Onko joku toinenkin "työidentiteetin vanki" pukeutumisessa?

[QUOTE="sotilas";30193060]pujeudun työssäni unoformuun, ei tarvitse miettiä pukeutumista töihin [/QUOTE]

kuntaan kuuluvat vaadimme sotilailta moitteetonta käytöstä ja oikeinkirjoitusta myös vapaa aikana. Nyt sotilas lopettaa ryypiskelyn ja ilmoittautuu putkavahdille aresti palvelukseen. Onko ymmäretty!

 

Teen paljon perheterapiatyötä lapsiperheiden kanssa.

Ja huomasin jo varsin tätä työtä aloitellessani, että sukupuoleni on syytä piilottaa. Jos kroppa on hyvä, niin aina paremmin se pitää piilottaa. Miehiltä voi muuten saada katseita, ja vaikka ei näin kävisikään, se vaimo voi olla mustasukkainen, jos epäilee itse olevansa terapeuttia rumempi.

Vapaa-aikanakaan ei tee mieli kyllä örveltää paikkakunnan pubeissa. Siellä saattaa hyvinkin tulla avautumaan se terapialapsen äiti tai isä. Tosin en ole örveltämässä käynyt, mutta ihan riittävän kiusallisia tilanteita on tullut esim. teatterin lämpiössä, tavaratalossa ja lentokentällä. Ja yhden kerran tuli jopa terapialapseni opettaja mulle keskustelemaan jossain julkisessa tilassa, taisi olla keskellä toria... siis yhteisestä asiakkaastamme. Ei ole pukeutumisesta ehkä tuo kiinni, mutta joskus tekis mieli vaan olla olematta...

Anteeksi vain, mutta tämä kuulostaa vähän sairaalta tekstiltä. Ja itse asiassa taidat lasketella omasta päästäsi koko tarinan. Tottakai tietynlaista asiallisuutta edellytetään, eli terapeutti ei saavu asiakastapaamiseen missään kumipuvussa, mutta vainoharhaista toiveajattelua taas tuo, että kaikki miehet katselee ja naiset tulee mustasukkaiseksi.

Mustasukkainen terapeutin ulkonäön takia

 

Missäköhän kohtaa olen väittänyt olevani neuvolatyöntekijä? En ole.

Työskentelen perheterapeuttina, teen siis perheterapiaa. Jos termistö on sinulle epäselvä, googlesta löytynee apu tähänkin.

No joo, meni nuo vastaukset sekaisin anteeksi. (Meillä päin perheterapeutti löytyy kyllä neuvolasta). Silti ihmettelen ihan samaa asiaa kuin äskeisessä viestissäni.

 

No. Paljastan salaisuuden, joka nyt tuskin kaikille on mikään salaisuus. Tavallistakin tavallisempaa on, että kun lapsi oireilee psyykkisesti, on takana vaikeuksia vanhempien välisessä suhteessa... tai vanhempien elämänhallinnassa muuten. Apua perheelle lähdetään hakemaan siinä vaiheessa, kun lapsen oireet ylittävät jonkun sietokynnyksen. Ja sitten sitä ihmetellessä päädytäänkin ihmettelemään mites tää perhe oikein toimii.

Silti, vaikka olisi mitä ongelmia pariskunnalla, niin terapeutin tai neuvolatyöntekijän ulkonäöllä ei ole asiaan sen suurempaa merkitystä kuin muidenkaan maailman ihmisten ulkonäöllä. Paitsi nyt ehkä se, että luottamusta herättävä olemus auttaa asioiden käsittelyssä - ei siis niitä kumipukuja, pellenaamareita, tms.

 

Anteeksi vain, mutta tämä kuulostaa vähän sairaalta tekstiltä. Ja itse asiassa taidat lasketella omasta päästäsi koko tarinan. Tottakai tietynlaista asiallisuutta edellytetään, eli terapeutti ei saavu asiakastapaamiseen missään kumipuvussa, mutta vainoharhaista toiveajattelua taas tuo, että kaikki miehet katselee ja naiset tulee mustasukkaiseksi.

Mustasukkainen terapeutin ulkonäön takia

Ei se kyllä ollut mitään toiveajattelua...

Kerron tässä samalla senkin, että ongelma oli suurimmillaan silloin kun aloitin eli olin nuorempi.

Nykyään, kun olen yli kymmenen vuotta vanhempi kuin nuo perheideni vanhemmat, ei ongelma enää ole kovinkaan polttava jos ei nyt ihan pimee isä tai äiti ole lapsella (niinkuin kyllä joskus on jos meille päätyy hoitoon...). Ikä suojaa aika lailla.

Mutta anyway sama se minulle mitä täällä luullaan tietävänsä tai tiedetään luulevansa. Kerroinpahan nyt tämmöisenkin asian. Kaikkea sitä maailmassa on. Ja mukavaahan se on jos naurattaa, maailmassa arvostetaankin tyhjän nauramista ihan liian vähän.

 

Ei se kyllä ollut mitään toiveajattelua...

Kerron tässä samalla senkin, että ongelma oli suurimmillaan silloin kun aloitin eli olin nuorempi.

Nykyään, kun olen yli kymmenen vuotta vanhempi kuin nuo perheideni vanhemmat, ei ongelma enää ole kovinkaan polttava jos ei nyt ihan pimee isä tai äiti ole lapsella (niinkuin kyllä joskus on jos meille päätyy hoitoon...). Ikä suojaa aika lailla.

Mutta anyway sama se minulle mitä täällä luullaan tietävänsä tai tiedetään luulevansa. Kerroinpahan nyt tämmöisenkin asian. Kaikkea sitä maailmassa on. Ja mukavaahan se on jos naurattaa, maailmassa arvostetaankin tyhjän nauramista ihan liian vähän.

Niin toki, kaikkeahan sitä maailmassa on. Silti se ei liity välttämättä ammattiin ja pukeutumiseen, vaan ihan sattumaan ja ihmisten erilaisuuteen. Kyllä minullekin flirttaillaan töissä, mutta en kyllä sanoisi, että se johtuisi ammatistani tai työvaatteistani, vaan ihmisistä ja tilanteista.

 

Kyllä mä ymmärrän sen hyvinkin että terapiatilanteessa on terapeutin hyvä olla neutraali. Jos olisin terapeutti ja nuori, kurvikas ja kaunis niin en ehkä lähtisi niitä puolia työpaikalla korostamaan.

 

Kyllä mä ymmärrän sen hyvinkin että terapiatilanteessa on terapeutin hyvä olla neutraali. Jos olisin terapeutti ja nuori, kurvikas ja kaunis niin en ehkä lähtisi niitä puolia työpaikalla korostamaan.

No edelleen olen sitä mieltä, että tuo pätee useimpiin muihinkin ammatteihin. Terapeutti ei ole mielestäni merkittävä poikkeus.

 

Ei se kyllä ollut mitään toiveajattelua...

Kerron tässä samalla senkin, että ongelma oli suurimmillaan silloin kun aloitin eli olin nuorempi.

Nykyään, kun olen yli kymmenen vuotta vanhempi kuin nuo perheideni vanhemmat, ei ongelma enää ole kovinkaan polttava jos ei nyt ihan pimee isä tai äiti ole lapsella (niinkuin kyllä joskus on jos meille päätyy hoitoon...). Ikä suojaa aika lailla.

Mutta anyway sama se minulle mitä täällä luullaan tietävänsä tai tiedetään luulevansa. Kerroinpahan nyt tämmöisenkin asian. Kaikkea sitä maailmassa on. Ja mukavaahan se on jos naurattaa, maailmassa arvostetaankin tyhjän nauramista ihan liian vähän.

Olisi tavattoman kiinnostavaa tavata näitä palstakirjoittelijoita livenä, niin usein täällä kirjoittelee kaikenlaisia ylimaallisen hyvännäköisiä naisia, joita kaikki naiset vihaavat ulkonäön takia ja kaikki miehet katselevat ja himoitsevat. Kumma kun koskaan ei tule tällaisia ihmisiä reaalimaailmassa vastaan. Ehkä he eivät enää uskalla kulkea ulkona ja ovat sen takia vaan palstalla?

 

No edelleen olen sitä mieltä, että tuo pätee useimpiin muihinkin ammatteihin. Terapeutti ei ole mielestäni merkittävä poikkeus.

Tulihan se ero toki siinä (silloin aikanaan siis) ilmi, että kun oli tuota aiemmin käyttänyt työssäni roikkuvaa suojatakkia, olivat omat vaatteeni voineet olla vaikka miten pintaa myötäileviä (ja olivatkin olleet siihen asti). Sitten kun aloin tehdä työtä jossa olin omissa vaatteissa, niin tosiaan, lopputuloksen eli perheen hyvinvoinnin aikaansaamiseksi aikakin nopeasti kaappiini ilmeistyi noita melko tyypillisiä terapiatätivaatteita - tunikoita, huiveja ja neuleita...

Ja ammatit poikkeavat toisistaan aika laillakin sen suhteen, mikä on toivottu lopputulos. Joissakin ammateissa on ihan hyväkin olla seksikkäästi myyvä ja myyvästi seksikäs. Toisissa (kuten tässä valitsemassani) piti kaikenlainen erotiikka mieluiten hävittää itsestään kokonaan olemasta ainakin työpäivän ajaksi.

 

Tulihan se ero toki siinä (silloin aikanaan siis) ilmi, että kun oli tuota aiemmin käyttänyt työssäni roikkuvaa suojatakkia, olivat omat vaatteeni voineet olla vaikka miten pintaa myötäileviä (ja olivatkin olleet siihen asti). Sitten kun aloin tehdä työtä jossa olin omissa vaatteissa, niin tosiaan, lopputuloksen eli perheen hyvinvoinnin aikaansaamiseksi aikakin nopeasti kaappiini ilmeistyi noita melko tyypillisiä terapiatätivaatteita - tunikoita, huiveja ja neuleita...

Ja ammatit poikkeavat toisistaan aika laillakin sen suhteen, mikä on toivottu lopputulos. Joissakin ammateissa on ihan hyväkin olla seksikkäästi myyvä ja myyvästi seksikäs. Toisissa (kuten tässä valitsemassani) piti kaikenlainen erotiikka mieluiten hävittää itsestään kokonaan olemasta ainakin työpäivän ajaksi.

Minä näen kyllä suurempana eron ylipäätään työpukeutumisen ja vapaa-ajan välillä, kuin eri alojen välillä.

 

Olisi tavattoman kiinnostavaa tavata näitä palstakirjoittelijoita livenä, niin usein täällä kirjoittelee kaikenlaisia ylimaallisen hyvännäköisiä naisia, joita kaikki naiset vihaavat ulkonäön takia ja kaikki miehet katselevat ja himoitsevat. Kumma kun koskaan ei tule tällaisia ihmisiä reaalimaailmassa vastaan. Ehkä he eivät enää uskalla kulkea ulkona ja ovat sen takia vaan palstalla?

No eivät nyt sentään kaikki miehet ja kaikki naiset. Eivätkä edes kaikki asiakasperheiden miehet ja naiset. Eikä enää nykyisin... opin jo kauan sitten läksyni siinä asiassa, ja nykyään ei tarvitse enää edes naamioitua rumaksi, koska luonto on tehnyt tehtävänsä.

Enpä ole varma olinko mitenkään erikoisen kaunis, mutta kroppa oli kunnossa ja jotain sitten oli semmoista, että tuota ihastumisongelmaa pakkas miesten kanssa aikoinaan olemaan. Naisten kanssa olen yleensä tullut hyvin toimeen, ja parhaat ystäväni ovat enimmäkseen naisia. Silloin se hommeli joskus ärsytti, mutta nyt ajattelen, että mieluummin niin, kuin noin että tulee katkeraksi ihan siitä hyvästä ettei ole tuollaistakaan sitten ikinä kokenut

En usko että olen mitenkään ainoa laatuani. Tälläkin hetkellä varmasti on nuoria hoitoalalla olevia hyvännäköisiä naisia, jotka joutuvat opettelemaan samaa läksyä. Tsempit heille, se ongelma kyllä ratkeaa aikanaan....

 

Työidentiteetti ei minulla vaikuta niinkään pukeutumiseen kuin muuhun käyttäytymiseen. En esimerkiksi voi mennä paikalliseen baariin ryyppäämään, koska juopuneet vanhemmat eivät osaa erottaa työ- ja vapaa-ajan minääni, vaikka itse osaisinkin. Kokemusta on kertynyt riittävästi siitäkin, että entiset oppilaat tulevat avautumaan elämästään ja valinnoistaan, kun yritän viettää vapaa-aikaa ystävieni seurassa. Eli en juurikaan enää käy baareissa tai ravintoloissa, ainakaan kotipaikkakunnallani.

Pukeutumiseen minulla vaikuttaa enemmän ikäni kuin ammattini. En (enää) esiinny julkisesti napapaidoissa, mikroshorteissa tai minihameissa. En tekisi niin, vaikken opettaja olisikaan, minusta kyseiset vaatteet eivät vain enää tämän ikäisellä näytä kovinkaan kauniilta enkä tuntisi oloani niissä mukavaksi. Pääkallokuosia voisin hyvin käyttää, ellei se olisi mielestäni erittäin ruma ja typerä.

 

Näkisin, että miesten kohdalla ongelma on vielä suurempi. Naiset kuitenkin tuovat persoonaansa esiin hiusten, somisteiden, korujen ja yleensä tyylinsä kautta paljon enemmän kuin miehet.

Et vieläkään ymmärtänyt. Ei naisen naisellisuus noista ole kiinni. Nainen voi tälläytyä kuinka vaan, mutta jos _olemus_ ei ole naisellinen niin sellainen ei pelasta mitään. Työidentiteetti liian pitkälle omaksuttuna tekee hallaa naisen naisellisuudelle olemuksen tasolla.

 

Olisi tavattoman kiinnostavaa tavata näitä palstakirjoittelijoita livenä, niin usein täällä kirjoittelee kaikenlaisia ylimaallisen hyvännäköisiä naisia, joita kaikki naiset vihaavat ulkonäön takia ja kaikki miehet katselevat ja himoitsevat. Kumma kun koskaan ei tule tällaisia ihmisiä reaalimaailmassa vastaan. Ehkä he eivät enää uskalla kulkea ulkona ja ovat sen takia vaan palstalla?

Minä laitoin tänne kerran bikinikuvani johonkin kroppakuvaketjuun ja voi taivas sitä kateuden määrää, mitä sain osakseni. Yritin kuulemma näyttää itseäni nuoremmalta ja ihmeteltiin, mikä oikein luulen olevani. Siis whaaaat???

 

Monen alan naisia tunnen ja joukkoon mahtuu akateemisia, uraohjuksia, mies- tai naisvaltaisella alalla työskenteleviä, yrittäjiä jne. ja monet heistä olen tuntenut kauan. Heidän tapansa ilmentää naisellisuuttaan ei ole juuri miksikään muuttunut työn myötä. Timpuri-Tiina on edelleen yhtä vähän kiinnostunut perinteisen naisellisista asioista kuin ennen alavalintaansa ja lääkäri-leena on edelleen yhtä naisellinen kuin nuorempana. En itse tunnista tuntemissani naisissa työn aikaansaamaa muutosta suhteessa naisellisuuteen.

 

Monen alan naisia tunnen ja joukkoon mahtuu akateemisia, uraohjuksia, mies- tai naisvaltaisella alalla työskenteleviä, yrittäjiä jne. ja monet heistä olen tuntenut kauan. Heidän tapansa ilmentää naisellisuuttaan ei ole juuri miksikään muuttunut työn myötä. Timpuri-Tiina on edelleen yhtä vähän kiinnostunut perinteisen naisellisista asioista kuin ennen alavalintaansa ja lääkäri-leena on edelleen yhtä naisellinen kuin nuorempana. En itse tunnista tuntemissani naisissa työn aikaansaamaa muutosta suhteessa naisellisuuteen.

Mä taas koen, mielestäni perustellusti, että koska työ ja yhteiskunta-asema on niin äärimmäisen tärkeä, oikeastaan pyhä, maailma ja arvo suomalaisnaisille, se väkisinkin on tärkeämpi kuin yksityiselämään kuuluvat tavat, maneerit, ym. Joiden joukkoon kuuluu "naisellisiksi" miellettyjä piirteitä (joita mieskin voi silti toteuttaa) kuten esim. pehmeys, luovuus, mielikuvitus, tunteellisuus, avoimuus... Tämä jako on sosiologinen fakta.

Viktoriaaninen yhteiskunta perustui juuri tälle teorialle: jos sekä miehet että naiset olisivat samalla lailla töissä, yhteiskunnasta häviäisi nämä tärkeät pehmeät arvot. Vaikka teoria ei ole täydellinen, se on uskottava psykologisesti, sillä niin miehet kuin naiset tuppaavat muokkautumaan elinpiirin sisällön, sen kiinnostusten ja edellytysten mukaan.

Ihailen sitä, että Top Gunissa - joka on myös kommentaaria USAsta - on nainen, joka onnistuu yhdistämään vaativan työn ja em. yksityismaailman. Koska Suomessa edellinen on naisilla ylivoimaisesti arvostetumpaa - sen sijaan että maailmat olisivat tasapainossa kuten leffassa - tuntuu perustellulta, että vastaava yhdistäminen on täällä harvinaisempaa. Ja omat havaintoni tukevat tätä.

 

Minä laitoin tänne kerran bikinikuvani johonkin kroppakuvaketjuun ja voi taivas sitä kateuden määrää, mitä sain osakseni. Yritin kuulemma näyttää itseäni nuoremmalta ja ihmeteltiin, mikä oikein luulen olevani. Siis whaaaat???

Mä tiedän just ton. Se on se kateus. Kaikki jotka ei tykkää musta, arvosta mun ulkonäköä tai vaatetusta, niin ne on oikeasti vaan kateellisia

En tiedä voisko sitä ihminen enää pahemmin kusta itseään silmään.

 

Mä taas koen, mielestäni perustellusti, että koska työ ja yhteiskunta-asema on niin äärimmäisen tärkeä, oikeastaan pyhä, maailma ja arvo suomalaisnaisille, se väkisinkin on tärkeämpi kuin yksityiselämään kuuluvat tavat, maneerit, ym. Joiden joukkoon kuuluu "naisellisiksi" miellettyjä piirteitä (joita mieskin voi silti toteuttaa) kuten esim. pehmeys, luovuus, mielikuvitus, tunteellisuus, avoimuus... Tämä jako on sosiologinen fakta.

--

Ihailen sitä, että Top Gunissa - joka on myös kommentaaria USAsta - on nainen, joka onnistuu yhdistämään vaativan työn ja em. yksityismaailman. Koska Suomessa edellinen on naisilla ylivoimaisesti arvostetumpaa - sen sijaan että maailmat olisivat tasapainossa kuten leffassa - tuntuu perustellulta, että vastaava yhdistäminen on täällä harvinaisempaa. Ja omat havaintoni tukevat tätä.

Luulenpa, että sinulla ei ole kovinkaan paljon kokemusta suomalaisten naisten yksityiselämästä, yksityismaailmasta, jos väität tuollaista ihan noin kategorisesti. Se yksitysielämä on näet yksityistä, joten sitä ei ulkopuolinen tarkkailija kadulla tai kahviloissa kovin helposti huomaa. Pilkahduksia ehkä, mutta se yksityinen osuus jää lähipiirin havaittavaksi.

 

Mä taas koen, mielestäni perustellusti, että koska työ ja yhteiskunta-asema on niin äärimmäisen tärkeä, oikeastaan pyhä, maailma ja arvo suomalaisnaisille, se väkisinkin on tärkeämpi kuin yksityiselämään kuuluvat tavat, maneerit, ym. Joiden joukkoon kuuluu "naisellisiksi" miellettyjä piirteitä (joita mieskin voi silti toteuttaa) kuten esim. pehmeys, luovuus, mielikuvitus, tunteellisuus, avoimuus... Tämä jako on sosiologinen fakta.

Viktoriaaninen yhteiskunta perustui juuri tälle teorialle: jos sekä miehet että naiset olisivat samalla lailla töissä, yhteiskunnasta häviäisi nämä tärkeät pehmeät arvot. Vaikka teoria ei ole täydellinen, se on uskottava psykologisesti, sillä niin miehet kuin naiset tuppaavat muokkautumaan elinpiirin sisällön, sen kiinnostusten ja edellytysten mukaan.

Ihailen sitä, että Top Gunissa - joka on myös kommentaaria USAsta - on nainen, joka onnistuu yhdistämään vaativan työn ja em. yksityismaailman. Koska Suomessa edellinen on naisilla ylivoimaisesti arvostetumpaa - sen sijaan että maailmat olisivat tasapainossa kuten leffassa - tuntuu perustellulta, että vastaava yhdistäminen on täällä harvinaisempaa. Ja omat havaintoni tukevat tätä.

Mutta eikö tuo muutos koske siis koko yhteiskuntaa, eikä ole yksilön ammatinvalinnasta riippuvainen. En minä kyllä huomaa, että kotiäidit tai työttömät naiset pukeutuisivat yhtään sen naisellisemmin kuin työssäkäyvätkään.

 

Ihmettelen, miten joku oikeasti vielä jaksaa lukean mies1:n lätinöitä. Niissä ei ole päätä eikä häntää.

 

Et vieläkään ymmärtänyt. Ei naisen naisellisuus noista ole kiinni. Nainen voi tälläytyä kuinka vaan, mutta jos _olemus_ ei ole naisellinen niin sellainen ei pelasta mitään. Työidentiteetti liian pitkälle omaksuttuna tekee hallaa naisen naisellisuudelle olemuksen tasolla.

No eihän sillä harmaalla jakkupuvulla sitten ole mitään väliä, vai kuinka? Ja ymmärrän oikein hyvin mitä tarkoitat - ihmisen persoona "tulee vaatetuksesta läpi". Mutta naiseuttakin voi ilmentää niin monella eri tavalla, jokainen ilmentää omalla tavallaan. Kaikkien versio naiseudesta ei voi miellyttää kaikkia - vaikka sinua - tai minua. Mutta sen asian kanssa on osattava elää, että vaikkapa heteromiehelle jokaikinen vastaantuleva nainen ei ole a) potentiaalinen kumppani b) edes oman tyylinen. Sama juttu se kuule on heteronaisillekin miesten suhteen tai vaikka biseksuaaleille sekä naisten että miesten suhteen.

 

Ei se kyllä ollut mitään toiveajattelua...

Kerron tässä samalla senkin, että ongelma oli suurimmillaan silloin kun aloitin eli olin nuorempi.

Nykyään, kun olen yli kymmenen vuotta vanhempi kuin nuo perheideni vanhemmat, ei ongelma enää ole kovinkaan polttava jos ei nyt ihan pimee isä tai äiti ole lapsella (niinkuin kyllä joskus on jos meille päätyy hoitoon...). Ikä suojaa aika lailla.

Mutta anyway sama se minulle mitä täällä luullaan tietävänsä tai tiedetään luulevansa. Kerroinpahan nyt tämmöisenkin asian. Kaikkea sitä maailmassa on. Ja mukavaahan se on jos naurattaa, maailmassa arvostetaankin tyhjän nauramista ihan liian vähän.

1. Asialinja. Kyllä ne ukot kyllästyy aika äkkiä heittämään silmää, jos itse pysyy kylmän asiallisena. Liika naureskelu ja ystävällisyys saa usean miehen kuvittelemaan itsestään liikoja.
2. Ole aina ystävällisempi ja tuttavallisempi nais- puolikkaalle.

Näiden jälkeen on melkein ihan sama, mitä pukee päällensä. Mies ei jaksa innostua ja nainen pitää sinusta.

 

Mä taas koen, mielestäni perustellusti, että koska työ ja yhteiskunta-asema on niin äärimmäisen tärkeä, oikeastaan pyhä, maailma ja arvo suomalaisnaisille, se väkisinkin on tärkeämpi kuin yksityiselämään kuuluvat tavat, maneerit, ym. Joiden joukkoon kuuluu "naisellisiksi" miellettyjä piirteitä (joita mieskin voi silti toteuttaa) kuten esim. pehmeys, luovuus, mielikuvitus, tunteellisuus, avoimuus... Tämä jako on sosiologinen fakta.

Viktoriaaninen yhteiskunta perustui juuri tälle teorialle: jos sekä miehet että naiset olisivat samalla lailla töissä, yhteiskunnasta häviäisi nämä tärkeät pehmeät arvot. Vaikka teoria ei ole täydellinen, se on uskottava psykologisesti, sillä niin miehet kuin naiset tuppaavat muokkautumaan elinpiirin sisällön, sen kiinnostusten ja edellytysten mukaan.

Ihailen sitä, että Top Gunissa - joka on myös kommentaaria USAsta - on nainen, joka onnistuu yhdistämään vaativan työn ja em. yksityismaailman. Koska Suomessa edellinen on naisilla ylivoimaisesti arvostetumpaa - sen sijaan että maailmat olisivat tasapainossa kuten leffassa - tuntuu perustellulta, että vastaava yhdistäminen on täällä harvinaisempaa. Ja omat havaintoni tukevat tätä.

Hei, se on elokuva, todellisuus on vähä toista. En edelleenkää tajua, että millä oikeudella sä oot vaatimas, että suomalaasten naisten pitääs olla sun maun mukaasia. Ja miks vain se sun ihanne on sun mielestä naisellista. Ku sulle on monta kertaa sanottu, että naisellinen voi olla monella tavalla eikä kaikkien tarvitte haluta olla tietynlaasia. Sehän olis äärettömän tylsää jos kaikki naiset olis samanlaasia.

Se, että nainen on yhdenlaanen ei tarkoota sitä etteikö nainen voisi olla toisenlaanen. Eli vaikka tietyys asioos olis jämäkkä jne., niin sama nainen voi myös olla tunneasioos hyvin herkkä. Tuoki on asia jota sä et näytä millää tajuavan. Esim. mä saatan kirjoottaa täällä todella vittumaasesti jos musta siltä tuntuu, mutta ei se silti poista sitä, että mä oon herkkä ku puhutaan tunteista. Oon myös omalla tavalla luova enkä edes käsitä miten vahva ja jämäkkä luonne estääs luovuuden. Oon myös tietyys asia pehmeä (muutaki ku muodoiltani ). Ku en mä oo yksulottoonen kuten ei oo moni muukaa nainen.

Fakta on se, että sä et tunne naisia etkä osaa käsitellä heitä. Et myöskään oo enemmistön mieleen ku puolisoa kattellaan koska oot liian naismaanen.

 

[QUOTE="random";30194981]Luulenpa, että sinulla ei ole kovinkaan paljon kokemusta suomalaisten naisten yksityiselämästä, yksityismaailmasta, jos väität tuollaista ihan noin kategorisesti. Se yksitysielämä on näet yksityistä, joten sitä ei ulkopuolinen tarkkailija kadulla tai kahviloissa kovin helposti huomaa. Pilkahduksia ehkä, mutta se yksityinen osuus jää lähipiirin havaittavaksi.[/QUOTE]

Et sinäkään ymmärtänyt täysin, mitä kirjoitin. Kirjoitin, että "yksityiselämää" näkyy paljon vähemmän naisten julkisessa elämässä, koska jälkimmäinen on useimmille se kaikkein tärkein, arvokkain. Eli naiset antavat enemmän arvoa työelämän edellytyksille kuin jutuille, jotka ovat rasite, tarpeettomia siellä tai sille vastakkaisia - joihin valitettavasti kuuluu myös naisellisia juttuja. Ja tämä usein heijastuu olemukseen asti.

Toivoisin siis parempaa tasapainoa näiden välille, eli että naiset olisivat _julkisestikin_ ja _olemukselta_ naisellisempia, Top Gun esimerkkinä. Kyse on siis muusta kuin korkkareista tms., kyse on siitä, miten nainen on naisena. Se on olennaisinta, vasta kakkosena tulee vaatteet, korut ja meikit.