"Kotihoidon plussa on myös se, että pystyy paremmin ja kokonaisvaltaisemmin keskittymään yhteen asiakkaaseen kerrallaan." Minun kokemukseni on, että kotihoidossa ei todellakaan ole aikaa asiakkaalle. Käynnit on aikataulutettu todella huonosti. Asiakkaan luona ehtii yleensä tekemään vain sen pakollisen, joskus ei sitäkään. Peruskäynnillä laitetaan aamupuuro kiehumaan tai lämmitetään ruoka mikrossa ja annetaan lääkkeet. Sitten on haavahoitoja, suihkutuksia, tehdään kauppalistaa, viedään roskia, imuroidaan, otetaan verikokeita ja muita mittauksia... Jotkut sh:t eivät suostu tekemään kuin tietyt asiat, toiset taas tekevät kaiken mitä asiakkaan luona on luvattu tehdä koulutuksesta riippumatta. Tapoja on erilaisia, varmasti paikkakunnastakin riippuvaista. Työkaverit jää aika etäisiksi ja paljon on kinaa siitä, kun edellinen kävijä jättää jotakin tekemättä/selvittämättä ja hommat kasautuu seuraavalle. Ruokatauoilla tavataan toimistolla ja puhelimitse ollaan yhteydessä kun on tarvetta. Autolla liikkuessa välimatkat luonnollisesti pidempiä, jalan liikkuessa asiakkaat aika lähellä. Näitä matkoja ei ole useimmiten laskettu sitten työaikaan, eli vaikka matkoihin menisi aikaa paljonkin niin oletetaan että ehditään kaikki asiakkaat hoitaa ajallaan ja oikein. Usein johtaa siihen, että asiakkaita siirretään jollekkin toiselle hoitajalle kun yksinkertaisesti ei ehdikään hoitaa yhden vuoron aikana kaikkia. Asiakkaita on laidasta laitaan, osa liikkuu ilman apuvälineitä, osa täysin vuodepotilaita. Hyvin huonokuntoisista lähes itsekseen pärjääviin. Ikääntyneitä, useat muistamattomia. Omaisia tosiaan näkee harvoin.