Anteeksi vaan mutta meillä olisi mies päässyt ulkoruokintaan mietiskelemään mitä oikein elämältä haluaa jos asenne on tuo. Sinähän joudut koko ajan tekemään kompromissejä jotta toinen pysyisi tyytyväisenä. Eipä tuo hirveän tasapainoiselta kahden aikuisen parisuhteelta kuullosta.
Kyllin kovalla kovaa vastaan. Mullakin on ukko joka alusta asti oli mieltä että hän käy töissä ja mä teen kaiken muun 24/7. Sain tarpeekseni ja rupesin vaan lykkäämään lasta sille häipyen itse jonnekin tai jatkaen unia aamulla. Sen oli pakko ottaa lapsi jos se halus että huuto loppuu. Käytiin kyllä pariterapiassa jne. Lapsi on yhteinen ja vastuu on yhteinen. Ei ukko voi vaan pitää hauskaa sängyssä ja olettaa että sen jälkeen vastuu on vain äidin. Nykyään meillä sujuu vaikka taistelua se vaati. Loppuviimeksi kellekään ei tarvinnu näyttää ovea että sopii mennä elämään elämäänsä iha keskenään ellei perhe kiinnosta.
"aloittaja"
[QUOTE="vieras";28217793]Tilanne on älytön, jos lapsella on vain yksi vanhempi ja se toinen on joku joka haluaa olla rauhassa omassa kodissaan...
Olikohan miehen kotona malli just toi, että äiti teki kaiken hiljaa ja isä kävi töissä ja kotona vain oli omissa oloissaan? Mun miehen kotona oli just toi malli, lisäksi äiti 'opetti' lapsensa siihen, että hän tekee nurisematta kaiken, keräilee jopa sukat sänkyjen alta. Koko muu perhe elelee kuin pellossa ja äidin ainoa tehtävä on olla palvelemassa muita.
Meidänkin eka lapsi oli ihan molempien aloitteesta haluttu, toivottu ja pitkään tehty
. Silti vauvan synnyttyä mies taantui tuolle asteelle, jossa heillä kotona perhe-elämää elettiin! Miehen tulot riittivät hyvin meidän perheen pyörittämiseen ja mä halusin jäädä hoitamaan lapset kotiin. Ja aina vedettiin esiin kortti 'mä käyn sentään töissä'... Sitten vaihdettiin rooleja ja eipäs kotona 'oleminen' enää ollutkaan niin vain olemista, jolloin saa kaiken tehtyä suit sait sukkelaan lasten viettäessä mukavaa kotiarkea siinä jaloissa. Ekan kerran mies teki myönnytyksen kun olin sairaalassa toisen lapsen synnyttyä. Kolmatta lasta mies halusi itse (isohkolla ikäerolla noihin isompiin lapsiin), eikä enää tarvitse taistella kuka hoitaa, tekee tai nousee...[/QUOTE]
Mies oli todella pieni kun vanhempansa erosivat. Sen verran tiedän että isänsä oli melkoinen tyranni, ja äitinsä sitten otti lapset matkaan ja lähti suhteesta pois. Miehellä on monta veljeä, osa heistä todellakin vihaa isäänsä eivätkä suostu menemään esim tätä tapaamaan.
Juu meilläkin mies haluaisi useamman lapsen, mutta ei oo kyllä tulossa... Ihan jo senkin takia, että koin raskausajan ja synnytyksen niin kamalana.
Olikohan miehen kotona malli just toi, että äiti teki kaiken hiljaa ja isä kävi töissä ja kotona vain oli omissa oloissaan? Mun miehen kotona oli just toi malli, lisäksi äiti 'opetti' lapsensa siihen, että hän tekee nurisematta kaiken, keräilee jopa sukat sänkyjen alta. Koko muu perhe elelee kuin pellossa ja äidin ainoa tehtävä on olla palvelemassa muita.
Meidänkin eka lapsi oli ihan molempien aloitteesta haluttu, toivottu ja pitkään tehty
. Silti vauvan synnyttyä mies taantui tuolle asteelle, jossa heillä kotona perhe-elämää elettiin! Miehen tulot riittivät hyvin meidän perheen pyörittämiseen ja mä halusin jäädä hoitamaan lapset kotiin. Ja aina vedettiin esiin kortti 'mä käyn sentään töissä'... Sitten vaihdettiin rooleja ja eipäs kotona 'oleminen' enää ollutkaan niin vain olemista, jolloin saa kaiken tehtyä suit sait sukkelaan lasten viettäessä mukavaa kotiarkea siinä jaloissa. Ekan kerran mies teki myönnytyksen kun olin sairaalassa toisen lapsen synnyttyä. Kolmatta lasta mies halusi itse (isohkolla ikäerolla noihin isompiin lapsiin), eikä enää tarvitse taistella kuka hoitaa, tekee tai nousee...[/QUOTE]Mies oli todella pieni kun vanhempansa erosivat. Sen verran tiedän että isänsä oli melkoinen tyranni, ja äitinsä sitten otti lapset matkaan ja lähti suhteesta pois. Miehellä on monta veljeä, osa heistä todellakin vihaa isäänsä eivätkä suostu menemään esim tätä tapaamaan.
Juu meilläkin mies haluaisi useamman lapsen, mutta ei oo kyllä tulossa... Ihan jo senkin takia, että koin raskausajan ja synnytyksen niin kamalana.
"aloittaja"
Juu näin mä kanssa teen, että lykkään vaan lapsen miehelle ja sanon että lähden lenkille/laitan pyykit/käyn kaupassa tmv. Mutta musta olisi ihanaa, että mies tarjoutuisi joskus esim vapaaehtoisesti laittamaan lapsen yökuntoon tmv (tätä sattuu todella harvoin). Tai just sanoisi illalla että hän herää aamulla jotta mä saan nukkua.
Mies on kyllä ihan pihalla lapsen päivärytmistä, että sikäli ymmärrän ettei osaa välttämättä kaikkea omatoimisesti tehdä mutta kun kysyäkin vois...
"aloittaja"
Mies itseasiassa oli just pari kk sitten anopilla pari viikkoa, ja sen jälkeen olikin hetken innokkaammin mukana lapsenhoidossa ja selitti että kyllä tämä on sitä mitä hän haluaa (meillä oli siis sopimus että tuona aikana pohditaan tahoillamme parisuhteemme tilaa jne).
"vieras"
[QUOTE="aloittaja";28217662]No juuri tänäaamuna koitin sanoa että samallalailla muissakin perheissä miehet herää aamuisin, mutta mies väitti kivenkovaan että niin sellaisissa perheissä joissa molemmat käy töissä...
[/QUOTE]
Tässäpä miehellesi: mun miehellä on iso maatila ja työtä on joka saamarin päivä, olipa sunnuntai, joulu tai juhannus, ja sitä joutuu tarvittaessa tekemään kaikkina kellonaikoina.
Minä olen kotiäiti ja mies huolehtii silti siitä, että minäkin saan unta ja lepoa. Nyt meillä on vauva ja parivuotias, molemmat herää kukonlaulun aikaan. Normaalisti päivä alkaa niin että minä imetän vauvan ja vaihdan vaipan, mies herää esikoisen kanssa ja huolehtii aamutoimet. Kun minä olen saanut vauvan hoidettua ja takaisin sänkyyn, nukun itse vielä usein puolesta tunnista tuntiin. Mä joudun usein vauvan kanssa valvomaan illalla kauemmin kuin haluaisin (mies taas saa mennä nukkumaan niin aikaisin kuin haluaa, oma vika jos nukkumisen sijaan esim. pelaa tietokoneella ) ja lisäksi huolehdin luonnollisesti vauvan yösyötöt (yleensä vain kerran yössä), joten perustelen sillä että tarvitsen aamulla sen ylimääräisen unipätkän. Luonnollisesti välillä mies saa nukkua aamulla kauemmin.
[/QUOTE]
Tässäpä miehellesi: mun miehellä on iso maatila ja työtä on joka saamarin päivä, olipa sunnuntai, joulu tai juhannus, ja sitä joutuu tarvittaessa tekemään kaikkina kellonaikoina.
Minä olen kotiäiti ja mies huolehtii silti siitä, että minäkin saan unta ja lepoa. Nyt meillä on vauva ja parivuotias, molemmat herää kukonlaulun aikaan. Normaalisti päivä alkaa niin että minä imetän vauvan ja vaihdan vaipan, mies herää esikoisen kanssa ja huolehtii aamutoimet. Kun minä olen saanut vauvan hoidettua ja takaisin sänkyyn, nukun itse vielä usein puolesta tunnista tuntiin. Mä joudun usein vauvan kanssa valvomaan illalla kauemmin kuin haluaisin (mies taas saa mennä nukkumaan niin aikaisin kuin haluaa, oma vika jos nukkumisen sijaan esim. pelaa tietokoneella
) ja lisäksi huolehdin luonnollisesti vauvan yösyötöt (yleensä vain kerran yössä), joten perustelen sillä että tarvitsen aamulla sen ylimääräisen unipätkän. Luonnollisesti välillä mies saa nukkua aamulla kauemmin.
"vieras"
Pakka laukut ja häivy lapsen ja koiran kanssa kun mies on töissä. Jätä lappu, jossa sanot että kun kerran joka tapauksessa olet lapsen yksinhuoltaja, päätit lähteä elämään vähemmän vaivaa (= miehen passausta) vaativaa elämää.
[QUOTE="aloittaja";28217858]Mies itseasiassa oli just pari kk sitten anopilla pari viikkoa, ja sen jälkeen olikin hetken innokkaammin mukana lapsenhoidossa ja selitti että kyllä tämä on sitä mitä hän haluaa (meillä oli siis sopimus että tuona aikana pohditaan tahoillamme parisuhteemme tilaa jne).[/QUOTE]
Eikö tuo nykyinen käytös jo kerro, että se ei ole sitä mitä haluaa? Mukava varmaan tulla siistiin kotiin ja valmiiseen ruokapöytään, ja sen jälkeen tehdä ihan mitä itse haluaa ilman sitoumuksia ja vaatimuksia mistään.
Eikö tuo nykyinen käytös jo kerro, että se ei ole sitä mitä haluaa? Mukava varmaan tulla siistiin kotiin ja valmiiseen ruokapöytään, ja sen jälkeen tehdä ihan mitä itse haluaa ilman sitoumuksia ja vaatimuksia mistään.
[QUOTE="aloittaja";28217848]Juu näin mä kanssa teen, että lykkään vaan lapsen miehelle ja sanon että lähden lenkille/laitan pyykit/käyn kaupassa tmv. Mutta musta olisi ihanaa, että mies tarjoutuisi joskus esim vapaaehtoisesti laittamaan lapsen yökuntoon tmv (tätä sattuu todella harvoin). Tai just sanoisi illalla että hän herää aamulla jotta mä saan nukkua.
Mies on kyllä ihan pihalla lapsen päivärytmistä, että sikäli ymmärrän ettei osaa välttämättä kaikkea omatoimisesti tehdä mutta kun kysyäkin vois...[/QUOTE]
Tää oli meillä pitkässä puussa että alko ite ehottaa. Se tuli vasta myöhemmin kun se ensin ylipäätään oli tajunnu lapsen olevan yhteinen huollettava.
Mies on kyllä ihan pihalla lapsen päivärytmistä, että sikäli ymmärrän ettei osaa välttämättä kaikkea omatoimisesti tehdä mutta kun kysyäkin vois...[/QUOTE]
Tää oli meillä pitkässä puussa että alko ite ehottaa. Se tuli vasta myöhemmin kun se ensin ylipäätään oli tajunnu lapsen olevan yhteinen huollettava.
"vieras"
[QUOTE="...";28217750]Vie lapsi herättyään isälle ja lähde aamukävelylle.[/QUOTE]
Jos minä olisin ainoinani tehnyt noin, olisi ukko häipynyt kotoa välittömästi.
Jos minä olisin ainoinani tehnyt noin, olisi ukko häipynyt kotoa välittömästi.
"aloittaja"
Musta vaan tuntuu, että mies on täysin sokea tälle tilanteelle. Se kuvittelee oikeasti, että me eletään normaalia perhe-elämää ja että näin se menee kaikissa perheissä. Mielestään hän osallistuu todella paljon, eikä käy missään omissa menoissaan (niin kuulemma treeneissä käynti ei ole omia menoja). Sanoo aina, että mä vaadin liikaa ja että mihinkään en ole tyytyväinen. Ja että hän koko ajan yrittää ja yrittää mutta mä vaan valitan ja vaadin lisää.
Niin ja kuulemma mä en voi olla väsynyt, koska meen aikasin nukkuun. Mies kun tosiaan valvoo aamuyöhön aina niin tottakai häntä väsyttää ja sillä perusteella hän saa nukkua. Oon koittanut moneen kertaan selittää, että se valvominen on hänen oma valintansa, ja kyllä mäkin haluaisin iltaisin esim lukea mutta en lue koska aamulla pitää jaksaa herätä lapsen kanssa.
"aloittaja"
[QUOTE="vieras";28217882]Tässäpä miehellesi: mun miehellä on iso maatila ja työtä on joka saamarin päivä, olipa sunnuntai, joulu tai juhannus, ja sitä joutuu tarvittaessa tekemään kaikkina kellonaikoina.
Minä olen kotiäiti ja mies huolehtii silti siitä, että minäkin saan unta ja lepoa. Nyt meillä on vauva ja parivuotias, molemmat herää kukonlaulun aikaan. Normaalisti päivä alkaa niin että minä imetän vauvan ja vaihdan vaipan, mies herää esikoisen kanssa ja huolehtii aamutoimet. Kun minä olen saanut vauvan hoidettua ja takaisin sänkyyn, nukun itse vielä usein puolesta tunnista tuntiin. Mä joudun usein vauvan kanssa valvomaan illalla kauemmin kuin haluaisin (mies taas saa mennä nukkumaan niin aikaisin kuin haluaa, oma vika jos nukkumisen sijaan esim. pelaa tietokoneella ) ja lisäksi huolehdin luonnollisesti vauvan yösyötöt (yleensä vain kerran yössä), joten perustelen sillä että tarvitsen aamulla sen ylimääräisen unipätkän. Luonnollisesti välillä mies saa nukkua aamulla kauemmin.[/QUOTE]
Ihana mies sulla
Minä olen kotiäiti ja mies huolehtii silti siitä, että minäkin saan unta ja lepoa. Nyt meillä on vauva ja parivuotias, molemmat herää kukonlaulun aikaan. Normaalisti päivä alkaa niin että minä imetän vauvan ja vaihdan vaipan, mies herää esikoisen kanssa ja huolehtii aamutoimet. Kun minä olen saanut vauvan hoidettua ja takaisin sänkyyn, nukun itse vielä usein puolesta tunnista tuntiin. Mä joudun usein vauvan kanssa valvomaan illalla kauemmin kuin haluaisin (mies taas saa mennä nukkumaan niin aikaisin kuin haluaa, oma vika jos nukkumisen sijaan esim. pelaa tietokoneella
) ja lisäksi huolehdin luonnollisesti vauvan yösyötöt (yleensä vain kerran yössä), joten perustelen sillä että tarvitsen aamulla sen ylimääräisen unipätkän. Luonnollisesti välillä mies saa nukkua aamulla kauemmin.[/QUOTE]Ihana mies sulla
"vieras"
meillä oli myös tuollasta, kun isäkuukausi koitti, olin siitä aluksi kaksi viikkoa samaan aikaan lomalla ja sitten palasin duuniin, kylläpä mies huomasi pikaseen ettei se ole vaan löhöilyä, myöntyi jopa sanomaan että tuntuu kuin töissä olisi helpompaa
mutta kuitenkin.. mä tein miehelle ihan lapun jossa luki päivän rytmi yms mitä pojan kanssa pitää tehdä, se oli siis ihan pihalla! mies meinaan sanoi ettei vaan tosiaan osannut olla pojan kanssa, siksi oli tietokoneella yms. poika istui siis sylissä kattomassa kun isä tekee jotain koneella..
nykyään tilanne on erilainen, on päiviä jolloin tuntuu ettei hän juurikaan välitä taas asiasta ja käyttäytyy samalla tavalla kuin ennenkin, mutta on enemmän päiviä jolloin kaikki sujuu paremmin ei meilläkään mies itse vie poikaa kylpyy tai tee iltatoimia, mutta tekee kyllä jos pyydä
mutta kuitenkin.. mä tein miehelle ihan lapun jossa luki päivän rytmi yms mitä pojan kanssa pitää tehdä, se oli siis ihan pihalla! mies meinaan sanoi ettei vaan tosiaan osannut olla pojan kanssa, siksi oli tietokoneella yms. poika istui siis sylissä kattomassa kun isä tekee jotain koneella..
nykyään tilanne on erilainen, on päiviä jolloin tuntuu ettei hän juurikaan välitä taas asiasta ja käyttäytyy samalla tavalla kuin ennenkin, mutta on enemmän päiviä jolloin kaikki sujuu paremmin
ei meilläkään mies itse vie poikaa kylpyy tai tee iltatoimia, mutta tekee kyllä jos pyydä
"vieras"
[QUOTE="vieras";28217921]Jos minä olisin ainoinani tehnyt noin, olisi ukko häipynyt kotoa välittömästi.[/QUOTE]
ja jättänyt lapsen yksin? Mitä ..ttua?! Eli katsoit viisaammaksi jäädä? Hankit varmaan myös lisää lapsia? Pakko sanoa, että vain idiootit tekee lapsia tuollaisten miesten kanssa. Ja aloitukseen: lapsi siis vierastaa niin paljon, ettet voi mennä kahvilaan???? Missä pullossa olet sitä lasta pitänyt, että noin on käynyt?
ja jättänyt lapsen yksin? Mitä ..ttua?! Eli katsoit viisaammaksi jäädä? Hankit varmaan myös lisää lapsia? Pakko sanoa, että vain idiootit tekee lapsia tuollaisten miesten kanssa. Ja aloitukseen: lapsi siis vierastaa niin paljon, ettet voi mennä kahvilaan???? Missä pullossa olet sitä lasta pitänyt, että noin on käynyt?
"aloittaja"
[QUOTE="vieras";28218045]ja jättänyt lapsen yksin? Mitä ..ttua?! Eli katsoit viisaammaksi jäädä? Hankit varmaan myös lisää lapsia? Pakko sanoa, että vain idiootit tekee lapsia tuollaisten miesten kanssa. Ja aloitukseen: lapsi siis vierastaa niin paljon, ettet voi mennä kahvilaan???? Missä pullossa olet sitä lasta pitänyt, että noin on käynyt?[/QUOTE]
Lapsen kanssa on alusta asti käyty joka paikassa. Tällä hetkellä vaan sattumoisin vierastaa herkästi, ja huuto alkaa kun istutaan kahvilan pöytään ja näkee kaverini siinä vieressä.
Pari kertaa nyt oon käynyt lapsen kanssa kavereita tapaamassa, mutta ei se mukavaa ole kun ihmiset mulkoilee kiukkuisena, enkä pysty keskustelemaan kavereiden kanssa kun koko ajan pitää koittaa pitää lapsi rauhallisena.
Lapsen kanssa on alusta asti käyty joka paikassa. Tällä hetkellä vaan sattumoisin vierastaa herkästi, ja huuto alkaa kun istutaan kahvilan pöytään ja näkee kaverini siinä vieressä.
Pari kertaa nyt oon käynyt lapsen kanssa kavereita tapaamassa, mutta ei se mukavaa ole kun ihmiset mulkoilee kiukkuisena, enkä pysty keskustelemaan kavereiden kanssa kun koko ajan pitää koittaa pitää lapsi rauhallisena.
"aloittaja"
[QUOTE="vieras";28218024]meillä oli myös tuollasta, kun isäkuukausi koitti, olin siitä aluksi kaksi viikkoa samaan aikaan lomalla ja sitten palasin duuniin, kylläpä mies huomasi pikaseen ettei se ole vaan löhöilyä, myöntyi jopa sanomaan että tuntuu kuin töissä olisi helpompaa
mutta kuitenkin.. mä tein miehelle ihan lapun jossa luki päivän rytmi yms mitä pojan kanssa pitää tehdä, se oli siis ihan pihalla! mies meinaan sanoi ettei vaan tosiaan osannut olla pojan kanssa, siksi oli tietokoneella yms. poika istui siis sylissä kattomassa kun isä tekee jotain koneella..
nykyään tilanne on erilainen, on päiviä jolloin tuntuu ettei hän juurikaan välitä taas asiasta ja käyttäytyy samalla tavalla kuin ennenkin, mutta on enemmän päiviä jolloin kaikki sujuu paremmin ei meilläkään mies itse vie poikaa kylpyy tai tee iltatoimia, mutta tekee kyllä jos pyydä[/QUOTE]
Kai sitä pitäis joku lappu oveen tehdä, missä on hoito-ohjeet. Toisaalta en mä kyllä ikinä montaa tuntia pois voi edes olla.
mutta kuitenkin.. mä tein miehelle ihan lapun jossa luki päivän rytmi yms mitä pojan kanssa pitää tehdä, se oli siis ihan pihalla! mies meinaan sanoi ettei vaan tosiaan osannut olla pojan kanssa, siksi oli tietokoneella yms. poika istui siis sylissä kattomassa kun isä tekee jotain koneella..
nykyään tilanne on erilainen, on päiviä jolloin tuntuu ettei hän juurikaan välitä taas asiasta ja käyttäytyy samalla tavalla kuin ennenkin, mutta on enemmän päiviä jolloin kaikki sujuu paremmin
ei meilläkään mies itse vie poikaa kylpyy tai tee iltatoimia, mutta tekee kyllä jos pyydä[/QUOTE]Kai sitä pitäis joku lappu oveen tehdä, missä on hoito-ohjeet. Toisaalta en mä kyllä ikinä montaa tuntia pois voi edes olla.
Kyllä miehen pitäisi välillä herätä, ei se ole aina äidin hommaa vain sen takia että mies käy töissä! :O Meillä mies on aina herännyt aamulla/yöllä vaikka olisi miten aikainen meno itsellään, vain koska haluaa. Viime viikolla oli talviloma ja heräsi JOKA aamu lapsen kanssa ja mä nukuin tunnin pidempään. Pakotin sen yhtenä aamuna nukkumaan niin pitkään kun jaksaa ja heräsi jo yhdeksältä leikkimään muksun kanssa..
Et ole kohtuuton, pitää sinunkin levätä välillä.
Et ole kohtuuton, pitää sinunkin levätä välillä.
"tipi"
Miehesi pitäisi viettää muutama vuorokausi lapsen kanssa ihan kahdestaan, niin vois huomata että se kotona oleminen ei ole pelkkää lomailua.
Kuinka paljon esim.viikossa miehesi hoitaa lasta?
Kuinka paljon esim.viikossa miehesi hoitaa lasta?
"aloittaja"
[QUOTE="tipi";28218104]Miehesi pitäisi viettää muutama vuorokausi lapsen kanssa ihan kahdestaan, niin vois huomata että se kotona oleminen ei ole pelkkää lomailua.
Kuinka paljon esim.viikossa miehesi hoitaa lasta?[/QUOTE]
No jos nyt vähennetään se aika, kun ollaan molemmat kotona niin aamuisin n. 40min kun oon lenkillä, yhtenä iltapäivänä n. 3h kun oon salilla (lapsi nukkuu osan ajasta) ja 1-2 iltana n. 40min kun oon lenkillä.
Kuinka paljon esim.viikossa miehesi hoitaa lasta?[/QUOTE]
No jos nyt vähennetään se aika, kun ollaan molemmat kotona niin aamuisin n. 40min kun oon lenkillä, yhtenä iltapäivänä n. 3h kun oon salilla (lapsi nukkuu osan ajasta) ja 1-2 iltana n. 40min kun oon lenkillä.
"viima"
[QUOTE="aloittaja";28217662]No juuri tänäaamuna koitin sanoa että samallalailla muissakin perheissä miehet herää aamuisin, mutta mies väitti kivenkovaan että niin sellaisissa perheissä joissa molemmat käy töissä...[/QUOTE]
meillä mies herää ma-pe 5.45 ja lähtee töihin. mä herään to-ma kun lapsi herää eli 6.45 ti ja ke 6.30 kun menen töihin.
mut viikonloppusin mies saa nukkua lauantaina yhdeksään (sit lapsi ei kestä enään ja käy kiskomassa isin ylös) ja mä saan nukkua sunnuntaisin (tai no nukkua ja nukkua mut makaan sängyssä enkä ole tavoitettavissa).
ja tää toimii meillä. välillä noista vuoroista pitää muistuttaa kun miehel paha tapa kukkua illal vaik kui myöhään ja sit aamulla väsyttä mut. toimii.
ja meillä mies hoitaa lasta tasavertaisesti kanssani. monesti kun tulee töistä ni hän leikkii lapsen kanssa yms ja mä saan tehdä kotityöt rauhassa.
yhteinen lapsi, yhteinen vastuu.
meillä mies herää ma-pe 5.45 ja lähtee töihin. mä herään to-ma kun lapsi herää eli 6.45 ti ja ke 6.30 kun menen töihin.
mut viikonloppusin mies saa nukkua lauantaina yhdeksään (sit lapsi ei kestä enään ja käy kiskomassa isin ylös) ja mä saan nukkua sunnuntaisin (tai no nukkua ja nukkua mut makaan sängyssä enkä ole tavoitettavissa).
ja tää toimii meillä. välillä noista vuoroista pitää muistuttaa kun miehel paha tapa kukkua illal vaik kui myöhään ja sit aamulla väsyttä mut. toimii.
ja meillä mies hoitaa lasta tasavertaisesti kanssani. monesti kun tulee töistä ni hän leikkii lapsen kanssa yms ja mä saan tehdä kotityöt rauhassa.
yhteinen lapsi, yhteinen vastuu.
cffdd
[QUOTE="aloittaja";28218081]Kai sitä pitäis joku lappu oveen tehdä, missä on hoito-ohjeet. Toisaalta en mä kyllä ikinä montaa tuntia pois voi edes olla.[/QUOTE]
mikset vois olla poissa montaa tuntia? oot joskus poissa koko loppuillan tai päivän kun mies on vapaalla.. ja kirjotat ne hoito-ohjeet! kyllä mies oppii asiat ja alkaa arvostamaan sun väsymystä ja tekemistä.. jos tästä alkaa napina, mä näyttäisin ovea.. ja varmaan vielä aluksi jopa saattaisin vittuilla kun ei ole ruoka valmiina pöydässä tai pyykit viikattu, "ollaanko täällä vaan löhöilty koko päivä/loppuilta ku kotihommiakin olis ollut".. kyllä äitilläkin saa ja pitää olla omia juttuja, ihan niinku isillä!
mikset vois olla poissa montaa tuntia? oot joskus poissa koko loppuillan tai päivän kun mies on vapaalla.. ja kirjotat ne hoito-ohjeet! kyllä mies oppii asiat ja alkaa arvostamaan sun väsymystä ja tekemistä.. jos tästä alkaa napina, mä näyttäisin ovea.. ja varmaan vielä aluksi jopa saattaisin vittuilla kun ei ole ruoka valmiina pöydässä tai pyykit viikattu, "ollaanko täällä vaan löhöilty koko päivä/loppuilta ku kotihommiakin olis ollut".. kyllä äitilläkin saa ja pitää olla omia juttuja, ihan niinku isillä!
cffdd
ja nimenomaan.. jos mies on kahtena päivänä poissa duunista, oli päivä mikä tahojaan, normaalia olis musta että sä nukut toisena aamuna pidempään ja mies toisena..
[QUOTE="aloittaja";28218081]Kai sitä pitäis joku lappu oveen tehdä, missä on hoito-ohjeet. Toisaalta en mä kyllä ikinä montaa tuntia pois voi edes olla.[/QUOTE]
Mikset? Helposti äiti ajattelee että ei iskä osaa kuitenkaan ja plaaplaa. Tuttua itellekin. Mut kummasti ne vaa pärjäs kahestaanki eikä se mitää haittaa jos isi tekee asiat laillaan. Kunhan antoi ruokaa, pani unille ja vaihto vaipan. Laps kerto että ruoka aika ja nukuttaa.
Mikset? Helposti äiti ajattelee että ei iskä osaa kuitenkaan ja plaaplaa. Tuttua itellekin. Mut kummasti ne vaa pärjäs kahestaanki eikä se mitää haittaa jos isi tekee asiat laillaan. Kunhan antoi ruokaa, pani unille ja vaihto vaipan. Laps kerto että ruoka aika ja nukuttaa.
Entä jos keskittyisit tekemään omasta elämästäsi onnellisen? Älä enää kiinnitä huomiota siihen, mitä miehesi tekee, vaan ala käymään vauvan kanssa ulkona, pyydä ystäviä kylään, käykää itse kylässä, alkakaa harrastaa yhdessä vauvan kanssa (nykyään on paljon vaihtoehtoja; vauvamuskaria, vauvajumppaa, vauvauintia...). Älä nysvää kotona tekemättä mitään, panosta vauva-aikaan. Ehkä mies ärsyttää sinua vähemmän ja ehkä miehesikin huomaisi sinut paremmin, kun et kiinnitä häneen huomiota. Ja mikä tärkeintä: kun koet oman elämäsi iloiseksi, myönteiseksi asiaksi, et ehdi turhautumaan muiden elämään. Moni kiinnittää huomiota toisen ihmisen puutteisiin nimenomaan silloin, kun OMAN elämän puutteet ovat ne, mihin pitäisi kiinnittää huomiota. Miehesi ei tee päivistäsi tylsiä. Miten voisi? Hän ei edes ole paikalla. Keskity mieheen ja parisuhteeseen vasta sitten, kun olet saanut omaan elämääsi sisältöä.
vieras-
Meillä kaksi lasta, kaksoset, täyttävät kohta 4. Olen saanut nukkua pitempään kuin mieheni tasan kaksi kertaa koko aikana! Molemmat kerrat olivat sellaisia, että olin itse flunssassa ja aivan voimaton, etten yksinkertaisesti päässyt silloin sängystä ylös. Menin työelämään kohta vuosi sitten ja ajattelin silloin, että sitten tilanne viimeistään muuttuu, kun me molemmat käydään töissä. Vaan eipä ole muuttunut. Miehelleni kun asiasta sanon, hän suuttuu silmittömästi, joten herään lasten kanssa joka aamu - arkena ja viikonloppuna - klo 6.30. Onpahan rytmi kunnossa ja rutiinit pysyvät aamuisin.
Viime kesänä hän lupasi 4 viikon kesälomalla, että saisin yhden aamun nukkua (en edes pyytänyt enempää), mutta niinhän tuo loma livahti ilman, että aamua sain. Muistutin siitä lupauksesta ensimmäisellä lomaviikolla, mutta sen jälkeen ajattelin, että katsotaan, miten käy, jos en muistuta. Annoin hänelle mahdollisuuden tarttua siihen lupaukseen, mutta näin siinä kävi. Muistutin jossain vaiheessa loman jälkeen, että ei tullut aamua, taas hän suuttui: miksen muistuttanut, hän kysyi. Mielestäni vaan tällaisista asioista ei lapsiperheissä yleensä tarvitse edes muistuttaa, vaan ne ovat luonnollisia asioita, että toinen nousee välillä ja toinen saa nukkua. Mutta näin meillä.
Kyllähän se tympii, todellakin! Mutta saanpahan aamuisin olla lasten kanssa rauhassa ja pitää omat rutiinini, ei ole mies niitä häiritsemässä. Tiedän, tämä on tyhmää ja olen antanut miehelleni tässä nyt periksi, mutta yritän ajatella positiivisia puolia tässä. En jaksa riidellä näin tyhmästä asiasta. Ja olen itse aamuihminen muutenkin, joten herääminen ei tuota vaikeuksia. Silti olisin onnellinen, jos saisin jonain aamuna itse jäädä sänkyyn, kun mies hoitaisi lapset.
Viime kesänä hän lupasi 4 viikon kesälomalla, että saisin yhden aamun nukkua (en edes pyytänyt enempää), mutta niinhän tuo loma livahti ilman, että aamua sain. Muistutin siitä lupauksesta ensimmäisellä lomaviikolla, mutta sen jälkeen ajattelin, että katsotaan, miten käy, jos en muistuta. Annoin hänelle mahdollisuuden tarttua siihen lupaukseen, mutta näin siinä kävi. Muistutin jossain vaiheessa loman jälkeen, että ei tullut aamua, taas hän suuttui: miksen muistuttanut, hän kysyi. Mielestäni vaan tällaisista asioista ei lapsiperheissä yleensä tarvitse edes muistuttaa, vaan ne ovat luonnollisia asioita, että toinen nousee välillä ja toinen saa nukkua. Mutta näin meillä.
Kyllähän se tympii, todellakin! Mutta saanpahan aamuisin olla lasten kanssa rauhassa ja pitää omat rutiinini, ei ole mies niitä häiritsemässä. Tiedän, tämä on tyhmää ja olen antanut miehelleni tässä nyt periksi, mutta yritän ajatella positiivisia puolia tässä. En jaksa riidellä näin tyhmästä asiasta. Ja olen itse aamuihminen muutenkin, joten herääminen ei tuota vaikeuksia. Silti olisin onnellinen, jos saisin jonain aamuna itse jäädä sänkyyn, kun mies hoitaisi lapset.