Onko järkeä jatkaa suhdetta, jos vihaa miestään?

[hm]

Eli ollaan seurusteltu 4 vuotta. Lapset 2 ja 1 vuotiaat. Rakastan miestäni, mutta vihani miestäni kohtaan on sanoin kuvaamaton. Ja hän on saannut sen itse aikaan. Joka riidan aikana hän suutuspäissään aina sanoo jonkun uuden asian, joka saa minut pitämään itseään ihan kamalana ihmisenä. Pikkuhiljaa on hän muuttunut ihanasta, rakastavaisesta miehestä tunteettomaksi hirviöksi. Kun otan puheeksi eron hän suuttuu, ja sanoo ettei haluaisi ikinä enää nähdä minua, eikä lapsia. Tai toinen vaihtoehto on että huutaa: lähde sitten vetämään, tönii ulko-ovea kohti. Tilanteen rauhoituttua pistää vain suuttumuksen piikkiin. Haluan että lapsillani on suhde isäänsä. Ja pelkään, että jos eroaisimme ei heillä tätä olisi. Haluaisin itse olla mieheni kassa hyvissä väleissä erottuamme, mutta mies tehnyt aivan selväksi, että tekisi elämästäni helvetin. Toivon mieheni muuttuvan entiselleen. Iltaisin lasten jo nukkuessa, ja jos meille tulee riitaa, mies huutaa aina niin kovin että lapset heräävät. Lapsetkin siis joutuvat kärsimään tilanteesta. Olen useaan otteseen antanut ehtoja suhteemme jatkumiselle. Niitäkin hän rikkoo vähän väliä. Tuntuu ettei hän välitä ollenkaan suhteestamme. Haukkuu minua äitinä. Hänellä itsellä menee kaikki muu perheen edelle (auto, kaverit yms.) Hän on lisäksi todella mustasukkainen. Tarvitsee tietää kaikista menoistani, puheluistani, tekstareista, sähköposteista, mesekeskusteluista yms. tarkat yksityiskohdat. Epäilee minun pettäneen häntä, ja jos rehellisesti sanon niin on kyllä käynyt mielessä lähiaikoina.

Onko siis järkeä ylläpitää suhdetta, jossa ei itse ole onnellinen vain siksi että saisi säilytettyä isän lasten elämässä.

 

[vartooja]

Ei ole järkeä!!!

 

[minä sinä hän]

varaa aika perheneuvolaan jos puhe ei muuten mene perille ja tilannetta haluaisit korjata. ei tuota tarvitse loputtomiin kestää.

 

[cothis]

Ei taida olla.

 

[v]

No ei ole järkeä jatkaa , todellakaan.
Ei edes lasten vuoksi - miksi haluaisit lasten isän opettavan heille, että näin eli paskamaisesti toista ihmistä kohdellaan? Että tällainen on ihmissuhde?
Isä voi olla läsnä lasten elämässä eron jälkeenkin.

 

[vieras]

Menkää yhdessä johonkin terapiaan, jo ihan lastenkin vuoksi. Saatte molemmat purkaat tuntojanne. Olisihan se kaikkien osapuolten kannalta parempi sada solmut auki ja arki tasapainoiseksi. Kun rakkauttakin vielä on.

 

[mh]

kun asia vaan on niin että erottuamme en usko isän haluavan olla minun, tai lasten kanssa missään tekemisissä. Ja pelkään että hän oikeasti tekisi elämästämme tosi hankalaa...

 

[samperi]

Ei kuulosta jatkaminen järkevälle
Ehkäpä lasten olisikin parempi elää hieman rauhallisemmassa ympäristössä

 

[vieras]

kun asia vaan on niin että erottuamme en usko isän haluavan olla minun, tai lasten kanssa missään tekemisissä. Ja pelkään että hän oikeasti tekisi elämästämme tosi hankalaa...

No eikö teidän elämä ole jo nyt hankalaa? Tuskin lapsillakaan on hyvä olla, kun joutuu teidän riitoja jatkuvasti todistamaan.

 

[mökrö]

kun asia vaan on niin että erottuamme en usko isän haluavan olla minun, tai lasten kanssa missään tekemisissä. Ja pelkään että hän oikeasti tekisi elämästämme tosi hankalaa...

Mutta eikö teidän elämä ole jo hankalaa tuollaisen raivopään kanssa? Saisit ainakin olla rauhassa haukkumiselta ja lasten ei tarvitsisi pelätä huutavaa isäänsä. Minusta teidän tilanne kuulosti tosi pahalta enkä ite haluais elää noin. Eroaminen ei takuulla ole helppoa, mutta tossa tilanteessa kyllä miettisin sitä tosissaan. Voimia!

 

[vieras]

no olisihan se ero kaikkein paras vaihto ehto tilanteessanne...

 

[Sopraano]

Kuulostaa aika narsistiselta mieheltä... Toi on henkistä väkivaltaa, kun uhkailee. Hae apua, yhdessä tai erikseen, mutta tilanne ei voi noin jatkua. Kaikkea hyvää sulle! :flower: :hug:

 

[Peppari]

Muistappa sellainen asia ettet sinä ole vastuussa siitä millainen isä on lapsilleen, sen hän tekee ihan itse. Jos päättää olla tapaamatta lapsia niin se on voi voi, sinä et sille mitään voi.

 

[vieras]

ottakkaa ensitilassa yhteys perheneuvolaan...

 

[yh]

ei

 

[minttu]

On, jos hakee apua! Mutta jollei ole valmis hakemaan apua ei ole. Jos riidellessä pystyy itseltäänsä kysymään ; riitelenkö minä ihmisenä / ihmisestä vai riitelenkö minä asiasta ?

Jos tunne on että vihaan tuota toista on aika hakeutua hoitoon, ellei ole jo myöhäistä, mutta aina kannattaa yrittää.

Riidat on terveellisiä silloin kun ne on asiasta, eikä ihmisinä.

Mutta sinun tekstiisi viitaten, taitaa olla myöhistä niin sivullisena kuunneltuna..

 

[tessun tassu]

Onks mun miehellä veli, meinaan täällä samanlainen mies. :'( :'( :'(

Eli ollaan seurusteltu 4 vuotta. Lapset 2 ja 1 vuotiaat. Rakastan miestäni, mutta vihani miestäni kohtaan on sanoin kuvaamaton. Ja hän on saannut sen itse aikaan. Joka riidan aikana hän suutuspäissään aina sanoo jonkun uuden asian, joka saa minut pitämään itseään ihan kamalana ihmisenä. Pikkuhiljaa on hän muuttunut ihanasta, rakastavaisesta miehestä tunteettomaksi hirviöksi. Kun otan puheeksi eron hän suuttuu, ja sanoo ettei haluaisi ikinä enää nähdä minua, eikä lapsia. Tai toinen vaihtoehto on että huutaa: lähde sitten vetämään, tönii ulko-ovea kohti. Tilanteen rauhoituttua pistää vain suuttumuksen piikkiin. Haluan että lapsillani on suhde isäänsä. Ja pelkään, että jos eroaisimme ei heillä tätä olisi. Haluaisin itse olla mieheni kassa hyvissä väleissä erottuamme, mutta mies tehnyt aivan selväksi, että tekisi elämästäni helvetin. Toivon mieheni muuttuvan entiselleen. Iltaisin lasten jo nukkuessa, ja jos meille tulee riitaa, mies huutaa aina niin kovin että lapset heräävät. Lapsetkin siis joutuvat kärsimään tilanteesta. Olen useaan otteseen antanut ehtoja suhteemme jatkumiselle. Niitäkin hän rikkoo vähän väliä. Tuntuu ettei hän välitä ollenkaan suhteestamme. Haukkuu minua äitinä. Hänellä itsellä menee kaikki muu perheen edelle (auto, kaverit yms.) Hän on lisäksi todella mustasukkainen. Tarvitsee tietää kaikista menoistani, puheluistani, tekstareista, sähköposteista, mesekeskusteluista yms. tarkat yksityiskohdat. Epäilee minun pettäneen häntä, ja jos rehellisesti sanon niin on kyllä käynyt mielessä lähiaikoina.

Onko siis järkeä ylläpitää suhdetta, jossa ei itse ole onnellinen vain siksi että saisi säilytettyä isän lasten elämässä.

 

[Sanjer]

Onko siis järkeä ylläpitää suhdetta, jossa ei itse ole onnellinen vain siksi että saisi säilytettyä isän lasten elämässä.

Ei ole. Ei ole sinun tehtäväsi säilyttää häntä lasten elämässä, hän itse sen päättää... mihin lapset tarvitsevat isää, joka ei halua heitä nähdä?

 

[NeitiNasu]

Mäelle vaan. Kyllä se isänä olo jatkuu, vaikka olisi eriosoitteessakin. Kuulostaa ihan mun tytön isältä.

 

[maikki]

Rakkaus ja viha on yhtä voimakkaita tunteita, eli niin kuin sanoit, että vihaat ja rakastat miestäsi, niin minusta teidän ei kannattaisi erota, kun kerran on tunteita, sitten kun ei enää tunne mitään, että kaikki miehen tekemiset ja sanomiset ovat samantekevää, silloin voi harkita eroa, silloin ei yleensä ole enää mitään pelastetavaa. Elätte juuri perheen ja parisuhteen vaikeinta aikaa, lapset syntyneet pienillä ikäeroilla ja teillä ei ole ollut juurikaan aika toisillenne. Pyytäkää apua perheneuvolasta tai läheisiltä.