minä olen. ja tää kysymys tuli mieleen, kun olen noita peseytymis ja vaatteen vaihtamis aloituksia lukenut.
nykyisin kun ihmiset käy kerran tai kahdesti päivässä suihkussa ja vaatteita vaihdetaan päivittäin ja pyykkiä syntyy.
kun olin pieni, niin meillä ei ollut sähköjä, vesi piti kantaa kaivosta karjalle ja ihmisille. välillä vesi loppui kotipiha kaivosta ja silloin vesi piti haalata puolentoista kilsan päästä. talvella kelkkaan vesitynnyri ja kesällä ns. maitokärryillä, jos joku sattuu tietämään, mitkä ne on. kaikki lämpesi puulla.
vanhemmat vaihtoi vaatteet kerran viikossa, vaikka navetassa olivat ja töitä tekivät. vain pyhäksi laitettiin pyhävaatteet ja jos lähdettiin lääkäriin tai muille asioille 25 kilsan päähän kotoamme. varmaan minulle pienimmälle yritettiin niitä vaatteita vaihtaa useammin. ei ollut pesukonetta, jolla pyykkiä pestä.
maanantai oli aina äidin pyykkipäivä. isä osallistui siihen niin, että hommasi vedet. valkoiset keitettiin muuripaassa ja muut vaatteet hangattiin pyykkilaudalla puhtaaksi ja huuhdottiin vesisaavissa. joten ihan ymmärrettävää, että jos vaatteita olis vaihdettu päivittäin ei sitä pyykkimäärää kukaan olis jaksanut pestä.
talvella pääsi kerran viikkoon pesulle saunaan. ja kesällä kahdesti. toki alapesut suoritettiin joka päivä ja tietty kädet ja kasvot.
näin asuin 13 vuotiaaksi asti. sitten äitini kuoli rintasyöpään ja isäni sairastui vakavasti. jolloin eläimet sitten hävitettiin pois ja isän kanssa muutettiin keskustaan asumaa. kyllä oli yhtä juhlaa, kun suihkuun pääsi päivittäin ja alhaalla pesutuvalla oli automaatti pesukoneet. se oli jotain suurta ja hienoa. mitä ei edes sellainen ihminen hoksaa, jolla on aina ne olleet.
olis kiva tietää onko palstalla muita tällaista lapsuutta viettänytttä
nykyisin kun ihmiset käy kerran tai kahdesti päivässä suihkussa ja vaatteita vaihdetaan päivittäin ja pyykkiä syntyy.
kun olin pieni, niin meillä ei ollut sähköjä, vesi piti kantaa kaivosta karjalle ja ihmisille. välillä vesi loppui kotipiha kaivosta ja silloin vesi piti haalata puolentoista kilsan päästä. talvella kelkkaan vesitynnyri ja kesällä ns. maitokärryillä, jos joku sattuu tietämään, mitkä ne on. kaikki lämpesi puulla.
vanhemmat vaihtoi vaatteet kerran viikossa, vaikka navetassa olivat ja töitä tekivät. vain pyhäksi laitettiin pyhävaatteet ja jos lähdettiin lääkäriin tai muille asioille 25 kilsan päähän kotoamme. varmaan minulle pienimmälle yritettiin niitä vaatteita vaihtaa useammin. ei ollut pesukonetta, jolla pyykkiä pestä.
maanantai oli aina äidin pyykkipäivä. isä osallistui siihen niin, että hommasi vedet. valkoiset keitettiin muuripaassa ja muut vaatteet hangattiin pyykkilaudalla puhtaaksi ja huuhdottiin vesisaavissa. joten ihan ymmärrettävää, että jos vaatteita olis vaihdettu päivittäin ei sitä pyykkimäärää kukaan olis jaksanut pestä.
talvella pääsi kerran viikkoon pesulle saunaan. ja kesällä kahdesti. toki alapesut suoritettiin joka päivä ja tietty kädet ja kasvot.
näin asuin 13 vuotiaaksi asti. sitten äitini kuoli rintasyöpään ja isäni sairastui vakavasti. jolloin eläimet sitten hävitettiin pois ja isän kanssa muutettiin keskustaan asumaa. kyllä oli yhtä juhlaa, kun suihkuun pääsi päivittäin ja alhaalla pesutuvalla oli automaatti pesukoneet. se oli jotain suurta ja hienoa. mitä ei edes sellainen ihminen hoksaa, jolla on aina ne olleet.
olis kiva tietää onko palstalla muita tällaista lapsuutta viettänytttä
