Onko kenenkään lapsella syömishäiriötä?

[v]

Siinäpä se kysymys. Oma lapsi 9-v ja tarkkailen hänen syömistään. On hoikka muutenkin ja jos vielä tulee syömishäiriö päälle, niin aliravitun puolelle kääntyy.

 

[v]

7v syö huonosti, laiheliini. toisinaan saattaa syödä hyvinkin viikon ja sitten taas syö vähempi.

 

[-]

Siinäpä se kysymys. Oma lapsi 9-v ja tarkkailen hänen syömistään. On hoikka muutenkin ja jos vielä tulee syömishäiriö päälle, niin aliravitun puolelle kääntyy.

No mistä sä päättelet, että tulisi syömishäiriö??

 

[öhöm]

Miten tarkkailet?
Toivottavasti lapsi ei tajua että vahtaat hänen syömisiään, silloin riski sairastua syömishäiriöön kasvaa..

 

[v]

Pitää esim suussa ruokaa jemmassa ja en tiiä käykö sylkemässä pönttöön.

 

[v]

Noniin. Vihdoin pääsin koneelle, voin selventää asiaa vähän tarkemmin.
Tajusin asian tänään, ja en todellakaan aio kytätä ja kysellä asiaa lapselta niin, että se lisäisi syömishäiriötä. En vain tiedä mitä pitäisi tehdä.
Tajusin että lapsi ei ole aikoihin oikein syönyt kunnolla, paitsi yhden kerran kun olimme mummolassa ennen joulua. Hän ottaa ruokaa, mutta ei saata syödä siitä juuri mitään. Tänäänkin oli spakettia ja jauhelihakastiketta ja otti sitä todella pienen annoksen, lisäksi siinä oli herneitä, kurkkuja ja punakaaliraastetta. Kasvikset hän söi, muttei juuri koskenut ruokaan, oli vähän niinkuin syövinään. Sitten selitys miksei juuri nyt jaksa syödä: "Olen ihan täynnä". Sitten leivoimme sukaapikkuleipiä, tyttö kävi ostamassa suklaalevyn kaupasta ja yhdessä leivoimme. Itse ehdotin hänelle leipomista, kun hänellä ei ollut mitään tekemistä. Se olikin kivaa. Mutta sitten kun pikkuleivät olivat valmiit, hän söi yhtä ainoaa pikkuleipää varmaan puolituntia. Ei sanonut etteikö olisi tykännyt. Hän ei kyllä muutenkaan ole mikään kova herkkuja syömään, mutta olisin olettanut hänen syövän tämän pikkuleivän innolla. Sitten hän meni vessaan, viipyi pitkään, ja kuulin jonkun yskähdyksen. Kun meni hänen jälkeen vessaan, siellä ei ainankaan haissut kakalle. Joten aloin epäillä että hän olisi yrittänyt oksentaa sen pikkuleivän. En tietenkään sanonut mitään. Iltapalaksi hän otti voileivän, söi puolet eikä jaksanut toista puolta syödä. Jemmasi poskeen leipää, ja vielä kun oli menossa hampaiden pesulle, niin leipää oli poskessa. Itse olin kokoajan vessassa, joten ei ainakaan päässyt sylkemään sitä pois. Ilmeisesti se leipä sieltä sitten mahaan meni. En sanonut siis hänelle siitä mitään, olin aivan kuin en olisi mitään nähnyt. Mitäs sanotte?
Haluaisin kuulla jos jollakin olisi vastaavanlaista käynyt, olen suunniltani huolissaan.

 

[v]

Nostan epätoivoisesti.

 

[vieras]

Minulla ei kokemusta vastaavanlaisesta mutta jos kyseessä olisi oma lapsi ottaisin heti yhteyttä joko koulun terkkaan, tai yksityiseen lastenlääkäriin tai soittaisin terveyskeskukseen kyyäkseni neuvoja. Tekisin sen heti huomenna! Voimia sinulle!

 

[vieras]

Minulla ei kokemusta vastaavanlaisesta mutta jos kyseessä olisi oma lapsi ottaisin heti yhteyttä joko koulun terkkaan, tai yksityiseen lastenlääkäriin tai soittaisin terveyskeskukseen kyyäkseni neuvoja. Tekisin sen heti huomenna! Voimia sinulle!

 

[v]

Minulla ei kokemusta vastaavanlaisesta mutta jos kyseessä olisi oma lapsi ottaisin heti yhteyttä joko koulun terkkaan, tai yksityiseen lastenlääkäriin tai soittaisin terveyskeskukseen kyyäkseni neuvoja. Tekisin sen heti huomenna! Voimia sinulle!

Niin, mun tekis mielenikin, ajattelin vaan että hätäilenkö minä tässä ihan suotta.

 

[vieras]

Et varmasti hätäile! Ainakin terkka voisi pitää painokontrollia vaikka parin viikon välein ja puhua ruuasta ja painosta. Voi olla että lapsen on helpompi nyt avautua toiselle aikuiselle kun sinulle.

 

[v]

Et varmasti hätäile! Ainakin terkka voisi pitää painokontrollia vaikka parin viikon välein ja puhua ruuasta ja painosta. Voi olla että lapsen on helpompi nyt avautua toiselle aikuiselle kun sinulle.

Mutta pelottaa, jos se lakkaakin syömästä kokonaan jos sitä aletaan punnitsemaan ja tarkkailemaan.

 

[vieras]

Mä uskon vahvasti siihen että et saa aikailla tämän asian kanssa. Tytön on saatava asianmukaista hoitoa/terapiaa/keskusteluapu sellaiselta taholta jotka oikeasti osaavat auttaa. Jos yhtään tuntuu että terkka ei ole se henkilö, käänny yksityissektorin puoleen.

 

[iu]

Miten kauan lapsen syömisongelmat ovat jatkuneet? Tuntuuko tarkkailevan painoaan / muotojaan?

Omalla tyttärelläni oli noin 12-vuotiaana kausi, jollain hän ei juurikaan pystynyt syömään, oksenteli aamuisin ja oli hyvin huonovointisen oloinen varmaan parin-kolmen kuukauden ajan. Oksentelujen vuoksi tietenkin puhuimme asiasta, ja hän oli itsekin kovin huolissaan tilanteesta. Kävimme kouluterveydenhoitajalla ja-lääkärillä, terveyskeskuksessa, erilaisilla yksityislääkäreillä, verikokeissa... Mitään selitystä tilanteelle ei löytynyt, ja sitten ongelma loppui yhtä omia aikojaan kuin oli alkanutkin. Kummallisia ovat joskus nuo lasten / nuorten syömisjutut :/

 

[v]

Miten kauan lapsen syömisongelmat ovat jatkuneet? Tuntuuko tarkkailevan painoaan / muotojaan?

Omalla tyttärelläni oli noin 12-vuotiaana kausi, jollain hän ei juurikaan pystynyt syömään, oksenteli aamuisin ja oli hyvin huonovointisen oloinen varmaan parin-kolmen kuukauden ajan. Oksentelujen vuoksi tietenkin puhuimme asiasta, ja hän oli itsekin kovin huolissaan tilanteesta. Kävimme kouluterveydenhoitajalla ja-lääkärillä, terveyskeskuksessa, erilaisilla yksityislääkäreillä, verikokeissa... Mitään selitystä tilanteelle ei löytynyt, ja sitten ongelma loppui yhtä omia aikojaan kuin oli alkanutkin. Kummallisia ovat joskus nuo lasten / nuorten syömisjutut :/

Varsinaisesti en voi sanoa milloin hän alkoi syömään huonosti. On kaksi muutakin suuta syötettävänä, joten en sen kummemmin ollut asiaa ajatellut, ennen kuin tänään. Viime talvena hän söi hyvin, mutta oliskohan nyt kesän ja syksyn mittaan ollet nirsompi. En tiedä.
Tässä nyt vielä taustalla sitten jouluna ollut sairastelu, mutta kun tyttö väittää että on aivan kunnossa. Hänellä epäiltiin sikainfluenssaa ja sitten oli vielä mahatautia. Mutta kun minustakaan nämä eivät ole toisiinsa kytköksissä. Tietysti mahataudista voi jäädä pitkäksi aikaa vähän huonosyöntisyys, mutta entäs se ruuan jemmaaminen poskeen.

 

[anorektikon äitipuoli]

Lyhyen kuvauksen perusteella on vaikea sanoa, mutta luota omaan tuntemukseesi. Tutultahan nuo toiminnot kuullostavat. Syömishäiriö voi kehittyä jo noin pienellekin. Olin kuuntelemassa erään syömishäiriöklinikalla työskentelevän psykologin luentoa, jossa hän kertoi nuorimman hoidossa olleen lapsen olleen kaksi vuotias (kuullostaa minustakin hurjalta).

Anoreksia on mielen sairaus. Se on suurempi ongelmavyyhti ja syömättömyys on vain yksi sen ilmentymä. Paras hoitotulos saadaan, jos ongelmaan puututaan heti. Joskus se voi mennä ohi alkuvaiheessa pelkällä oikeinlaisten ruokailutottumusten opettamisella.

Oletko huomannut muuta poikkeavaa käytöstä? Onko tyttö apea, vetäytyykö omiin oloihinsa enemmän? Onko hän tunnollinen "kympin tyttö"?

Käytä tyttöä lääkärissä. Eihän siinä mitään menetä. Ja rakkaus ja välittäminen sekä hyväksyntä ovat ensimmäiset lääkkeet. Koeta saada aikaiseksi sellainen tilanne, jossa hän saattaisi ruveta puhumaan. Voimia!!!

 

[vieras]

Kyllä mäkin neuvoisin kysymään asiaa joltain asiantuntijalta. Kyllähän lapset voivat välillä syödä huonosti, mutta tuo ruuan jemmaaminen poskeen on kyllä oire jostakin.

 

[vieras]

Kyllä mäkin neuvoisin kysymään asiaa joltain asiantuntijalta. Kyllähän lapset voivat välillä syödä huonosti, mutta tuo ruuan jemmaaminen poskeen on kyllä oire jostakin.

Ja jos jonnekin lääkärille tai psykologille menisin, niin siis nimenomaan yksin puhumaan asiasta, kertomatta mitään lapselle. Se asiantuntija saisi sitten sanoa, haluaako tavata lapsen.

 

[no12v]

syömishäiriö mulla, oon laiha ja oksennan ruokiani. hyi. rasvaa yritän välttää. ja lasken kalorini.