännössä heillä on yhteinen iPad jolla saavat pelata milloin haluavat, heille se on vain lelu muiden joukossa :)
 
Ei kuulosta hyvältä. Tuo sääntömuutoshan vaan kiristi vaatimuksia ja teki niistä myös entistä epämääräisempiä. Se on liikaa vaadittu, että kaiken pitäisi sujua täydellisesti ja jos lapsi nyt tekee virheen vaikkapa jo aamulla, on pelioikeus sitten menetetty ja sinulla ei ole enää aseita millä kiristää. No se ei välttämättä ole huono juttu, mutta et kyllä saavuta omia tavotteitasikaan koska eivät lapset jaksa ikuisesti tuolla tavalla tsempata.
 
Mun mielestä kaikessa elämässä ei voi vasn kieltää, vaan pitää myös antaa vaihtoehto tilalle. Eli jos kieltää kännykällä pelaamista, nii lapsi on sit ihan ett no mitäs hän nyt sit tekee??? Eli sit pitää ohjata muuta yhtä kivaa tekemistä tilalle.

Harkkoihin tai mihin tahansa lähtöä voi palotella. Ruuan syöminen ja astiat pois, tavaroiden pakkaaminen, jne. Näistä voi tehdä aikajana taulun, jossa lapset käyvät siirtämässä merkkiään eteenpäin kun kyseinen vaihe on tehty. Ei tarvii erikseen koko ajan hoputtaa että nyt reippaasti nyt reippaasti. Ja jos merkki siirtyy ajoissa vimiseen kohtaan, eli ollaa ajoissa valmiina autossa, nii sit saa palkinnon, eli vaikka saa ylipäätään pelata huomenna.

Mun mielestä olis paljon positiivisempaa, jos oletusarvo olis vaikka se että vasn viikonloppuna saa pelata tunnin. Muu peliaika pitää ansaita. Mutta se ansaitseminen pitää olla tollasta arkipäiväistä helppoa, läksyt on tehty (ei tarvii olla virheettömät), ollaan koulussa ajoissa, kiitetään ruuasta, jne. Ja oikeudenmukaisuuden nimissä jo ansaittua aikaa ei menetä.

Keksikööt itse tekemistä!
 
Jos lapsilla on ihan normaalisti kavereita ja ulkoilevat niin voihan sitä peliaikaa kasvattaa? Pelaaminenkin voip olla ihan kehittävää tekemistä.

Kirjoitit että helpommalla pääsis jos antais pelata.
Mikä estää kokeilemasta eri variaatioita, ja käytät sitä mikä teille parhaiten sopii?

Jokainen muovaa itselleen sopivan arjen. Jos teillä toimii tuo niin tehtävä suoritettu.
 
Viimeksi muokattu:
Käypä tekemässä tunnelukkosi.fi sivuston testi ja mieti, mitä lukkoja pistät eteenpäin. On hyvä, että välittää ja rajat parempi kuin rajattomuus, mutta minusta kuulostaa, että olet aika vaativa ja rankaiseva. Minäkin olin ennen aika ehdoton ja kontrolloiva. Nyt työstänyt asioita paljon ja lukot hellittäneet jonkin verran. Näkyy vanhemmuudessakin lunkiutena, mutta ei silti rajattomuutena. Aiheeseen liittyvä kirja "Tunne lukkosi" olisi minusta hyvä jokaisen vanhemman kahlata läpi. Ja hyvin kirjoitettu kyllä eli teksti imaisee herkästi mukaansa. ;)
 

Yhteistyössä