Meillä kaksi lasta, kaksoset, täyttävät kohta 4. Olen saanut nukkua pitempään kuin mieheni tasan kaksi kertaa koko aikana! Molemmat kerrat olivat sellaisia, että olin itse flunssassa ja aivan voimaton, etten yksinkertaisesti päässyt silloin sängystä ylös. Menin työelämään kohta vuosi sitten ja ajattelin silloin, että sitten tilanne viimeistään muuttuu, kun me molemmat käydään töissä. Vaan eipä ole muuttunut. Miehelleni kun asiasta sanon, hän suuttuu silmittömästi, joten herään lasten kanssa joka aamu - arkena ja viikonloppuna - klo 6.30. Onpahan rytmi kunnossa ja rutiinit pysyvät aamuisin.
Viime kesänä hän lupasi 4 viikon kesälomalla, että saisin yhden aamun nukkua (en edes pyytänyt enempää), mutta niinhän tuo loma livahti ilman, että aamua sain. Muistutin siitä lupauksesta ensimmäisellä lomaviikolla, mutta sen jälkeen ajattelin, että katsotaan, miten käy, jos en muistuta. Annoin hänelle mahdollisuuden tarttua siihen lupaukseen, mutta näin siinä kävi. Muistutin jossain vaiheessa loman jälkeen, että ei tullut aamua, taas hän suuttui: miksen muistuttanut, hän kysyi. Mielestäni vaan tällaisista asioista ei lapsiperheissä yleensä tarvitse edes muistuttaa, vaan ne ovat luonnollisia asioita, että toinen nousee välillä ja toinen saa nukkua. Mutta näin meillä.
Kyllähän se tympii, todellakin! Mutta saanpahan aamuisin olla lasten kanssa rauhassa ja pitää omat rutiinini, ei ole mies niitä häiritsemässä. Tiedän, tämä on tyhmää ja olen antanut miehelleni tässä nyt periksi, mutta yritän ajatella positiivisia puolia tässä. En jaksa riidellä näin tyhmästä asiasta. Ja olen itse aamuihminen muutenkin, joten herääminen ei tuota vaikeuksia. Silti olisin onnellinen, jos saisin jonain aamuna itse jäädä sänkyyn, kun mies hoitaisi lapset.