Eilen yöllä oli taas vaikeaa. Mies oli yön yli lennolla ja menin puolen yön aikaan nukkumaan. Yhtäkkiä kaikki hanat aukesi, ja vollotin yksin pimeässä, että en halua että mieheni kuolee vielä. Että haluan mieheni näkevän lastemme kasvavan ja tuli mieleen kaikki pahat sanat joita olen joskus sanonut. Että entä jos en enää koskaan näekään miestä, olisin nekin hetket voinut olla mukavampi. Tunnin päästä nukahdin, ja aamulla oli taas hyvä mieli kun mies lähetti tekstiviestin.
Normaalisti tällaista ei ole, vaan silloin kun lentää jonnekin kauas ja on sen takia yön yli pois. Tulee sellainen olo, että apua, hengittääkö se vielä. Talvella kun mies oli rutiinileikkauksessa, pelkäsin koko päivän että kohta sairaalasta soitetaan mieheni olevan kuollut. Tiedän että ensi yö on jälleen normaali vaikka mies on poissa, mutta sitten taas kun lentää kotiin niin pelkään ihan hulluna. Vähintään että ajaa jonkun kolarin lentokentältä kotiin.
Samalla pelkään, että kun ajattelen tällaisia kuolemajuttuja, niin niillä onkin joku vaikutus todellisuuteen, että en saisi pelätä mieheni puolesta, muuten jotain kamalaa tapahtuu.
Onko muilla samanlaista, vai onko mulla joku vakava masennus ja mielisairaus :|
Normaalisti tällaista ei ole, vaan silloin kun lentää jonnekin kauas ja on sen takia yön yli pois. Tulee sellainen olo, että apua, hengittääkö se vielä. Talvella kun mies oli rutiinileikkauksessa, pelkäsin koko päivän että kohta sairaalasta soitetaan mieheni olevan kuollut. Tiedän että ensi yö on jälleen normaali vaikka mies on poissa, mutta sitten taas kun lentää kotiin niin pelkään ihan hulluna. Vähintään että ajaa jonkun kolarin lentokentältä kotiin.
Samalla pelkään, että kun ajattelen tällaisia kuolemajuttuja, niin niillä onkin joku vaikutus todellisuuteen, että en saisi pelätä mieheni puolesta, muuten jotain kamalaa tapahtuu.
Onko muilla samanlaista, vai onko mulla joku vakava masennus ja mielisairaus :|