Onko kukaan päässyt masennuksesta eroon...

[minni]

pelkällä tahdonvoimalla?Itsellä tuntuu aika ajoin masennusta(en osaa sanoa onko liian voimakas sana,kuitenkin aika usein nykyisin..)olen aina miettinyt että koska periaatteessa mitään sen suurempaa syytä tähän ei ole niin en vaan jää tähän masennukseen,meillä on vain yksi elämä(kait ) että en anna masennuksen pilata sitä..mitään lääkitystä en halua,ainakaan tässä vaiheessa..

 

[jk]

No.. se voi olla vain ongelman kieltämistä itseltään. Kannattaa ainakin rauhassa miettiä mikä niitä tuntemuksia aiheuttaa. Mutta kyllä parantumisessa tahtoakin tarvitaan.

Kaikki alakuloisuus ei ole masennusta kuitenkaan.

 

[ap]

uppistakeikkaa

 

[Vieras]

Luultavasti sun masennut ei ole kovin vakavaa,syvää, en tiedä mikä on oikea termi. Itse kävin kanssa joskus melko syvällä, ukko jätti kun tulin raskaaksi ja olin juuri jättänyt palkkatyön ja lähtenyt opiskelemaan jne. opiskelevan yksinhuoltajan elämä ei ollut kovin ruusuista ja kuljin kuin sumussa monta vuotta. Lopulta valmistuin ja löysin uuden miehen jne. Näin jälkikäteen ajateltune tuolloin sumuisena aikana olin varmaan aika masentunut, mutta kuitenkin niin, että selvisin siitä ihan itse, ilman lääkitystä ja lääkäriä.
Eli jos voin luokitella itseni masentuneeksi, niin olen selvinnyt siitä ja päässyt siitä eroon.

 

[ap]

No niin ajattelin itsekin,koska nämä menevät kuitenkin suht nopsaan ohi ja tunnen vielä mielihyvää asioista..se vain laittoi mietityttämään kun aika usein nykyisin on näitä.Paljon kiitoksia vastanneille.

 

[Vieras]

Oikeasta depressiosta pääsee eroon usein ihan itsestään kun mieliala heilahtaa manian puolelle. Tasapaino useimmiten löytyy, mutta se vaatii aikaa ja lääkitystä. Tärkeintä on tunnistaa tilansa mikä onkin depressiovaiheessa yleensä helppoa, maniavaiheessa vaikeampaa. Fyysisestä kunnosta ja yöunista kannattaa ehdottomasti pitää huolta, samoin ravinnosta. Läheiset ovat tärkeitä. Alkoholin kanssa kannattaa olla varovainen.

 

[vieras]

Itse en olisi selvinnyt tahdonvoimalla, koska mulla aivot ei tuota ilmeisesti riittävästi serotoniinia...Ajoittain kärsin aika rankkojakin kausia, mutta nyt elämä on tasapainoinen ja on ihanaa!! Ei sitä oikein tajua ennenkuin alkaa tehdä ittelleen jotain. Voihan sitä yrittää, mutta paljon parempi on hakea apua ja pikkuhiljaa huomata se muutos elämässä. Siinä kiduttaa itseään ja lähimmäisiään. Mä syön nyt loppuelämäni lääkkeitä ja toivottavasti en kärsi enää masennuksesta. Söi mua ja lähimmäisiä ihan älyttömästi.

 

[pääsin eroon keskivaikeasta]

Tahdonvoimalla pääsee eron jos ei masennus ole kliinistä.

 

[ap]

Tahdonvoimalla pääsee eron jos ei masennus ole kliinistä.

Miten tsemppasit itseäsi?

 

[Vieras]

Tahdonvoimalla pääsee eron jos ei masennus ole kliinistä.

Eli jos on oikea depressio, tahdonvoimaa ei vain yksinkertaisesti ole.

Kaikkihan ovat joskus masentuneita ja allapäin. Se on kokonaan eri asia. Suomen kielen "masennus" ei minusta sovi taudin nimeksi vaan aiheuttaa todella paljon sekaannusta, esimerkiksi "lamaannus" olisi paremmin depressiota kuvaava sana.

 

[Isä -]

Minä olen parantunut keskivaikeasta masennuksesta, tai no taisi se olla jossain vaiheessa jopa vaikea masennus.

Arkipäivän alakulosta, tai lievästä masennuksesta, voi päästä ylös stemppaamalla itseään. Ulkoilemalla, tekemällä mukavia asioita jne... mutta keskivaikeassa tai vaikeassa masennuksessa ne ei enää riitä. Paranemista ne kyllä tukevat, mutta eivät yksistään riitä.

Mulle auttoi lääkehoito ja terapia. Itse olin epäileväinen aikainaan lääkehoidon suhteen, mutta totesin olevani niin syvällä että filosohvisille pohdiskeluille luomuhoidoista päätin näyttää peffaa.