Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Perhe-elämä
onko kenelläkään "toisella naisella" onnellisia kokemuksia varatuista miehistä?
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Aphrodite, post: 33662383"]</p><p>Suhteita on niin monenlaisia, samoin syitä ja seurauksia. Jostakin syystä kirjoittelu keskittyy siihen, että "nainen ryhtyy ukkomiehelle kakkoseksi". Minulle on kertynyt kokemuksta monenlaisista tilanteista oman pitkän liittoni aikana (sekä omasta että puolisoni näkökulmasta) ja mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän näen ihmissuhteissa eri sävyjä. Parisuhde muodostuu aina kahdesta yksilöstä, jolla on omat tunteensa, luonteensa, pelkonsa, tarpeensa sekä oma subjektiivinen käsityksensä oikeasta ja väärästä. Joskus oikea ja väärä periytyvät satukirjoista ja käsitykseen ikuisesta rakkaudesta ja onnesta. </p><p></p><p>Aika harva pystyy elämään niin, että ei koskaan loukkaa toista ja samalla on täysin tasapainossa itsensä kanssa. Täydellisiä 100% parisuhteita on yksi miljoonasta ja kaikki muut ovat kompromisseja, joissa kaikki omat toiveet ja odotukset eivät toteudu. Jos kompromissit ovat sellaisia, että kumpikin pystyy niihin sitoutumaan, niin ok. Jos toinen osapuoli tai vaikka kumpikin ovat jatkuvasti tyytymättömiä suhteeseen, se raastaa ja syö meitä sisältä. Parisuhteen alussa hyväksyy toiselta enemmän virheitä ja erityisesti me naiset kuvittelemme, että pystymme muuttamaan miehiä. Pitkässä parisuhteessa kulmat usein hioutuvat, ja hankaloita asioita opitaan sietämään. Joskus kuitenkin käy niin, että simpukkaan sulkeutunut terävä hiekansiru ei kasvakaan helmeksi vaan siitä kehittyy myrkkypallo, joka täyttää lopulta simpukan kokonaan.</p><p></p><p>Kerron tässä pienen osan omaa tarinaani. Ehkä siitä on jollekin hyötyä, todennäköisesti kuitenkaan ei.</p><p>Kaikki ihmiset ja ihmissuhteet ovat ainutkertaisia ja siksi toisen kokemuksesta ei välttämättä ole mitään hyötyä toiselle.</p><p></p><p>Olin aikoinaan avioliittoni aikana ollut suhteessa niin ikään naimisissa olleeseen mieheen. Suhde kesti lähes kolme vuotta. Olimme kumpikin rakastuneita ja aivan liian kiinni toisissamme, vaikka yritimme pitää liekin mahdollisimman pienenä. Seksi rakastamani ihmisen kanssa oli ihanaa, mutta morkkikseni sitäkin pahempi. Suhteemme ei ollut mikään hetken päähänpisto. Kemia välillämme oli ollut vahva jo neljä vuotta ennen kuin siirryimme fyysiselle tasolle. Myöhemmin minusta tuntui, että emme ehkä olisi saaneet tunnetta loppumaan muuta kuin polttamalla sen konkreettisesti loppuun. Suhteen kuluessa myös tajusin, että miehellä oli ollut suhteita myös ennen minua ja todennäköisesti myös suhteemme loppuvaiheessa "lohduttamassa". En ajatellut sitä sen enempää, sillä eihän kumpikaan meistä ollut tilivelvollinen toiselle.</p><p></p><p>Eromme oli lopulta raastavan vaikea ja johti välillämme täydelliseen välirikkoon. Aikaisemmin olimme olleet eräänlaisia työkavereita, suhteen jälkeen siihen oli kuitenkin täysin mahdotonta palata. Aikaa on kulunut paljon ja nykyään pystymme jo muodollisesti tervehtimään toisiamme. Mitään keskusteltavaa meillä ei ole ja samaan tilaisuuteen osuessamme pyrimme olemaan kaukana toisistamme. Olemme kuin magneetit, jotka alussa vetivät toisiaan puoleensa ja nykyisin hyljeksimme toisiamme <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite2" alt=";)" title="Vinkkaa silmää ;)" data-shortname=";)" /> Tapaamme harvoin, sillä asumme eri kaupungeissa ja olemme kumpikin erilaisissa työtehtävissä.</p><p></p><p>Minusta on aivan käsittämätöntä lukea, että jotkut arvostelevat puolisoaan yksityiskohtaisesti kolmannelle osapuolelle. Kakkosmieheni oli jo ennen minun tapaamistani päättänyt, että eroaa, kun lapset ovat sen ikäisiä, että kärsivät erosta mahdollisimman vähän. Hän ei siitä huolimatta milloinkaan arvostellut vaimoaan eikä puhunut heidän parisuhteestaan. Sama koski minua. Ei olisi mieleenikään tullut puhua hänelle miehestäni ja meidän asioistamme. Kahden varatun yhteinen aika oli sitä paitsi niin kallista, että olisi ollut järjetöntä käyttää ihana yhteinen aika puolisoitten arvosteluun.</p><p></p><p>Tunsin päällisin puolin myös hänen vaimonsa. Kun nuorin lapsi oli päässyt ripiltä, he todellakin erosivat, mutta minä en ollut enää silloin kuvioissa. Epäilen, että ero oli myös hänen puolisolleen tervetullut. Todennäköisesti he olivat jatkaneet yhdessä vain lasten ja yhteisen kodin takia. Suhteen alussa mies myös toivoi, että "odottaisin" siihen saakka, kun hän on valmis eroon. Pyyntö oli mielestäni outo. Toteuttaakseni hänen toiveensa, olisin roikkunut viisi vuotta salasuhteessa hänen kanssaan. Minun vastuulleni jäisi se, eroaisinko puolisostani vai eläisinkö nämä vuodet kahden miehen loukussa. Kumpikin vaihtoehto tuntui täysin päättömältä. Varsinkin kun biologinen kelloni tikitti varsin kovaäänisesti.</p><p></p><p>Yritin erota hänestä kahteen otteeseen, mutta en onnistunut siinä. Toisen eroyrityksen ajoitin hänen pitkän ulkomaankomennuksensa ajaksi, mutta sekään ei onnistunut. Hän halusi pitää yhteyttä ja koki eron liian vaikeaksi raskaan tyoprojektin aikana. Hän sai puhuttua minut ympäri, eikä se totta puhuen ollut edes vaikeaa. Tunteiden hallinta ei kerta kaikkiaan enää onnistunut. Samalla pelkäsimme kumpikin kiinni jäämistä, sillä hänen "luotettava" työkaverinsa oli ottanut asiakseen tiedottaa asiasta pienessä sievässä mahdollisimman monelle.</p><p></p><p>Elämäntilanteemme olivat todella erilaiset. Hän oli päättänyt erota, kun lapset ovat isoja ja minä puolestani halusin omia lapsia, enkä ollut edes ajatellut erota miehestäni. Salasuhteessamme ei ollut mitään järkeä, mutta emme päässeet irti toisistamme. Raskaus olisi ollut hyvä pakottava syy eroon, mutta onneksi en tullut suhteen aikana raskaaksi. Isä olisi voinut olla kumpi tahansa.</p><p></p><p>Kunpa suhde olisikin ollut vain satunnaista seksiä. Valitettavasti se oli kuitenkin syvällä tunnetasolla, jossa seksi oli vain yksi osa. Kärsin koko suhteen ajan helvetinmoisia omantunnontuskia. En ollut koskaan pitänyt itseäni "pettäjätyyppinä" ja tilanne repi minua sisältä. Lopulta sain rytmihäiriöitä.</p><p></p><p>En pysty määrittelemään, kuka tai mitkä asiat olivat tässä suhteessa syyllisiä ja kenellä on oikeus moralisointiin. On ihan selvää, että kumpikaan meistä ei päätynyt tähän suhteeseen täysin vahingossa ja tunteitten vieminä vaan taustalla olivat myös omat parisuhteemme. Minun parisuhteessani ongelmat eivät olleet niin suuria, että olisi kannattanut erota. Sitä paitsi vaikka olinkin rakastunut kakkosmieheeni, en olisi voinut kuvitella eläväni hänen kanssaan saman katon alla. Olimme luonteeltamme perustavaa laatua olevalla tavalla erilaisia. Oma puolisoni taas on monella tavalla ihana ihminen ja erinomainen puoliso, mutta hänelläkin on mustat pisteensä, jotka eivät muutu. Minun on vaan elettävä niiden kanssa tai harkittava eroa.</p><p></p><p>Vaikka syrjäsuhteeni olikin jo päättynyt, päätin kertoa asian miehelleni. Minusta tuntui, että en voisi jatkaa suhteessamme ilman totuuden tunnustamista. Tämä oli täydellinen virhearviointi ja minulta tekopyhä yritys pestä omia kasvojani. Tunnustamisesta ei ollut kenellekään mitään hyötyä, vaan pelkkää haittaa. Itse salasuhteesta ei sen sijaan ollut haittaa kenellekään, korkeintaan minulle itselleni. Vaikka suhde kulutti minua henkisesti, olin kotona paljon onnellisempi ja lämpöä riitti runsaasti myös aviomiehelleni <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /> Todennäköisesti juuri siitä syytä hän ei osannut aavistaa mitään. Usein kuvitellaan, että sivusuhde johtaa kylmyyteen omaa kumppania kohtaan, minulla on kuitenkin täysin toisenlainen kokemus. </p><p></p><p>Omat haavani paranivat täysin, mutta miehelleni jäi pahoja sisäisiä arpia, joita ilmeisesti aikakaan ei täysin korjaa. Suhteen päättymisestä on kulunut reilusti yli kymmenen vuotta.</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Aphrodite, post: 33662383"] Suhteita on niin monenlaisia, samoin syitä ja seurauksia. Jostakin syystä kirjoittelu keskittyy siihen, että "nainen ryhtyy ukkomiehelle kakkoseksi". Minulle on kertynyt kokemuksta monenlaisista tilanteista oman pitkän liittoni aikana (sekä omasta että puolisoni näkökulmasta) ja mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän näen ihmissuhteissa eri sävyjä. Parisuhde muodostuu aina kahdesta yksilöstä, jolla on omat tunteensa, luonteensa, pelkonsa, tarpeensa sekä oma subjektiivinen käsityksensä oikeasta ja väärästä. Joskus oikea ja väärä periytyvät satukirjoista ja käsitykseen ikuisesta rakkaudesta ja onnesta. Aika harva pystyy elämään niin, että ei koskaan loukkaa toista ja samalla on täysin tasapainossa itsensä kanssa. Täydellisiä 100% parisuhteita on yksi miljoonasta ja kaikki muut ovat kompromisseja, joissa kaikki omat toiveet ja odotukset eivät toteudu. Jos kompromissit ovat sellaisia, että kumpikin pystyy niihin sitoutumaan, niin ok. Jos toinen osapuoli tai vaikka kumpikin ovat jatkuvasti tyytymättömiä suhteeseen, se raastaa ja syö meitä sisältä. Parisuhteen alussa hyväksyy toiselta enemmän virheitä ja erityisesti me naiset kuvittelemme, että pystymme muuttamaan miehiä. Pitkässä parisuhteessa kulmat usein hioutuvat, ja hankaloita asioita opitaan sietämään. Joskus kuitenkin käy niin, että simpukkaan sulkeutunut terävä hiekansiru ei kasvakaan helmeksi vaan siitä kehittyy myrkkypallo, joka täyttää lopulta simpukan kokonaan. Kerron tässä pienen osan omaa tarinaani. Ehkä siitä on jollekin hyötyä, todennäköisesti kuitenkaan ei. Kaikki ihmiset ja ihmissuhteet ovat ainutkertaisia ja siksi toisen kokemuksesta ei välttämättä ole mitään hyötyä toiselle. Olin aikoinaan avioliittoni aikana ollut suhteessa niin ikään naimisissa olleeseen mieheen. Suhde kesti lähes kolme vuotta. Olimme kumpikin rakastuneita ja aivan liian kiinni toisissamme, vaikka yritimme pitää liekin mahdollisimman pienenä. Seksi rakastamani ihmisen kanssa oli ihanaa, mutta morkkikseni sitäkin pahempi. Suhteemme ei ollut mikään hetken päähänpisto. Kemia välillämme oli ollut vahva jo neljä vuotta ennen kuin siirryimme fyysiselle tasolle. Myöhemmin minusta tuntui, että emme ehkä olisi saaneet tunnetta loppumaan muuta kuin polttamalla sen konkreettisesti loppuun. Suhteen kuluessa myös tajusin, että miehellä oli ollut suhteita myös ennen minua ja todennäköisesti myös suhteemme loppuvaiheessa "lohduttamassa". En ajatellut sitä sen enempää, sillä eihän kumpikaan meistä ollut tilivelvollinen toiselle. Eromme oli lopulta raastavan vaikea ja johti välillämme täydelliseen välirikkoon. Aikaisemmin olimme olleet eräänlaisia työkavereita, suhteen jälkeen siihen oli kuitenkin täysin mahdotonta palata. Aikaa on kulunut paljon ja nykyään pystymme jo muodollisesti tervehtimään toisiamme. Mitään keskusteltavaa meillä ei ole ja samaan tilaisuuteen osuessamme pyrimme olemaan kaukana toisistamme. Olemme kuin magneetit, jotka alussa vetivät toisiaan puoleensa ja nykyisin hyljeksimme toisiamme ;) Tapaamme harvoin, sillä asumme eri kaupungeissa ja olemme kumpikin erilaisissa työtehtävissä. Minusta on aivan käsittämätöntä lukea, että jotkut arvostelevat puolisoaan yksityiskohtaisesti kolmannelle osapuolelle. Kakkosmieheni oli jo ennen minun tapaamistani päättänyt, että eroaa, kun lapset ovat sen ikäisiä, että kärsivät erosta mahdollisimman vähän. Hän ei siitä huolimatta milloinkaan arvostellut vaimoaan eikä puhunut heidän parisuhteestaan. Sama koski minua. Ei olisi mieleenikään tullut puhua hänelle miehestäni ja meidän asioistamme. Kahden varatun yhteinen aika oli sitä paitsi niin kallista, että olisi ollut järjetöntä käyttää ihana yhteinen aika puolisoitten arvosteluun. Tunsin päällisin puolin myös hänen vaimonsa. Kun nuorin lapsi oli päässyt ripiltä, he todellakin erosivat, mutta minä en ollut enää silloin kuvioissa. Epäilen, että ero oli myös hänen puolisolleen tervetullut. Todennäköisesti he olivat jatkaneet yhdessä vain lasten ja yhteisen kodin takia. Suhteen alussa mies myös toivoi, että "odottaisin" siihen saakka, kun hän on valmis eroon. Pyyntö oli mielestäni outo. Toteuttaakseni hänen toiveensa, olisin roikkunut viisi vuotta salasuhteessa hänen kanssaan. Minun vastuulleni jäisi se, eroaisinko puolisostani vai eläisinkö nämä vuodet kahden miehen loukussa. Kumpikin vaihtoehto tuntui täysin päättömältä. Varsinkin kun biologinen kelloni tikitti varsin kovaäänisesti. Yritin erota hänestä kahteen otteeseen, mutta en onnistunut siinä. Toisen eroyrityksen ajoitin hänen pitkän ulkomaankomennuksensa ajaksi, mutta sekään ei onnistunut. Hän halusi pitää yhteyttä ja koki eron liian vaikeaksi raskaan tyoprojektin aikana. Hän sai puhuttua minut ympäri, eikä se totta puhuen ollut edes vaikeaa. Tunteiden hallinta ei kerta kaikkiaan enää onnistunut. Samalla pelkäsimme kumpikin kiinni jäämistä, sillä hänen "luotettava" työkaverinsa oli ottanut asiakseen tiedottaa asiasta pienessä sievässä mahdollisimman monelle. Elämäntilanteemme olivat todella erilaiset. Hän oli päättänyt erota, kun lapset ovat isoja ja minä puolestani halusin omia lapsia, enkä ollut edes ajatellut erota miehestäni. Salasuhteessamme ei ollut mitään järkeä, mutta emme päässeet irti toisistamme. Raskaus olisi ollut hyvä pakottava syy eroon, mutta onneksi en tullut suhteen aikana raskaaksi. Isä olisi voinut olla kumpi tahansa. Kunpa suhde olisikin ollut vain satunnaista seksiä. Valitettavasti se oli kuitenkin syvällä tunnetasolla, jossa seksi oli vain yksi osa. Kärsin koko suhteen ajan helvetinmoisia omantunnontuskia. En ollut koskaan pitänyt itseäni "pettäjätyyppinä" ja tilanne repi minua sisältä. Lopulta sain rytmihäiriöitä. En pysty määrittelemään, kuka tai mitkä asiat olivat tässä suhteessa syyllisiä ja kenellä on oikeus moralisointiin. On ihan selvää, että kumpikaan meistä ei päätynyt tähän suhteeseen täysin vahingossa ja tunteitten vieminä vaan taustalla olivat myös omat parisuhteemme. Minun parisuhteessani ongelmat eivät olleet niin suuria, että olisi kannattanut erota. Sitä paitsi vaikka olinkin rakastunut kakkosmieheeni, en olisi voinut kuvitella eläväni hänen kanssaan saman katon alla. Olimme luonteeltamme perustavaa laatua olevalla tavalla erilaisia. Oma puolisoni taas on monella tavalla ihana ihminen ja erinomainen puoliso, mutta hänelläkin on mustat pisteensä, jotka eivät muutu. Minun on vaan elettävä niiden kanssa tai harkittava eroa. Vaikka syrjäsuhteeni olikin jo päättynyt, päätin kertoa asian miehelleni. Minusta tuntui, että en voisi jatkaa suhteessamme ilman totuuden tunnustamista. Tämä oli täydellinen virhearviointi ja minulta tekopyhä yritys pestä omia kasvojani. Tunnustamisesta ei ollut kenellekään mitään hyötyä, vaan pelkkää haittaa. Itse salasuhteesta ei sen sijaan ollut haittaa kenellekään, korkeintaan minulle itselleni. Vaikka suhde kulutti minua henkisesti, olin kotona paljon onnellisempi ja lämpöä riitti runsaasti myös aviomiehelleni :) Todennäköisesti juuri siitä syytä hän ei osannut aavistaa mitään. Usein kuvitellaan, että sivusuhde johtaa kylmyyteen omaa kumppania kohtaan, minulla on kuitenkin täysin toisenlainen kokemus. Omat haavani paranivat täysin, mutta miehelleni jäi pahoja sisäisiä arpia, joita ilmeisesti aikakaan ei täysin korjaa. Suhteen päättymisestä on kulunut reilusti yli kymmenen vuotta. [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa KISSA?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
"Kokoaikaiset kuntatyöntekijät tekevät noin 22 päivää vähemmän töitä kuin yksityisen sektorin työntekijät keskimäärin."
Tänään 12:34
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Suomen puolustusvoimien komentaja kenraali Janne Jaakkola haluaa jalkaväkimiinat takaisin Suomelle
Tänään 11:24
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Mistä mitataan talon runko juoksuväli?
Tänään 10:19
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Shrinkflaatio kukoistaa - Uudistuneissa Taffelin sipsipusseissa on korkeampi kilohinta, vaikka pussin sisältö ei ole muuttunut
Tänään 10:06
vierailija
13 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Iltasanomien jutussa väitetään *asistisesti maahanmuuttajien ja vieraskielisten olevan kunnille kustannus eikä rikkaus ja voimavara
Tänään 10:01
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Irro ja Stubb
Tänään 08:25
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Kiva kun toi lumi sulaa pois
Tänään 08:23
vierailija
10 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Relaatio 1068 - Tuisku
Tänään 01:08
vierailija
9 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
K/B-komposti 2.0
Started by vierailija
Sunnuntai klo 18:00
Luettu: 15K
Aihe vapaa
2.
Relaatio 1065
Started by vierailija
Sunnuntai klo 08:21
Luettu: 878
Aihe vapaa
3.
Järkevä artikkeli kaksplussalla: lasten teko pitää aloittaa 23-vuotiaana.
Started by Johnny Appleseed
Sunnuntai klo 02:06
Luettu: 846
Aihe vapaa
4.
Hoitajamitoituksesta - Potkut 800:lle hoitajalle yksistään HUS:ssa, nyt laitetaan mitoitukset kuntoon
Started by vierailija
Sunnuntai klo 13:30
Luettu: 618
Aihe vapaa
5.
Mikko Koivu: Aika puhua
Started by vierailija
Torstai klo 16:44
Luettu: 615
Aihe vapaa
6.
Miksi te puhutte täällä vain uutisista?
Started by vierailija
Tiistai klo 08:27
Luettu: 572
Aihe vapaa
7.
"Janne murhasi kaksi lastaan julmalla tavalla – Nyt kotona on uusi puoliso: ”Meillä on toimiva parisuhde”"
Started by vierailija
Maanantai klo 23:10
Luettu: 510
Aihe vapaa
8.
Tätä kilttimies ei ymmärrä: K-kauppias puristi 17-vuotiaan harjoittelijan rintoja
Started by vierailija
Maanantai klo 19:52
Luettu: 503
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
K/B-komposti 2.0
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Katsoitteko illan A-talkin?
Latest: vierailija
2 min sitten
Aihe vapaa
3.
"Kokoaikaiset kuntatyöntekijät tekevät noin 22 päivää vähemmän töitä kuin yksityisen sektorin työntekijät keskimäärin."
Latest: Johnny Appleseed
4 min sitten
Aihe vapaa
4.
Petteri Orpon hallitus haluaa kaikki työntekijät ansiosidonnaisen työttömyysturvan piiriin, mutta sehän ei käy ay-liikkeelle
Latest: vierailija
6 min sitten
Aihe vapaa
5.
Islam ja avioliitto 😢
Latest: vierailija
10 min sitten
Aihe vapaa
6.
Shrinkflaatio kukoistaa - Uudistuneissa Taffelin sipsipusseissa on korkeampi kilohinta, vaikka pussin sisältö ei ole muuttunut
Latest: vierailija
11 min sitten
Aihe vapaa
7.
SOTEen yhä vähemmin rahaa kun taas SOTE-johtajien kultaisiin kädenpuristuksiin enemmän
Latest: Johnny Appleseed
11 min sitten
Aihe vapaa
8.
Maassa tehdään nyt hallituspolitiikkaa jota ainoastaan 29% kansasta kannattaa
Latest: Johnny Appleseed
15 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Perhe-elämä
onko kenelläkään "toisella naisella" onnellisia kokemuksia varatuista miehistä?
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
