Olemme usein kuulleet sanottavan, että länsi ei ymmärrä, mitä Venäjä tekee tai ajattelee tai että sen tekoset ovat "yllättäviä", ja niin taas toteaa Petri Saraste kolumnissaan MTV Uutisissa:
Tämä on tosin vain median luomaa illuusiota. Asiantuntijat kyllä tietävät, mitä kulissien takana tapahtuu, tai sitten ovat kaikkea muuta kuin asiantuntijoita.
Katsotaanpas Ukrainan tilannetta hetken siten kuin Venäjä sitä katsoo, niin ehkä ymmärrätte Venäjän toimintaa piirun verran paremmin. Korostan jälleen, ettei tässä ole tarkoitus selitellä, puolustella tai kannattaa Venäjän tekosia, van ihan objektiivisesti tarkastella asioita Venäjän kantilta. On tietenkin totta, ettei toisen tekemisiä voi ymmärtää, ellei suostu näkemään asioita hänen vinkkelistään, olivat nämä näkemykset kuinka tosia tai harhaisia tahansa. Länsi, joka näkee asiat omalla tavallaan, haluaa tietenkin korostaa Venäjän harhaisuutta.
Näin Venäjä siis kokee Ukrainan tilanteen, jonka mukaan se toimii:
Länsi on väkivaltaisella puuttumisella Ukrainan hallintoon ja johtoon 2014 syrjäyttänyt johdon, joka juuri oli solminut hyvän sopimuksen Venäjän kanssa näin aikomuksena lujittaa suhteitaan Venäjään (tämä on tärkeätä ymmärtää!). Tämä vallankaappaushallitus otti ohjakset käsiinsä väkivaltaisesti, käänsi maan politiikan länsiohjatuksi ja muutti hetkessä maan olosuhteet epäturvallisiksi venäläisen ja venäläismielisen väestön parissa. Tämän seurauksena kolme maakuntaa (DPR, LPR ja Krim) irtaantuivat Ukrainan komennosta ja perustivat separatistiset itsehallintoalueet. Näistä Krim äänesti halustaan liittyä Venäjään, ja Venäjä otti alueen haltuunsa.
Kiova lähetti kapinallisalueita vastaan sotilaallista voimaa sen sijaan, että olisivat istuneet neuvottelupäydän ääreen. Seurauksena Itä-Ukrainassa verenvuodatusta samaan tyyliin kuin Georgiassa 2008. Venäjä ei kuitenkaan ainakaan virallisesti puuttunut tähän fyysisesti millään lailla, vaan yritti sopia asian Minskin sopimuksilla. Tilanne jäi muhimaan seitsemäksi vuodeksi.
Sitten Ukrainan presidentti Zelenskyi allekirjoitti maaliskuussa 2021 määräyksen 117/2021, jossa päätettiin Krimin takaisin otto keinolla millä hyvänsä. Tämän seurauksena Venäjä päätti turvata alueensa keräämällä armeijaansa Ukrainan tuntumaan, jossa se on majaillut tähän päivään saakka, välillä huveten, välillä kasvaen ja joulukuusta 2021, kun tilanne kiristyi Kiovan kerätessä jälleen uutta sotavoimaa itään päin, kasvatti joukkojaan tuntuvammin.
Nyt, kun taistelut separatistien ja Kiovan joukkojen välillä taas ovat alkamassa (ja tekosyytä haetaan, jotta saataisiin Venäjä syylliseksi vihollisuuksien aloitukselle), on selvää, että Venäjä on valmistautunut puuttumaan asioiden kulkuun, jos Itä-Ukrainan venäläisväestöä uhkaa teurastus. Siksi lännen on niin vaikea myöntää, että Kiovan itään lähetettyä armeijaa edes olisi olemassa.
Salailu asioiden todellisesta luonteesta on juuri se tekijä, joka saa Venäjän tekoset "käsittämättömän" tuntuisiksi lännessä. Ne ovat itse asiassa hyvinkin loogisia ja perusteltuja, jos vain pystyy näkemään asiat oikeassa valossa.
Tämä on tosin vain median luomaa illuusiota. Asiantuntijat kyllä tietävät, mitä kulissien takana tapahtuu, tai sitten ovat kaikkea muuta kuin asiantuntijoita.
Katsotaanpas Ukrainan tilannetta hetken siten kuin Venäjä sitä katsoo, niin ehkä ymmärrätte Venäjän toimintaa piirun verran paremmin. Korostan jälleen, ettei tässä ole tarkoitus selitellä, puolustella tai kannattaa Venäjän tekosia, van ihan objektiivisesti tarkastella asioita Venäjän kantilta. On tietenkin totta, ettei toisen tekemisiä voi ymmärtää, ellei suostu näkemään asioita hänen vinkkelistään, olivat nämä näkemykset kuinka tosia tai harhaisia tahansa. Länsi, joka näkee asiat omalla tavallaan, haluaa tietenkin korostaa Venäjän harhaisuutta.
Näin Venäjä siis kokee Ukrainan tilanteen, jonka mukaan se toimii:
Länsi on väkivaltaisella puuttumisella Ukrainan hallintoon ja johtoon 2014 syrjäyttänyt johdon, joka juuri oli solminut hyvän sopimuksen Venäjän kanssa näin aikomuksena lujittaa suhteitaan Venäjään (tämä on tärkeätä ymmärtää!). Tämä vallankaappaushallitus otti ohjakset käsiinsä väkivaltaisesti, käänsi maan politiikan länsiohjatuksi ja muutti hetkessä maan olosuhteet epäturvallisiksi venäläisen ja venäläismielisen väestön parissa. Tämän seurauksena kolme maakuntaa (DPR, LPR ja Krim) irtaantuivat Ukrainan komennosta ja perustivat separatistiset itsehallintoalueet. Näistä Krim äänesti halustaan liittyä Venäjään, ja Venäjä otti alueen haltuunsa.
Kiova lähetti kapinallisalueita vastaan sotilaallista voimaa sen sijaan, että olisivat istuneet neuvottelupäydän ääreen. Seurauksena Itä-Ukrainassa verenvuodatusta samaan tyyliin kuin Georgiassa 2008. Venäjä ei kuitenkaan ainakaan virallisesti puuttunut tähän fyysisesti millään lailla, vaan yritti sopia asian Minskin sopimuksilla. Tilanne jäi muhimaan seitsemäksi vuodeksi.
Sitten Ukrainan presidentti Zelenskyi allekirjoitti maaliskuussa 2021 määräyksen 117/2021, jossa päätettiin Krimin takaisin otto keinolla millä hyvänsä. Tämän seurauksena Venäjä päätti turvata alueensa keräämällä armeijaansa Ukrainan tuntumaan, jossa se on majaillut tähän päivään saakka, välillä huveten, välillä kasvaen ja joulukuusta 2021, kun tilanne kiristyi Kiovan kerätessä jälleen uutta sotavoimaa itään päin, kasvatti joukkojaan tuntuvammin.
Nyt, kun taistelut separatistien ja Kiovan joukkojen välillä taas ovat alkamassa (ja tekosyytä haetaan, jotta saataisiin Venäjä syylliseksi vihollisuuksien aloitukselle), on selvää, että Venäjä on valmistautunut puuttumaan asioiden kulkuun, jos Itä-Ukrainan venäläisväestöä uhkaa teurastus. Siksi lännen on niin vaikea myöntää, että Kiovan itään lähetettyä armeijaa edes olisi olemassa.
Salailu asioiden todellisesta luonteesta on juuri se tekijä, joka saa Venäjän tekoset "käsittämättömän" tuntuisiksi lännessä. Ne ovat itse asiassa hyvinkin loogisia ja perusteltuja, jos vain pystyy näkemään asiat oikeassa valossa.