Onko kamalaa jos ei mene oman isoisän hautajaisiin?

Siinä se kysymys. Isoisä kuoli vähän aikaa sitten nyt hautajaisia järjestetään. Vanhempani sanoivat että tilaisuus on pieni saa itse valita mennäkö hautajaisiin vai ei. Sanoin etten halua tulla koska koen hautajaiset niin ahdistaviksi. Tiedän etten saa itkua siellä loppumaan ja tilanne tulee olemaan kamala. Pahimmillaan voin saada paniikki kohtauksen.
Minulla on vielä 1,5v tyttö enkä halua että hän näkee äitinsä sellaisena kun ei kuitenkaan ymmärrä miksi äiti itkee.

Nyt kuitenkin yksi sukulainen laittoi meiliä, että mitä ihmettä etkö ole tulossa oman isoisän hautajaisiin?!

 

no musta ois henkilökohtasen mielipiteeni sanoakseni aika outoa...mutta itse tiedät mikä on parhaaksi=)en itsekkään kestäisi olla hautajaisissa mutta toisaalta haluan olla hyvästejä jättämässä/muistmassa...jos ymmärsitte mitä tarkotan(ku ainahan voi muistella jne...)

 

Ei sen tarvitse kenellekään muulle olla kamalaa kuin sinulle itsellesi, jos jollekin. Oma on valintasi.

 

No mun mielestä se on vähän outoa, varsinkin jos on väleissä, niin miksi ei haluis käydä saattamassa läheistään viimeiselle matkalle mut itse sinä päätökses joudut tekeen.

 

Kyllä mä ainakin menin rakkaan paapan hautajaisiin. Vaikka itkinkin silmät päästä, en pystynyt lukemaan muistovärssyä ym. Ja lapset oli mukana, vanhempia kylläkin ku ap:n. Mutta hyvä mieli tuli ja en sitten enää muistotilaisuudessa itkenyt.

 

No en mäkään ollu vaarin hautajaisissa, tai no muistotilaisuudessa kun se tuhkattiin.
Ei oltu kyllä mitenkään läheisiä, 2 kertaa näin elämäni aikana.
En pidä syytäsi mitenkään pahana. :hug:

 

Jokaisen oma päätöshä se on, mutta itse kyllä menisin, vaikka pää kainalossa :/

 

Isoisäni on ollut halvaantunut yli 20 vuotta ja koko sen ajan vanhainkodeissa tms, tunsin hänet vain sairaalasängyn vierellä seisten. Eli ei mitenkään läheisiä. Silti kun suru-uutinen tuli, itkin hysteerisesti monta tuntia :/

 

Voi että , kannattaa sun tarkkaan miettiä, ettei sitte jälkeenpäin kaduta, jos jätät menemättä.
Se kuitenkin on elämän kietokulkua, joka hetki täältä joku lähtee, ja se jokaisen kohdalle aina vuorollaan osuu jäähyväisiä jättää.

 

Mieti-- ja mene silti. elämässä harvoin suuria tunteita koetaan kuitenkaan, ne on meille kaikille tärkeitä, ilot ja surut, ei kuolemakaan ole niin paha, kun sitä miettii ja sen voi elää helpommaksi kun siihen osallistuu, vaikka hautajaisissa. (meillä elävillä se on kuitenkin edessä... )

 

Sä et ikinä tule katumaan sitä että menit sinne mut sitä aivan varmasti jos jätät menemättä!!!

Me ei päästy hyvästelemään omaa mummiamme siksi että meille ei kerrottu, että mummi on kuollut eikä et koska on hautajaiset. Tämä siis muutamien epäselvyyksien/riitojen takia. Kiva ylläri oli sitten kun tuli kutsu perunkirjoitukseen kun perimme jo kuolleen äitimme osuuden. :/

 

Olin vaikka pahalta tuntui ja itkin koko ajan, paljon. Nuorin lapseni oli tuolloin 2v4kk ja tuli syliin halimaan ja silittelemään. Ei varmaankaan ymmärtänyt miksi itken niin, muttei ollut siitä sen pahemmin ihmeissäänkään.

 

Kyllä mie menisin, ainahan voit pyytää mietoa rauhoittavaa lääkettä jospa se sujuisi niin paremmin.

Tai voithan mennä muistotilaisuuteen, sanot, ettet haudalle viitsi pienen lapsen kanssa tulla.
Eihän ne hautajaiset ulkoisesti ole niinkään tärkeät haudattavalle vaan niille jotka jäivät suremaan.

 

Menet tietenkin isoisäsi hautajaisiin. Suremaan sinne mennäänkin, saa itkeä ihan vapaasti. Luulen, että kadut jos et käy isoisää saattamassa viimeiselle matkalleen.

 

Ymmärrän sinua, itsellänikin oli nuorempana pitkään tuollainen samanlainen kammo hautajaisia kohtaan. Pelkäsin että itken koko ajan ja kaikki tuijottaa että mitä toikin tuossa ulisee, ja se ahdistava surun tunne oli niin pakahduttava. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin ajatella, että en mä aikuinen ihminen voi loppuikääni pakoilla hautajaisia, sillä nekin kuuluvat elämään luonnollisena osana. Ja mitä tuohon hillittömään itkemiseen tulee, niin sitä enemmän itkettää mitä pakonomaisemmin yrittää sitä estää ja peitellä tulemasta. Ja mitä sitten vaikka itkettää, hautajaisissa saa itkeä. Eikä muu saattoväki oikeasti sinua ja sinun pillittämistäsi katso, jokainen keskittyy omaan suruunsa. Kehottaisin sinua menemään, on kuitenkin lähisukulaisesta kyse. Samalla se voi olla ensimmäinen askel sinulle voittaa tuo pelkosi.

 

Menet tietenkin isoisäsi hautajaisiin. Suremaan sinne mennäänkin, saa itkeä ihan vapaasti. Luulen, että kadut jos et käy isoisää saattamassa viimeiselle matkalleen.

peesi.

 

Saatoin isäni tänä kesänä haudan lepoon. Eihän se kivaa ollut tai helppoa, mutta niin vaan tehdään, jälkeenpäin tuntui hyvältä, näinhäin sen pitikin mennä. Ikävä isää on kova, ehkä olen vielä "shokkivaiheeessa" suht nopean kuoleman takia, mutta elämään kuuluu suuret tunteet!

 

eikö kukaan oikeasti ymmärrä ja jättäisi hautajaisia väliin?

 

eikö kukaan oikeasti ymmärrä ja jättäisi hautajaisia väliin?

Ei. Astu todellisuuteen ja käsittele asia.

 

Mene kuitenkin.. jos liian hankalaa niin lähde sitten pois. Varmasti vanhempasi voivat auttaa lapsen katsomisessa..

 

Mene kuitenkin.. jos liian hankalaa niin lähde sitten pois. Varmasti vanhempasi voivat auttaa lapsen katsomisessa..

 

Kuolema kuuluu elämään ja noi hautajaiset on vaan kerran sinun elämässäsi.

 

Tuo on kuitenkin pientä mihin sitä viel joskus joutuu. Suurin osa ihmisistä joutuu omat vanhempansakin hautaamaan joskus....

 

On se kamalaa.

Kuinka voit edes miettiä, että jätät väliin, jos ovat inhimillisen matkan päässä ja isoisäsi oli normaali eikä mikään sinua raiskannut hirviö.

 

eikö kukaan oikeasti ymmärrä ja jättäisi hautajaisia väliin?

Jää pois jos siltä tuntuu. Älä piittaa vieraiden mielipiteistä. Lähin suku tuntee teidät eikä pahastu ( "pienet hautajaiset " jne )