"mie"
On sitä muillakin vähän samanlaista ap. Meillä mies oppi olemaan lasten kanssa, kun kasvoivat ns. vauva-ajasta ulos ja leikit alkoi olla enemmän lasten alotteesta syntyviä. Mutta tuosta vastuun ottamisesta taitaa olla turha haaveilla... Mies osaa hoitaa ja huolehtia lapsista, mutta ei kykene oma-aloitteisuuteen, jos minä olen paikalla. Ja se kyllä kiristää pinnaa toisinaan! Mies myös toisinaan ihmettelee kun olen hyvällä tuulella, jos olen saanut omaa aikaa, mutta sitä aikaa ei löydy jos kysyn sopiiko. Asia täytyy esittää ilmoitustyylillä, niin onnistuu.
Mutta tuossa Birgitten kommentissa on perää. Mitä tyytymättömämpi on omaan elämään ja itseensä, sitä enemmän toisenkin toiminta ärsyttää. Ja kun alkaa elää elämäänsä huomioimatta ukkoa joka asiassa (jos hänkään ei huomioi muuta perhettä), niin kyllä se jossain vaiheessa herää ihmettelemään että mitäs nyt. Meillä se ei lopullista muutosta ole tuonut, mutta muistuttaa joksikin aikaa ja kaikilla on mukavampaa. Yrittäjillä on valitettavasti monilla se työ etusijalla kaikkeen muuhun nähden, jopa omiin lapsiin.
Mutta tuossa Birgitten kommentissa on perää. Mitä tyytymättömämpi on omaan elämään ja itseensä, sitä enemmän toisenkin toiminta ärsyttää. Ja kun alkaa elää elämäänsä huomioimatta ukkoa joka asiassa (jos hänkään ei huomioi muuta perhettä), niin kyllä se jossain vaiheessa herää ihmettelemään että mitäs nyt. Meillä se ei lopullista muutosta ole tuonut, mutta muistuttaa joksikin aikaa ja kaikilla on mukavampaa. Yrittäjillä on valitettavasti monilla se työ etusijalla kaikkeen muuhun nähden, jopa omiin lapsiin.