Onko kaikissa perhekerhoissa ym. seuraavanlaisia "mammoja"?

En tosiaan uskonut ennen kun näin, "perhekerhossa" jossa käydään on aina vähintään tämä sama porukka paikalla. Eivät "vilkaisekaan" muita saati että tervehtisivät tai sanoisivat sanasen. Valtaavat koko ison ruokapöydän juoruilulleen, vaikka se on tarkoitettu lasten ruokailuun. Sinulle ehdottavat (=osoittavat) paikan kaukaa sivusta. Levittäytyvät sohville, niin ettei muita mahdu. Jos sinne pääseekin istumaan, ovat kuin olisit ilmaa, eivät reagoi keskusteluyrityksiin. Lapset on kauhukakaroita jotka kirjaimellisesti kiipeilevät seinille ja varastavat toisten lelut. Äidit eivät heitä vahdi.

Heidän omat vaatteet ovat kuin jostain 20 vuoden takaa ja ylipainoa kaikilla reilusti. Lapsilla merkkivaatteita (rumia sellaisia, kirpputorilta. KUNhan merkki näkyy) Puhuvat vain Meandin vaatteista ja malliston joka kappale on tarkasti tiedossa..(tosin ei lapsilla näy)

Eipä sillä että TODellakaan näiden äitien seuraa kaipaisin. Ihmetyttää vaan miten jotkut kehtaa. Ja ohjaajakin mukana, vaikkakin hieman hiljaisena.

 

Sama täällä, paitsi toi vaateasia. Onneksi kävin siellä yhden tutun äidin kanssa niin oli seuraa toisistamme. Ja sitten alkoi käymään aina silloin tällöin uusia mammoja niin sai se sisäpiiri istua rauhassa ja ne uudet oli kivoja

 

ei nyt ihan tuollaisia. Sen olen huomannut, että vanhin lapseni on nyt 7v ja silloin 7v sitten ei ollut näin kovasti esillä nämä lasten vaatteet ja niiden trendit. Meandi on meidänkin kerhossa pääasiana tai sitten Metsolan tjmv. merkin trendit.

Se on totta, että meidänkin kerhossa on äitejä, jotka eivät yhtään komenna muksujaan. Siis hartaushetken aikana kuuluu olla hiljaa ja nämä 3veet juoksee ympyrää ja vinguttelevat leluja ja äidit vaan hymyileen nätisti vieressä. Ohjaajat sitten komentavat näitä lapsia.

 

En muista tuollaisia, monenlaisia mutta suurin osa oni ystävällisiä kun heille jutteli. ja lapset nätisti avoimissa päiväkodeissa japerhekerhoissa.

Mutta naapurustossa on juoruakkoja, jotka sen lisäksi että käyttäytyvät noin kuin maailman valtiaat, kyllä huomaavat muutkin ihmiset, mutta eivät todellakaan ystävystyäkseen vaan juorutakseen jotta voi raportoida mitä kukanenkin tekee ja on päälleen laittanut.

 

Juu samoin Tuttujen kanssa yleensä käynkin. Niin ei tarvitse moisista välittää. Vaan eipä kyllä kaksin lapsen kanssa huvita mennä, sääli!

 

Ite oon tytön kans käynny muutamia kertoja eri "kerhoissa" ja tilanne aina sama... katotaan pitkin nenän vartta ja ollaan niin olevinaan ettei edes tervehditä... Itse olen aika nuori ja jäätiin tytön kans kuukausi sit kotia odotteleen tulevaa vauvaa... ja olin todella innoissaa menossa eri kerhoihin, että lapsi (1v 10kk) sais olla muiden lastenkin kans ja ite saisin myös aikuista seuraa...

 

Jösses miten inhoan tollasia mammaklubeja

 

Jösses miten inhoan tollasia mammaklubeja

Kyllä! Toivottavasti tunnistavat itsensä ja miettivät hetkisen.

 

mää oon törmänny samanlaiseen poppooseen. Eniten ärsyttää se silmien pyörittely ja 'tää on niin pieni että saa tehdä mitä haluaa' asenne. Mun mielestä yksvuotias ny ehkä saakin tutkia vapaasti jos ei häiritse muita, ja kuvitelinki jossain vaiheessa että niiden lapset on just yks vuotta täyttäneitä kun juovat vielä pullosta ja syövät purkkiruokaa. Erehdyin sitten joskus kysymään niin toinen oli 1v7kk, toinen 1v8kk, kolmas, kaikkein hyväkäytöksisin, 1v3kk. en tiedä, minusta tommoset yli puoltoistavuotiaat vois jo opetella jonkinlaisia käytöstapoja.
tosin ehkä jonkun mielestä minä ja mun juttukaverit on myös samanlaisia? kovasti koitan lasten perään kyllä kattoa ja toissijaisesti jos ehdin niin juon kahvia ja jutustelen.

 

Miksi suomessa on tuollaista? Muualla maailmassa jos joku on yksin, niin kaikki tuntevat vastuuta siitä että hänet juuri pyydetään mukaan.

suomessa lapsikaan ei voi mennä yksin puistoon. koska jos olet yksin niin kukaan ei liity seuraan. heti jos menet jonkun toisen kanssa niin muutkin juttelevat ja pääset porukkaan.

Miksi suomessa näin? Miksi suomessa kartetaan jos on yksin, muualla pyydetään mukaan jos on yksin, mutta jätetään rauhaan jos ei halua mennä, mutta aina kysytään.

Miksi suomalaiset ovat niin ilkeitä, itsekkäitä ja kuppikuntaisia? Juoruavia ja pahansuopia?

 

Ite oon tytön kans käynny muutamia kertoja eri "kerhoissa" ja tilanne aina sama... katotaan pitkin nenän vartta ja ollaan niin olevinaan ettei edes tervehditä... Itse olen aika nuori ja jäätiin tytön kans kuukausi sit kotia odotteleen tulevaa vauvaa... ja olin todella innoissaa menossa eri kerhoihin, että lapsi (1v 10kk) sais olla muiden lastenkin kans ja ite saisin myös aikuista seuraa...

Varokaa vääriä ennakkoasenteita, jotkut eivät edes tervehdi koska ovat niin ujoja vieraitten ihmisten kanssa! Harvempi on oikeasti olevinaan ja ylpeä, miksi sellainen kerhoon tulisikaan? Tervehdi sinä ja mene sinä juttelemaan ja kyselemään. Ja jos toinen on hiljainen, niin mistä voit tietää mikä siellä takana on? Älä heti leimaa, kun siihen voi olla tuhat ja yksi eri syytä.

 

ja just tuo että lapsen iällä selitetään jotain että saa tehdä mitä vaan. Just sen takia ne pitää vahtia, jotka eivät itse osaa noudattaa hyviä käytöstapoja. vasta jos osaa käyttäytyä voi olla ulkona iilman vanhempaa. jotkut osaavat jo 5v, toiset vasta 15v. jotkut eivät koskaan.

 

Jaa. Minä en ole ikinä käynyt tuollaisessa perhekerhossa. Kävin sellaissa kerhoissa, joissa
oli äideille / isille /mummeille/ pph.lle erikseen oma ohjelmansa ja lapsille omansa.
Aikuisten puolella kahviteltiin ja keskuteltiin sekä vapaasti jutustellen, että usein jostakin aiheesta, tai seillä oli joku puhumassa mm. hiustenhoidosta, esittelemässä kosmetiikkaa jne.
Tapasin monenlaisia ihmisiä, suurisydämisiä ihania äitejä, enkä muista jatkuvia merkkivaatekekskutelia.
Perhekerhot oli sekä lapsille, että mulle odotettuja ohjelmanumeroita arjessamme.
Vieläkin muistelen lämmöllä-:heart:

 

Miksi suomessa on tuollaista? Muualla maailmassa jos joku on yksin, niin kaikki tuntevat vastuuta siitä että hänet juuri pyydetään mukaan.

suomessa lapsikaan ei voi mennä yksin puistoon. koska jos olet yksin niin kukaan ei liity seuraan. heti jos menet jonkun toisen kanssa niin muutkin juttelevat ja pääset porukkaan.

Miksi suomessa näin? Miksi suomessa kartetaan jos on yksin, muualla pyydetään mukaan jos on yksin, mutta jätetään rauhaan jos ei halua mennä, mutta aina kysytään.

Miksi suomalaiset ovat niin ilkeitä, itsekkäitä ja kuppikuntaisia? Juoruavia ja pahansuopia?

On siinä sekin, että suomalaiset kunnioittavat toisen yksityisyyttä, eivät uskalla niin herkästi "käydä päälle". Ei ehkä aina fiksua, mutta ei kyseessä ole pelkkä ilkeys ja pahuus.

 

Varokaa vääriä ennakkoasenteita, jotkut eivät edes tervehdi koska ovat niin ujoja vieraitten ihmisten kanssa! Harvempi on oikeasti olevinaan ja ylpeä, miksi sellainen kerhoon tulisikaan? Tervehdi sinä ja mene sinä juttelemaan ja kyselemään. Ja jos toinen on hiljainen, niin mistä voit tietää mikä siellä takana on? Älä heti leimaa, kun siihen voi olla tuhat ja yksi eri syytä.

Alkuperäisen mammat eivät ainakaan ole ujoja Niin kovaääninen kälätys että. Muuten kyllä on totta että ujokin voi käyttäytyä välttelevästi

 

Jaa. Minä en ole ikinä käynyt tuollaisessa perhekerhossa. Kävin sellaissa kerhoissa, joissa
oli äideille / isille /mummeille/ pph.lle erikseen oma ohjelmansa ja lapsille omansa.
Aikuisten puolella kahviteltiin ja keskuteltiin sekä vapaasti jutustellen, että usein jostakin aiheesta, tai seillä oli joku puhumassa mm. hiustenhoidosta, esittelemässä kosmetiikkaa jne.
Tapasin monenlaisia ihmisiä, suurisydämisiä ihania äitejä, enkä muista jatkuvia merkkivaatekekskutelia.
Perhekerhot oli sekä lapsille, että mulle odotettuja ohjelmanumeroita arjessamme.
Vieläkin muistelen lämmöllä-:heart:

Kivan kuuloista

 

Meillä päin ei ole ollenkaan tuollaista. Äidit juttelevat, lapset leikkivät, paikkaa ja seuraa vaihdellaan sen mukaan kenen kanssa ollaan. Vaikka paikkakunta on pieni, perhekahvilassamme puhutaan sujuvasta suomea, venäjää ja englantia.

Vaatemerkeistä en ole huomannut kenenkään pitävän meteliä. Kuntalisän poistosta narisimme kyllä.

 

Meillä perhekahvilassa seurakunnan järjestämässä en ole kokenut kyllä tuommosta. Sinne menin uutena jonkun aikaa sitten ja kaikki ottivat minut hyvin mukaan juttuihin, vaikken puheliaimmasta päästä ole.. Olihan siellä ne tietyt äidit joilla riitti vaan keskenään juttuja, mutta ymmärrän kyllä, jos ovat jo vuosia tunteneet.
Toista oli sitten MLL:n perhekahvilassa. Siis mä oon 28v. enkä tiedä muiden äitien ikiä, saattoivat olla jopa mua vanhempia. Mutta siellä oli kamalan painostava ilmapiiri. Siellä oli 4 perhettä, jotka kaikki kyhnötti toistesa helmoissa ja tuli lievästi sanottuna ulkopuolinen olo. Kikattelivat omia juttujaan ja kuiskuttelivat. luoja mua hävetti niiden puolesta.

 

Meil ei yhtään tuollaista. Kaikki istuu lattialla lasten kanssa ja jutellaan porukassa. Harvemmin vaatteista. Meil on aika pieni kerhoporukka, 5-10 äitiä lapsineen, ja hyvä yhteishenki. Aika arkojakin asioita jutellaan.

 

Jaa. Minä en ole ikinä käynyt tuollaisessa perhekerhossa. Kävin sellaissa kerhoissa, joissa
oli äideille / isille /mummeille/ pph.lle erikseen oma ohjelmansa ja lapsille omansa.
Aikuisten puolella kahviteltiin ja keskuteltiin sekä vapaasti jutustellen, että usein jostakin aiheesta, tai seillä oli joku puhumassa mm. hiustenhoidosta, esittelemässä kosmetiikkaa jne.
Tapasin monenlaisia ihmisiä, suurisydämisiä ihania äitejä, enkä muista jatkuvia merkkivaatekekskutelia.
Perhekerhot oli sekä lapsille, että mulle odotettuja ohjelmanumeroita arjessamme.
Vieläkin muistelen lämmöllä-:heart:

missä ne lapset olivat silloin?
kuka niitä vahti?
Ainakaan pph ei saa jättää lapsiaan päivän aikana kenenkään muun henkilön huostaan/vahdittavaksi. itse oltava joka hetki vierellä.

 

Ei täällä vaan.

Alunperin, muuton jälkeen, marssin ensimmäistä kertaa oman kylän perhekerhoon aika varovaisella asenteella. Mulla oli aikalailla ennakkoluuloja siitä, miten tällaisissa vihoviimeisissä, muutaman sadan asukkaan junttiloissa kuulemma suhtaudutaan uusiin ihmisiin. Varsinkin, jos ne on isosta, pahasta pääkaupungista.

Sain uusia kavereita, lapset sai uusia kavereita... Nyt muutamaa vuotta myöhemmin uskallan sanoa, että löysin jopa ihan oikeita ystäviä.
Vastaanotto oli hyväntuulisen utelias, kukaan ei kyräillyt/pyöritellyt silmiään/katsonut nenänvartta pitkin. Eikä täällä jauheta mistään merkkirytkyistäkään (paskaantuuhan ne peltohommissa, oli merkkiä tai ei).
Eri ikäisiä äitejä ja lapsia, joskus isiäkin, viihtymässä keskenään. That's it.

 

[QUOTE="vieras";25569050]missä ne lapset olivat silloin?
kuka niitä vahti?
Ainakaan pph ei saa jättää lapsiaan päivän aikana kenenkään muun henkilön huostaan/vahdittavaksi. itse oltava joka hetki vierellä.[/QUOTE]
oli yksityinen pph ja ko. lasten vanhempien lupa. Lapset olivat lastenohjaajien kanssa toisessa huonessa, josta lyhyt matka tilaan, jossa vanhemmat kahvitteli. Kaikkein pienimmät lapset olivat vanhemilla mukana vanhemien puolella, ja sinne toivat lastenohjaajat lapsen vanhemmalleen, jos lapsi itki tms.

Oli siis srk.n perhekerho.

MLL.n perhekahvilassa olin kerran vajaa 10 min. Siellä tuli juuri sellainen, en kuulu tänne olo.

 

[QUOTE="vieras";25569050]missä ne lapset olivat silloin?
kuka niitä vahti?
Ainakaan pph ei saa jättää lapsiaan päivän aikana kenenkään muun henkilön huostaan/vahdittavaksi. itse oltava joka hetki vierellä.[/QUOTE]

no itse olen muutaman kerran käynyt(tästä on kyllä jo vuosi) semmoisessa kirkon perhekerhossa, jossa oli kolme ohjaajaa, näistä kaks jäi lasten kanssa ja yks tuli äitien kanssa viereiseen huoneeseen kahvittelemaan ja jutustelemaan päivän aiheesta. sitte jos joku pieni halus äidin niin äiti kävi siellä vieresessä huoneessa tai otti sen lapsen sinne äitien puolelle. en usko etä siellä oli yhtään pph:ta

 

Ei kuuluta kirkkoon joten seurakunnan järjestämässä tulisi varmasti aika sinne kuulumaton olo. Varsinkin jos on jotain "hengellistä ohjelmaa".
a p:n käymä "kerho" on kaupungin järjestämä. Voisin tietysti katsastaa vielä mll:n kerhon.

 

Meillä seurakunnan perhekerhossa on tosi mukavaa porukaa. Kaikki eivät tietenkään ole aivan samalla aaltopituudella kanssani, mutta menin mukaan vuosi sitten ilman yhtäkään tuttua ja nyt voin sanoa saaneeni ystäviä. Näin Lahdessa.