Onko kenelläkään kolmea alle 3v?

[jaksankohan]

Meillä on lapset 2v5kk ja 1v2kk ja tänään sain tietää kierukan pettäneen ja meille on tulossa vauva.. Nyt pelottaa kamalasti oma jaksaminen,kun nytkin olen jo ollut voimavarojen alarajoilla näiden kanssa,kun kuopus on ollut paljon kipeänä ja yövalvomisia on riittänyt molempien kanssa.Kyllähän mies paljon auttaa,mutta tekee pitkää päivää töissä, eli olen paljon lasten kanssa yksin.. Onko kenelläkään kokemuksia? Abortista en varmasti ikinä selviäisi henkisesti, tai niin luulen ainakin...

 

[Tirpu]

Meillä lapset 2v9kk ja 1v, LA 2/06. Ihan tarkoituksella on "tehty" tämä viimeisinkin Välillä tietysti mietityttää että miten sitä kolmen kanssa jaksaa ja pärjää, mutta uskon että hyvin se sujuu. Kun nyt vaan tästä raskaudesta selviäis, tuntuu että tää se rankempaa on kun vauvan hoito... Ja ainakin vielä tuudittaudun siihen uskoon että kolmannen vauva-aika voi olla jopa helpompi kun toisen, kun kaks vanhempaa pitää toisilleen seuraa. Ei tarvi koko ajan äidistä hakea kaveria niinkun esikoisen toisen vauva-aikana... Nähtäväksi jää meneekö oikeasti näin

 

[Tirpu]

Pitää vielä edelliseen viesttin lisätä että sairastettu meilläkin on ja paljon. Lisäksi molemmat lapset ovat vaikeasti allergisia ja astmaatikkoja. Samat vaivat on odotettavissa tulokkaallekin, mutta luotan silti että me pärjätään. Menee rutiinilla jo... ja osaa todellakin iloita niistä terveistä päivistä!

 

[tähtihedelmä]

ei oo ku yks 1v11kk ja toinen tasan 1v, mut mä haluaisin kolmannen tähän, mielellään heti. mies on sitä mieltä että kolmas vois syntyä ens kesänä, eikä yhtään ennen sitä. silloin esikko ois vajaa 3, toinen vajaa 2, ja sit vauva.
mut varsinaisia kokemuksia ei oo, on kyllä ollu tässä sivussa hoidossa aina välillä yks tai kaks lasta, mut eihän se oo sama asia.
kyllä siitä hengissä selviää, mein äiti oli kolme kuukautta yksin neljän lapsen kanssa. mä olin 4, pikkusisko 2, ja sit oli ihan vastasyntyneet kaksoset. isä oli norjassa töissä. ja elää se äiti vieläkin....

 

[Sanna-78]

ei juuri tällä hetkellä, mutta 3 alle kolmivuotiasta oli 00, kun esikoinen oli 2v5kk kaksosten syntyessä. sitten oli 01 vuonna neljä alle nelivuotiasta kun esikoinen oli 3v8kk ja kaksoset täyttivät 1v3kk muutama päivä neljännen syntymän jälkeen. nyt helpottaa kun on vauva 5kk ja muut ovat jo 4, 2x5 ja 7v9kk. eli keskikolmikko alkaa olla omatoimisessa iässä.

 

[mammuska23]

me mietitty tuota 3 tähän perään, joten kuulen kanssa lisää "tarinoita" :attn:

 

[Hensku-80]

Meillä ei ole kolme alle 3-vuotiasta, vaan neljä alle 4-vuotiasta. Iät 3v10kk, 2v4kk, 1v3vko ja 3vko. :heart: :wave:

 

[piipali]

ei eikä tuu!!!

 

[Donnanen]

Meillä on 3 alle 2½ vuotiasta
Esikoinen 2 v 5 kk ja kaksoset 8 ½ kk. Rankkaa on ja vaatii kummankin vanhemman osallistumista, mutta on hyviäkin päiviä.
Meillä esikoinen oli mustis ja uhmakin samaan aikaan. Se oli kamalaa \|O
Hengissä silti!
Uskon että alkaa kohta puoleen helpottamaan, kun lapset rupee jo viihtymään vähän keskenäänkin. Ja ennenkaikkea kaksoset lattialla

 

[Aaretti]

Meillä vanhin poika 10/02 keskimmäinen 12/03 ja nuorin 8/05.

 

[Tiina24]

Mä päädyin keskeytykseen kun yllätysvauva ilmoitti tulostaan n. vuosi sitten.Lapset olisivat olleet 2,5v ja toineen tasan vuoden, kun kolmas olisi syntynyt.Ja KADUN kovasti...Nyt poden ajoittaista vauvakuumetta mut mies ei lämpene ajatukselle...

 

[hoh hoijaa]

Pakkohan se on jaksaa, jos siihen vain asennoituu. Ite en jaksais, mut jos sun tilanteessa oisin, niin asennoitusin siihen että selviäisin. Minulla on omakohtaista kokemusta pienestä ikäerosta. Lapsillani ikäeroa 1 v 4kk...ja todella rankkaa on ollut. Nyt vasta helpottaa kun lapset on jo vanhempia. Mutta ei ikinä enään niin pienellä ikäerolla lapsia... :x Mutta voimia sulle :flower: :hug:

 

[manhattan]

mulla lapset nyt tasan 3v, 1v5kk ja nuorin 2vko!huomenna mies menee töihin, jään ensimmäistä päivää lasten kanssa yksin!pelottaa, kuinkakohan sitä jaksaa!

 

[yökyöpeli]

\

Meillä on lapset 2v5kk ja 1v2kk ja tänään sain tietää kierukan pettäneen ja meille on tulossa vauva.. Nyt pelottaa kamalasti oma jaksaminen,kun nytkin olen jo ollut voimavarojen alarajoilla näiden kanssa,kun kuopus on ollut paljon kipeänä ja yövalvomisia on riittänyt molempien kanssa.Kyllähän mies paljon auttaa,mutta tekee pitkää päivää töissä, eli olen paljon lasten kanssa yksin.. Onko kenelläkään kokemuksia? Abortista en varmasti ikinä selviäisi henkisesti, tai niin luulen ainakin...

Täältä löytyy 3 alle 3vee naperoa. Tytsy on 9/02 ja pojat 9/03 ja 3/05. Oltiin just ruettu rakentamaan keväällä taloa ja suunniteltiin että sit ku on talo valmis niin ruetaan yrittämään kolmosta. Oli rankkaa, mä valvoin yöt töissä, päivät naperoitten kans kotona ja mies oli rakennuksella kaiken vapaa-ajan. Ja sitten tämä kolmonen ilmoittikin tulostansa (pahimpaan mahdolliseen aikaan). Abortti käväsi hetken mielessä, mutta päätettiin jaksaa.Siitä eteenpäin sitten oksensin yöt töissä, valvoin päivät, univelkaa kertyi ja hermot oli riekaleina. Olin ihan varma että vauvasta tulee kunnon huuvatti (huutaa yötäpäivää) ja muutenkin hermoheikko, ku mä oli täysin "rikki" koko odotusajan. Mutta mitenkäs kävikään, maaliskussa poju syntyi ja on ollu todella helppo lapsi. Isommat tappelee, on mustiksia ja uhmakin painaa päälle, mutta ton odotusajan painajaisen jälkeen en ole stressannu pienistä. Ja hengissä ollaan kaikki