Onko kellään muulla erityisen vilkasta/vaativaa taaperoa?

[ap]

keskustelu kuulostaa tutulta, paitsi että kun vähän vilkkaampien lasten vanhempia tapaa, se menee todellisuudessa näin:
- Joo meilläkin nukkumaanmen... Nicoo *juoksua*

Ja sillä välin, kun on käynyt estämässä heittämästä kiviä, on keskustelukaveri jo karannut pelastamaan omaa lastaan jostakin. Ja kun vihdoin päästään taas kasvokkain jossain vaiheessa ei ole mitään muistikuvaa mistä edellisellä kerralla juteltiin.

Joo no kyllä se oikeastaan noin taitaa olla. Kun lapsi on väsähtämässä, hän saattaa pysyä vähän kauemmin paikallaan, niin että ehtii jotain jonkun kanssa jutella. Ehkä 2 min.

 

[ap]

En tietty tiedä käykö sun lapsella näin, mutta mulla on 3 kk sinun lastasi vanhempi ja mä viimeisen kuukauden aikana olen huomannut ehtiväni istumaan välillä paikallaankin leikkipuistossa. Lapsi siis pikkaisen paremmin keskittyy, just tuossa iässä juoksin ihan koko ajan perässä. Ei siinä montaa minuuttia vieläkään voi olla paikallaan, mutta se 2-5 minuuttiakin on hurjan pitkä aika verrattuna aiempaan.

Mutta olet oikeassa: Siinä on ihan omaa sympatiaansa, kun kohtaa toisen samanlaisen.

No tuo on huojentavaa kuulla!! Varmaankin kun taidot kehittyy, ja alkaa oppia tajuamaan esim. hiekkalelujen päälle, tai leikkipuiston vempaimien, niin keskittyy niihin sen sijaan että vaan koheltaa eestaas.)

Jokin aika sitten tuossa lähileikkipuistossa oli meidän kanssa samaan aikaan kaksi äitiä joilla oli kuukauden vanhemmat lapset kuin minulla. Ja MOLEMMAT lapset olivat samanlaisia viipottajia kuin minun. Oli siinä vilskettä kun kolme elohopeaa siellä temmelsi. Ja äitien kanssa riitti juttua- niin aina silloin kun ehdimme jotain jutella. Täytyy toivoa että tulevat sinne toistekin.

 

[vvieras]

Joo, eli jos olet keneksi luulen, oltiin samassa ryhmässä odotuspuolella Ei ole tullut käytettyä omaa tunnusta juurikaan sen jälkeen. Huomasin jo silloin, että kovin on yhtäläisyyksiä ja sen jälkeen on aina sattunut silmään kirjotuksiasi, kun niin paljon tuntuu olevan samanlaisia piirteitä ja ongelmia. Mutta siis tämä on vain arvailua, eipä sitä tiedä, vaikka erehdyn henkilöstä

Eli meidän lapsella oli epämääräinen koliikki. Ei siis täyttänyt oikein kunnolla koliikin piirteitä, mutta itki päivässä (ja välillä öisin) tuntikausia. Nukahtamaan sai kantelemalla tai tissille. Nukahtamaan on oppinut itsekseen (siis sillä tavalla, että äiti tai isä on vieressä ja ehkä silittelyä) pikkuisen alle vuoden ikäisenä. Voimakas temperamentti, jonka on todenneet myös neuvolassa. Affektikohtauksia jo laitoksella. Vaatii edelleen paljon toimintaa, tykkää kun on ihmisiä ympärillä ja paljon tapahtumia. Hiljainen kotona olo ei tunnu riittävän. Tällä hetkellä eroahdistaa voimakkaasti. Edelleen itkuja, esim. väsyneenä.. Verikokeet otettiin allergioiden varalta, mutta itkut eivät ole missään vaiheessa olleet tietyllä tavalla säännöllisiä, että liittyisivät johonkin syömiseen tms. Kakka ollut kokoajan normaali, ihossa on sanomista. Syönti takkuilee, tissitakiainen

Mutta sitten. On aivan ihana ilopilleri. Se toinen puoli hänessä.. Kujeileva, huumorintajuinen, huomiosta nauttiva, naurava, herkkä, sympaattinen I H A N A lapsi! :heart: Tuntuu, että tunteet hänellä menee laidasta laitaan ja nopeasti. Meidän elämä ei ole ikinä tylsää! Hän ei vielä kävele, joten en tiedä mitä sitten kun kävelee. Mennäänkö vauhdilla paikasta paikkaan vai rauhoittuuko jossain vaiheessa..

Uhmaikä jännittää täälläkin. Tosin olen tuon monesta paikasta lukenut, että sitä ei välttämättä edes huomaa, onhan tämä ollut melkoista vääntöä koko alku

Lapsi on niin uskomattoman rakas, en vaihtaisi piirrettäkään pois. On tämä ollut opettavaista aikaa.. Ja kyllä, toista kuumeilen. Ja jännitän JOS sellainen meille suotaisiin, tulisiko samanlainen veijari vai kenties astetta rauhallisempi tapaus

 

[kahden äiti]

Meillä kanssa esikoinen samanlainen. Ja onneksi tulin pian raskaaksi uudelleen, muuten olisi tuo kakkosen hankinta tosiaan jäänyt aika pitkäksikin ajaksi. Ikäeroa lapsilla 1v5kk ja kakkonenkin on kova menijä, muttei onneksi ihan niin kekseliäs kuin tuo ensimmäinen. Esikoinen täyttää pian neljä ja edelleen täysin vahdittava ja pideltävä, koska yksinkertaisesti vain rynnii toteuttamaan kaikki loistavat ideat lupaa kysymättä...

Mutta pikkukolmosta ei tähän perheeseen tule, koska julkisilla paikoilla/kyläreissuilla yksinkertaisesti loppuisi vahdit kesken ;-)

 

[Kimalle84]

Meillä on myös pojassa aivan valloittavia piirteitä, hoivaa pikkusiskoa, n. 1v4kk vanhana jo istui ja "luki" 4kk vanhalle siskolle kirjaa. Siskoa pusuttelee ja halii vaikka aikuisia eietenkään pussaa juuri koskaan. Jos joku jää ihailemaan häntä ulkona liikenteessä, hän kertoo heti että "sisko on tuolla".
Poika keksii mitä uskomattomimpia juttuja (ei siis kuitenkaan puhu kuin sanoja), ja esim. käskin eräs päivä "laittamaan pään tyynyyn" niin työnsi päänsä tyynyn sisään ja kikatti siellä ja sanoi "kuukkuu".

 

[ap]

Joo, eli jos olet keneksi luulen, oltiin samassa ryhmässä odotuspuolella Ei ole tullut käytettyä omaa tunnusta juurikaan sen jälkeen. Huomasin jo silloin, että kovin on yhtäläisyyksiä ja sen jälkeen on aina sattunut silmään kirjotuksiasi, kun niin paljon tuntuu olevan samanlaisia piirteitä ja ongelmia. Mutta siis tämä on vain arvailua, eipä sitä tiedä, vaikka erehdyn henkilöstä

Eli meidän lapsella oli epämääräinen koliikki. Ei siis täyttänyt oikein kunnolla koliikin piirteitä, mutta itki päivässä (ja välillä öisin) tuntikausia. Nukahtamaan sai kantelemalla tai tissille. Nukahtamaan on oppinut itsekseen (siis sillä tavalla, että äiti tai isä on vieressä ja ehkä silittelyä) pikkuisen alle vuoden ikäisenä. Voimakas temperamentti, jonka on todenneet myös neuvolassa. Affektikohtauksia jo laitoksella. Vaatii edelleen paljon toimintaa, tykkää kun on ihmisiä ympärillä ja paljon tapahtumia. Hiljainen kotona olo ei tunnu riittävän. Tällä hetkellä eroahdistaa voimakkaasti. Edelleen itkuja, esim. väsyneenä.. Verikokeet otettiin allergioiden varalta, mutta itkut eivät ole missään vaiheessa olleet tietyllä tavalla säännöllisiä, että liittyisivät johonkin syömiseen tms. Kakka ollut kokoajan normaali, ihossa on sanomista. Syönti takkuilee, tissitakiainen

Mutta sitten. On aivan ihana ilopilleri. Se toinen puoli hänessä.. Kujeileva, huumorintajuinen, huomiosta nauttiva, naurava, herkkä, sympaattinen I H A N A lapsi! :heart: Tuntuu, että tunteet hänellä menee laidasta laitaan ja nopeasti. Meidän elämä ei ole ikinä tylsää! Hän ei vielä kävele, joten en tiedä mitä sitten kun kävelee. Mennäänkö vauhdilla paikasta paikkaan vai rauhoittuuko jossain vaiheessa..

Uhmaikä jännittää täälläkin. Tosin olen tuon monesta paikasta lukenut, että sitä ei välttämättä edes huomaa, onhan tämä ollut melkoista vääntöä koko alku

Lapsi on niin uskomattoman rakas, en vaihtaisi piirrettäkään pois. On tämä ollut opettavaista aikaa.. Ja kyllä, toista kuumeilen. Ja jännitän JOS sellainen meille suotaisiin, tulisiko samanlainen veijari vai kenties astetta rauhallisempi tapaus

Kyllä minä ainakin odotuspuolella aktiivisesti kirjoittelin, ja nytkin vielä aina joskus tuolla fb:n puolella, tosin siellä on nyt hiljentynyt kovasti.

Tuo kuvailusi osui ihan nappiin, juuri tuollainen minunkin lapseni on, aika tarkalleen. Myöskin tosiaan tuo ilopilleripuoli, siis todella valloittava tapaus, silloin siis kun sille päälle sattuu. Olen aina ajatellutkin niin, että nyt tämän vielä jotenkin jaksaa, kun hän on niin ihana. Päivääkään en vaihtaisi pois, mutta todella rankkaa on ollut.

Ennen kuin allergiat keksittiin, vasta 3 kk sitten, niin sitä ennen hän heräili toistakymmentä kertaa yössä itkemään, kuukausitolkulla. Allergioiden löytymistä hidasti paljon se, kun lapsella on niin hyvä iho.

Nytkin vielä on nukahtaminen aika usein vaikeaa, ja siinä kestää usein vähintään tunti. Vieressä pitää olla silittelemässä, ja hän siltikin kampeaa itseään ylös ja möyrii, sekä itkee väsymystään, eikä nukahda millään, varsinkaan nyt kun sisällä on 30 lämmintä.:-/

Joskus aina tosiaan mietin, miten minä osaan kasvattaa tällaisen temperamenttisen lapsen oikein, siihen vaaditaan varmasti paljon.

 

[vvieras]

Aivan samaa mietin minäkin, että miten sitä osaa.. Olen ajatellut puhua asiasta neuvolassa, mutta saa nähdä saako sieltä apuja. Juurikin miten tukea häntä, ettei ainakaan ruokkisi liiaksi sitä temperamenttista puolta..

 

[ap]

Meillä on myös pojassa aivan valloittavia piirteitä, hoivaa pikkusiskoa, n. 1v4kk vanhana jo istui ja "luki" 4kk vanhalle siskolle kirjaa. Siskoa pusuttelee ja halii vaikka aikuisia eietenkään pussaa juuri koskaan. Jos joku jää ihailemaan häntä ulkona liikenteessä, hän kertoo heti että "sisko on tuolla".
Poika keksii mitä uskomattomimpia juttuja (ei siis kuitenkaan puhu kuin sanoja), ja esim. käskin eräs päivä "laittamaan pään tyynyyn" niin työnsi päänsä tyynyn sisään ja kikatti siellä ja sanoi "kuukkuu".

Joo nuo pienet hassut jutut on aivan ihania! <3 Meidän pojalla on niitä paljon, tosiaan yksi on se että kutittelee minua ja isäänsä usein varpaista, ja tulee monta kertaa päivässä kesken touhotuksensa halaamaan minua. Haluaa myös usein syliin, kun olen jossain istumassa. Iltaisin saattaa istua vartinkin niin että on sylissäni, kasvot minuun päin, ja nojaa päätään rintakehääni. Hän myös usein laittaa jonkun sisältä onton esineen suunsa kohdalle ja huutaa sinne, esim. vessapaperirullaan tms.:-D Ja monia muita juttuja. Niin ja vieraille ihmisille aina hymyilee suupielet korvissa.<<3

 

[pojun mama]

Ihana lapsi sulla ap Itsellani poika 1v8kk ja melkoinen menija, mutta myos hymyileva, halaileva ja sylissakin viihtyva. Tai pyytaa syliin valilla kesken leikkien Pojat vissiin villimpia kuin tytot?? En vertaa kuitenkaan lastani muihin, jos muut lapset istuvat paikallaan vaan niin ei sekaan ole ihan ok.

 

[vieras]

Esikoispojalla on samanlainen tausta (vaikeat allergiat ym.). Kirsikkana kakussa on vielä herkkyys.

Taaperona oli mm. kova lyömään, kova huutamaan, heittämään hiekkaa, tavaroita jne, kova puhumaan, kova menemään. Kun menimme leikkipuistoon, aloitti sellaisen konsertin että kaikki katsoivat. Muut lapset korkeintaan itkivät kun heidät laitettiin rattaisiin ja lähdettiin pois, meillä kannettiin lapsi sätkivänä ja kirkuvana pakettina portista ulos. Jos tuli joku tilanne muiden lasten kanssa, oma lapsi oli 100% siinä osallisena jotenkin.

Meillä avain on ollut lapsen kiinnostus puheeseen. On puhuttu ja selitetty pienestä pitäen ja sillä on ymmärrys kehittynyt vauhdin rinnalle. Tilanteita on vatkattu edestä ja jälkeen. Lapsen kanssa olikin jo aika varhain helppo tehdä sopimuksia.

Itsetuntoa kasvattajana nosti rauhallisempi pienempi sisarus, joka on elävä todiste siitä, ettei ollutkaan surkea kasvattaja.

Niin ja se sätkivä paketti on jo 6v. On jo paljon joustavampi ja jopa järkevä ja harkitseva kun vertaa samanikäisiin. Ei lyö, ei heittele (hirveän tiukka ja johdonmukainen linja oli tämän kanssa). Pinna ei pitkä ole eikä tule koskaan tietysti olemaankaan. Enkä ole löytänyt punaista lankaa raivon käsittelyyn kun ei omakaan pinna järin pitkä ole. Mutta raivoilee enemmän jo itsekseen. Monenlaiset harrastukset kiinnostavat ja niissä on hyvä purkaa energiaa.

Poika ei ole sisällä viihtyvää sorttia mikä on minusta hienoa kun moni samanikäinen hinkuu koko ajan pelien ja leffojen pariin. 30 asteen pakkasessa hiihti taloa ympäri ja 30 asteen lämmössä paahtaa normaaliin malliin ulkona. Luovuutta ja kekseliäisyyttä löytyy, koskaan ei tiedä mitä päivä tuo tullessaan.

Uhmaiät, laidasta laitaan- lasten kanssa ne menevät samassa putkessa, eihän lapsella uhmattomia kausia olekaan

Yhteenvetona voisi sanoa, että ketjussa kuvailtujen lasten kanssa pitää kasvatta itseään vähintään yhtä paljon kuin lasta, siitä haaste muodostuu. Ensimmäisen askeleen oikeaan suuntaan ottaa kun pohtii miten näkee lapsen luonteen. Onko lapsi ylivilkas ja rasittava vai onko hän sittenkin eläväinen ja ulospäinsuuntautunut? Mitä kauempana luonne on omasta, sen enemmän on kasvunvaraa

 

[vvieras]

Meillä on myös pojassa aivan valloittavia piirteitä, hoivaa pikkusiskoa, n. 1v4kk vanhana jo istui ja "luki" 4kk vanhalle siskolle kirjaa. Siskoa pusuttelee ja halii vaikka aikuisia eietenkään pussaa juuri koskaan. Jos joku jää ihailemaan häntä ulkona liikenteessä, hän kertoo heti että "sisko on tuolla".
Poika keksii mitä uskomattomimpia juttuja (ei siis kuitenkaan puhu kuin sanoja), ja esim. käskin eräs päivä "laittamaan pään tyynyyn" niin työnsi päänsä tyynyn sisään ja kikatti siellä ja sanoi "kuukkuu".

Joo nuo pienet hassut jutut on aivan ihania! <3 Meidän pojalla on niitä paljon, tosiaan yksi on se että kutittelee minua ja isäänsä usein varpaista, ja tulee monta kertaa päivässä kesken touhotuksensa halaamaan minua. Haluaa myös usein syliin, kun olen jossain istumassa. Iltaisin saattaa istua vartinkin niin että on sylissäni, kasvot minuun päin, ja nojaa päätään rintakehääni. Hän myös usein laittaa jonkun sisältä onton esineen suunsa kohdalle ja huutaa sinne, esim. vessapaperirullaan tms.:-D Ja monia muita juttuja. Niin ja vieraille ihmisille aina hymyilee suupielet korvissa.<<3

Meillä on aivan samanlainen vieraille tuo lapsi En useinkaan viitsi valittaa ongelmistamme tuttaville, koska he eivät oikeastaan ikinä näe lasta sellaisena, eivät varmasti ymmärrä mitä tarkoitan. He näkevät vain sen hymyilevän, iloisen lapsen, kun lapsi nauttii vieraista ja heidän tuomastaan vipinästä

Ja meillä kanssa halitaan, kutitellaan, ollaan piilosta, tanssitaan, kaikkea ihanaa pientä, mikä tekee arjesta niin paljon paremman

 

[vvieras]

Esikoispojalla on samanlainen tausta (vaikeat allergiat ym.). Kirsikkana kakussa on vielä herkkyys.

Taaperona oli mm. kova lyömään, kova huutamaan, heittämään hiekkaa, tavaroita jne, kova puhumaan, kova menemään. Kun menimme leikkipuistoon, aloitti sellaisen konsertin että kaikki katsoivat. Muut lapset korkeintaan itkivät kun heidät laitettiin rattaisiin ja lähdettiin pois, meillä kannettiin lapsi sätkivänä ja kirkuvana pakettina portista ulos. Jos tuli joku tilanne muiden lasten kanssa, oma lapsi oli 100% siinä osallisena jotenkin.

Meillä avain on ollut lapsen kiinnostus puheeseen. On puhuttu ja selitetty pienestä pitäen ja sillä on ymmärrys kehittynyt vauhdin rinnalle. Tilanteita on vatkattu edestä ja jälkeen. Lapsen kanssa olikin jo aika varhain helppo tehdä sopimuksia.

Itsetuntoa kasvattajana nosti rauhallisempi pienempi sisarus, joka on elävä todiste siitä, ettei ollutkaan surkea kasvattaja.

Niin ja se sätkivä paketti on jo 6v. On jo paljon joustavampi ja jopa järkevä ja harkitseva kun vertaa samanikäisiin. Ei lyö, ei heittele (hirveän tiukka ja johdonmukainen linja oli tämän kanssa). Pinna ei pitkä ole eikä tule koskaan tietysti olemaankaan. Enkä ole löytänyt punaista lankaa raivon käsittelyyn kun ei omakaan pinna järin pitkä ole. Mutta raivoilee enemmän jo itsekseen. Monenlaiset harrastukset kiinnostavat ja niissä on hyvä purkaa energiaa.

Poika ei ole sisällä viihtyvää sorttia mikä on minusta hienoa kun moni samanikäinen hinkuu koko ajan pelien ja leffojen pariin. 30 asteen pakkasessa hiihti taloa ympäri ja 30 asteen lämmössä paahtaa normaaliin malliin ulkona. Luovuutta ja kekseliäisyyttä löytyy, koskaan ei tiedä mitä päivä tuo tullessaan.

Uhmaiät, laidasta laitaan- lasten kanssa ne menevät samassa putkessa, eihän lapsella uhmattomia kausia olekaan

Yhteenvetona voisi sanoa, että ketjussa kuvailtujen lasten kanssa pitää kasvatta itseään vähintään yhtä paljon kuin lasta, siitä haaste muodostuu. Ensimmäisen askeleen oikeaan suuntaan ottaa kun pohtii miten näkee lapsen luonteen. Onko lapsi ylivilkas ja rasittava vai onko hän sittenkin eläväinen ja ulospäinsuuntautunut? Mitä kauempana luonne on omasta, sen enemmän on kasvunvaraa

Tosi kivasti kirjoitettu, omasta puolestani kiitän!

 

[ap]

Esikoispojalla on samanlainen tausta (vaikeat allergiat ym.). Kirsikkana kakussa on vielä herkkyys.

Taaperona oli mm. kova lyömään, kova huutamaan, heittämään hiekkaa, tavaroita jne, kova puhumaan, kova menemään. Kun menimme leikkipuistoon, aloitti sellaisen konsertin että kaikki katsoivat. Muut lapset korkeintaan itkivät kun heidät laitettiin rattaisiin ja lähdettiin pois, meillä kannettiin lapsi sätkivänä ja kirkuvana pakettina portista ulos. Jos tuli joku tilanne muiden lasten kanssa, oma lapsi oli 100% siinä osallisena jotenkin.

Meillä avain on ollut lapsen kiinnostus puheeseen. On puhuttu ja selitetty pienestä pitäen ja sillä on ymmärrys kehittynyt vauhdin rinnalle. Tilanteita on vatkattu edestä ja jälkeen. Lapsen kanssa olikin jo aika varhain helppo tehdä sopimuksia.

Itsetuntoa kasvattajana nosti rauhallisempi pienempi sisarus, joka on elävä todiste siitä, ettei ollutkaan surkea kasvattaja.

Niin ja se sätkivä paketti on jo 6v. On jo paljon joustavampi ja jopa järkevä ja harkitseva kun vertaa samanikäisiin. Ei lyö, ei heittele (hirveän tiukka ja johdonmukainen linja oli tämän kanssa). Pinna ei pitkä ole eikä tule koskaan tietysti olemaankaan. Enkä ole löytänyt punaista lankaa raivon käsittelyyn kun ei omakaan pinna järin pitkä ole. Mutta raivoilee enemmän jo itsekseen. Monenlaiset harrastukset kiinnostavat ja niissä on hyvä purkaa energiaa.

Poika ei ole sisällä viihtyvää sorttia mikä on minusta hienoa kun moni samanikäinen hinkuu koko ajan pelien ja leffojen pariin. 30 asteen pakkasessa hiihti taloa ympäri ja 30 asteen lämmössä paahtaa normaaliin malliin ulkona. Luovuutta ja kekseliäisyyttä löytyy, koskaan ei tiedä mitä päivä tuo tullessaan.

Uhmaiät, laidasta laitaan- lasten kanssa ne menevät samassa putkessa, eihän lapsella uhmattomia kausia olekaan

Yhteenvetona voisi sanoa, että ketjussa kuvailtujen lasten kanssa pitää kasvatta itseään vähintään yhtä paljon kuin lasta, siitä haaste muodostuu. Ensimmäisen askeleen oikeaan suuntaan ottaa kun pohtii miten näkee lapsen luonteen. Onko lapsi ylivilkas ja rasittava vai onko hän sittenkin eläväinen ja ulospäinsuuntautunut? Mitä kauempana luonne on omasta, sen enemmän on kasvunvaraa

Tosi kivasti kirjoitettu, omasta puolestani kiitän!

Ap kiittää myös!!

Kyllä tuntuu hyvältä kun saa lukea muiden vaativampien lasten äitien kirjoituksia, niin ajattelinkin!!

Tuota ylivilkkautta olen jo miettinyt, vaikka tiedänkin ettei niiden juttujen suhteen voi ihmeempiä päätelmiä tehdä vielä vuosiin. Ja olen tullut lapseni kohdalla siihen tulokseen, että hän ei ole ylivilkas eikä ad/hd- tyyppinen, koska hän pystyy halutessaan keskittymään. Esim. saattaa tarkastella joskus jotain lelua hyvinkin pitkään, ja nyt viime aikoina on alkanut kiinnostua tästä laatikosta johon laitetaan sisään eri mallisia palikoita päällä olevista reijistä-en tiedä mikä sen lelun oikea nimi on. Tänäänkin leikki ko. lelulla varmaan puoli tuntia, ja oli onnellinen kun minä tulin viereen seuraamaan ja kehuin kun hän osasi.

Se on tavallaan aika "huvittavaa", että me kaikki kolme, minä, mies ja poika olemme luonteeltamme samanlaisia, eli vilkkaita ja temperamenttisia. Miehen kaveri nimesikin meidät- ihan kaikella rakkaudella tietty- Kiljusen herrasväeksi. :-D

Rakkaudella haluaisin pojan kasvattaa, ennen kaikkea, mutta yhdistettynä rajoihin, sopivassa määrin. Se on suuri tehtävä.

 

[ap]

Meillä on myös pojassa aivan valloittavia piirteitä, hoivaa pikkusiskoa, n. 1v4kk vanhana jo istui ja "luki" 4kk vanhalle siskolle kirjaa. Siskoa pusuttelee ja halii vaikka aikuisia eietenkään pussaa juuri koskaan. Jos joku jää ihailemaan häntä ulkona liikenteessä, hän kertoo heti että "sisko on tuolla".
Poika keksii mitä uskomattomimpia juttuja (ei siis kuitenkaan puhu kuin sanoja), ja esim. käskin eräs päivä "laittamaan pään tyynyyn" niin työnsi päänsä tyynyn sisään ja kikatti siellä ja sanoi "kuukkuu".

Joo nuo pienet hassut jutut on aivan ihania! <3 Meidän pojalla on niitä paljon, tosiaan yksi on se että kutittelee minua ja isäänsä usein varpaista, ja tulee monta kertaa päivässä kesken touhotuksensa halaamaan minua. Haluaa myös usein syliin, kun olen jossain istumassa. Iltaisin saattaa istua vartinkin niin että on sylissäni, kasvot minuun päin, ja nojaa päätään rintakehääni. Hän myös usein laittaa jonkun sisältä onton esineen suunsa kohdalle ja huutaa sinne, esim. vessapaperirullaan tms.:-D Ja monia muita juttuja. Niin ja vieraille ihmisille aina hymyilee suupielet korvissa.<<3

Meillä on aivan samanlainen vieraille tuo lapsi En useinkaan viitsi valittaa ongelmistamme tuttaville, koska he eivät oikeastaan ikinä näe lasta sellaisena, eivät varmasti ymmärrä mitä tarkoitan. He näkevät vain sen hymyilevän, iloisen lapsen, kun lapsi nauttii vieraista ja heidän tuomastaan vipinästä

Ja meillä kanssa halitaan, kutitellaan, ollaan piilosta, tanssitaan, kaikkea ihanaa pientä, mikä tekee arjesta niin paljon paremman

Hehheh juu, olikohan toissa päivänä, kun yksi ihminen sanoi että onpa sinun lapsesi rauhallinen...:-D

 

[vieras]

Yksi suuri haaste allergisen ja temperamenttisen lapsen kanssa on rajan vetäminen, mitä lapselta voi vaatia. Johtuuko käytös oireista tällä kertaa? Sen oppii vasta ajan kanssa. Joskus valitettavasti käy niin, että allergioiden varjolla lapsesta kasvaa vähän rajaton ja ollaan temperamentin kanssa vaikeuksissa. Minulla on peruslähtökohtana ollut, että samalle viivalle vaan muiden kanssa, vain joissain asioissa on joutunut vetämän rajoja löysemmiksi.

 

[ap]

Yksi suuri haaste allergisen ja temperamenttisen lapsen kanssa on rajan vetäminen, mitä lapselta voi vaatia. Johtuuko käytös oireista tällä kertaa? Sen oppii vasta ajan kanssa. Joskus valitettavasti käy niin, että allergioiden varjolla lapsesta kasvaa vähän rajaton ja ollaan temperamentin kanssa vaikeuksissa. Minulla on peruslähtökohtana ollut, että samalle viivalle vaan muiden kanssa, vain joissain asioissa on joutunut vetämän rajoja löysemmiksi.

Joo no tuota olen myös paljon miettinyt, ja saanut harmaita hiuksia asiasta..

 

[ap]

Yksi suuri haaste allergisen ja temperamenttisen lapsen kanssa on rajan vetäminen, mitä lapselta voi vaatia. Johtuuko käytös oireista tällä kertaa? Sen oppii vasta ajan kanssa. Joskus valitettavasti käy niin, että allergioiden varjolla lapsesta kasvaa vähän rajaton ja ollaan temperamentin kanssa vaikeuksissa. Minulla on peruslähtökohtana ollut, että samalle viivalle vaan muiden kanssa, vain joissain asioissa on joutunut vetämän rajoja löysemmiksi.

Joo no tuota olen myös paljon miettinyt, ja saanut harmaita hiuksia asiasta..

Sen olen jo tosin huomannut itsestäni, että vaikka olen muuten aika temperamenttinen, niin pojan kanssa minulla on lehmän hermot, ja pysyn helposti rauhallisena hänen kanssaan. Esim. kannan ihan naama peruslukemilla huutavan ja rimpuilevan lapsen pois leikkipuistosta, ja annan muiden tuijottaa.:-D

 

[mäkö se olin]

Meillä myös tuo vilkas taapero on samalla myös oikea hymypoika varsinkin vieraiden seurassa. Taitaa olla yleinen piirre näillä vähän vauhdikkaammilla lapsilla. Tempperamenttia löytyy joka suuntaan, myös sinne iloisempaan.

Mielenkiintoista on, että täällä tulee ilmi ennenkin huomaamani asia, että suolioireiset allergikot ovat usein myös vilkkaita. (Tai ne vilkkaat usein paljastuvat allergisiksi.) Onkohan heillä useinkin jotain oireita, joita emme edes tunnista allergiaoireiksi ja tämä oirehtimisen aiheuttama epämukava olo näkyy sitten jatkuvana tarpeena liikkeeseen. Jos paikallaan oleminen onkin epämukavaa, jos jossain tuntuu koko ajan hieman ikävältä?

 

[ap]

Meillä myös tuo vilkas taapero on samalla myös oikea hymypoika varsinkin vieraiden seurassa. Taitaa olla yleinen piirre näillä vähän vauhdikkaammilla lapsilla. Tempperamenttia löytyy joka suuntaan, myös sinne iloisempaan.

Mielenkiintoista on, että täällä tulee ilmi ennenkin huomaamani asia, että suolioireiset allergikot ovat usein myös vilkkaita. (Tai ne vilkkaat usein paljastuvat allergisiksi.) Onkohan heillä useinkin jotain oireita, joita emme edes tunnista allergiaoireiksi ja tämä oirehtimisen aiheuttama epämukava olo näkyy sitten jatkuvana tarpeena liikkeeseen. Jos paikallaan oleminen onkin epämukavaa, jos jossain tuntuu koko ajan hieman ikävältä?

Joo hyvä huomio, minä tiedän yhden toisenkin allergisen taaperon joka on hyvin vilkas. En tiedä sitten onko sillä mitään yhteyttä, en osaa siitä mitään sanoa.

Onneksi tämän toisen taaperon äiti on hyvä ystäväni, muuten olisi tuplaten raskaampaa. Nyt vaan jotenkin sen äiti-taaperotapaamisen jälkeen oli orpo fiilis, kun kaverinikin lapsineen on matkoilla. Onneksi tulee huomenna pois. Vertaistuki on ainakin minulle ihan korvaamatonta, ja kaverillenikin. Voidaan yhdessä leikkipuistoissa naureskella kun muut lapset leikkii paikallaan, ja meidän kaksi tuulispäätä juoksee peräkanaa puiston laidasta toiseen. Tai no ehkä joku kolmaskin heidän kanssaan joskus.:-D

 

[km]

Meidän esikoispoika oli just tuollainen, koko ajan menossa ja räpläämässä ja säheltämässä. Hänellä todettiin tänä kesänä hahmotushäiriö joka selittää osan käytöksestä. Mutta on kyllä perusluonteeltaankin jo temperamenttinen ja ulospäinsuuntautunut.

 

[km]

Meidän esikoispoika oli just tuollainen, koko ajan menossa ja räpläämässä ja säheltämässä. Hänellä todettiin tänä kesänä hahmotushäiriö joka selittää osan käytöksestä. Mutta on kyllä perusluonteeltaankin jo temperamenttinen ja ulospäinsuuntautunut.

Niin, ja pojalla todettiin myös 6kk vanhana vaikeat ruoka-allergiat sekä 2 vuotiaana astma.

 

[pina]

Apn kuvaus sopii melkein just meidän poikaan... Vaikka on vähän vanhempi, 1v5kk. Mulla jo alkaa epäilyttään että hänellä on adhd tai muu tarkkaavaisuushäiriö. Ei oikeasti pysy paikallaan, ei millään. Sählää, koheltaa ja kaatuilee jatkuvasti. Mustelmia pää täynnä. Kun vertaan esikoiseemme niin ei ole yhtään samanlainen. Jos aletaan yhdessä leikkimään vaikka palikoilla niin jotkut lapset oikeesti jopa kiinnostuu niistä palikoista mutta ei meidän poika. Palikat lentää äidin naamaan tai seinään heti. Ei yleensäkään kiinnostu leikeistä. Juoskee vaan ympäri kämppää melkeen 24/7... Ja joo, on rajoja annettu. Jäähylle joutuu aina kun tekee tuhmia, mutta siis oikeesti, jos jokaisen tuhmuuden jälkeen laitan jäähylle niin se istuis siellä ihan koko ajan! MÄ EN JAKSA.

 

[vieras]

Meillä oli kaikki tuollaisia. Ihan normaalia käytöstä, mutta vilkkaita ovat vieläkin. Ei kuitenkaan enää tarvitse vahtia, kun nuorin on jo eskari-ikäinen. Vanhin sai tosin ADD-diagnoosin ja keskimmäinen SI-diagnoosin. Siitä huolimatta he ovat rauhallisempia kuin serkkuni heidän iässään ja ehkä jopa rauhallisempia kuin me olimme aikoinaan.

 

[Kimalle84]

Oli pakko tulla tänne kirjottamaan kun ketju tuli mieleen aamulla ulkoillessamme. Tämä helle tekee jostain syystä pojasta vielä vilkkaamman kuin normaalisti eikä kiellot tunnu menevän perille sitten millään.

Oltiin puistossa jossa on iso liukumäki, vähän pelottava, koska mäessä on korkeat portaat (on tullut alas yksistä sun toisista kun ei katso eteensä :/ ), mutta osaa kyllä mennä siinä hienosti heti jos ei ala sähläämään kesken kiipeämisen. Oon miettinyt että varmaan olen puiston kovaäänisin äiti kun olen pienen kanssa ja huutelen isommalle ohjeita "VAROVASTI, kiipeä varovasti!" "Noniin, ja istu siihen liukumäkeen.... perk.... EI! et tule vatsallasi! IS-TU! Noniin! hienosti! Just noin! Hyvä!" . Moni puistossa saattaa myös luulla että olen ylivarovainen äiti, mutta jos seuraavat poikaa niin huomaavat kyllä miksi huutelen pojalle jatkuvasti

Jatkettiin rantaan kävelemään ja poika sinkoili kokoajan suuntaan ja toiseen (tiellä jossa toisella puolella on jyrkkä kivikko joka laskeutuu veteen ja jolla ajaa paljon polkupyöriä), meidän meno kuulosti suunnilleen tältä "Muistatko kun äiti on kertonut niistä polkupyöristä? Tällä puolella rattaita täytyy kävellä ettei ne polkupyörät vaan aja päälle... Ei, älä koske siihen, se on ruusupusikk...ÄLÄ KOSKE! Hyvä Nyt mennään, ÄLÄ koske siihen! Noniin, katsos kun siitä voi tulle piik... Älä juokse sinne. Nyt tähän äidin vierelle kävelemään, Sieltä voi pudota veteen ja siellä on tosi syvää, ei osu jalat ollenkaan pohjaan. Joudut kohta rattaisiin jos juokset noin. Jahas, mitäs löysit? Jaa kukka, oi miten ihana... Älä ota niitä kiviä, ei, niitä EI saa heittää! Annappas äidille käsi niin jatketaan.." *lapsi huutaa ja rimpuilee" "amme, amme!" (eli uimaan), "ei nyt ei mennä uimaan, meillä ei ole pyyhettäkään mukana." "Joo", "Amme! amme", "ÄLÄ juokse sinne, no nyt poika!" *Vaunut jää niille sijoilleen kun juoksen nappaamaan poikaa kiinni kun juoksentelee päättömästi pitkin tietä, liian lähellä kivikkoa, saan paidasta kiinni ja nostan lapsen vaunuihin jossa se huutaa kuin syötävä*. Vähän ajan päästä poika pääsi taas alas vaunuista ja käveli kiltisti kaupalle asti, pysyi vaunujen lähellä ja otti kädetsä kiinni suojatiellä. Kaupassa haki tomerana omat kärryt ja asetteli nätisti antamani ostokset kärryyn ja kassalla antoi ostokset yksi kerrallaan tädille. Ei juossut tai törmäillyt mihinkään...

Ja koko tämän ajan, nuorempi istui lähinnä hiljaa mutta välillä iloisesti kälättäen vaunuissa Puistossa sai toki tehdä kakkuja ja vähän marisi kun lähdettiin ja joutui vaunuihin istumaan.

 

[piina]

:wave: Samanikäinen vilkas tyttölapsi löytyy meiltä. Mun salaisuus, että jaksan on se, että kiellän vain jos pakko eli annan ihan rauhassa esim. sörkkiä kuumaa grilliä. Mutta kun jotain joku kieltää, niin tyttö tekee sitä ihan tahallaan ja katsoo sitä joka on kieltänyt virnistellen.

Tyttö on vilkas ja kiipeilee joka paikkaan ja kokoajan pitää kuitenkin seurata, ettei pääse sellaisiin paikkoihin kiipeämään, missä putoamisvaara. Ja tyttö saa itkupolkuraivarit, jos ei saa tahtoaan läpi. Esim. kaupassa jos ei saa haluamaansa tai jos menemme leikkipuiston ohi, emmekä menekään puistoon.