V
vierailija
Vieras
Ennen kuin joku tulee valittamaan kuinka nuori poika valittaa naisten palstalla niin tiedoksi että en löytänyt muuta aikuisten palstaa ja täältä saan aikuisilta näkemyksen asiaan. Oon 14-vuotias poika ja oon alkanut kyseenalaistamaan isäni kasvatus"metodeja". Yksinkertaistettuna hän yrittää tahallaan ärsyttää minua ja on aina yrittänyt koska tietää minun hermostuvan herkästi ja näin yrittänyt nöyryyttää minua vieraiden luona. Hän myös muilla tavoilla aina muiden luona yrittää halveksua, pilkata ja nöyryyttää minua milloin äänestäni, kiinnostuksen kohteista ja milloin mistäkin. Hänen käytöksensä on myös erittäin lapsellista: ei ole olemassa mielipiteitä vaan yksi ja ainoa totuus ja isäni ajattelee aina tietävänsä sen totuuden. Argumentti kaikkeen on "koska se nyt vaan on niin" ja "koska mä sanon niin". Hän väittää kaikkia mustalaisia varkaiksi ja työttömiksi pelleiksi jotka pitäisi tappaa ja hän sanoo tämän vielä tosissaan eikä vitsillä. Sama meininki jatkuu puhuttaessa maahanmuuttajista taikka uskonnoista. Sama lapsellinen pelleily. Aina kun asia liippaa esim mustalaisia ja maahanmuuttoa niin hän suoraansanoen sekoaa: itku kurkussa ja naama punaisena kirkuu kuinka kaikki mustalaiset ovat jotakin negatiivista ja peruste: koska hän on rasisti jota ei itse voi myöntää. Hänellä on aina jokin lapsellinen jyrkkä perustelematon mielipide asioihin jota väittää totuudeksi ja kaikkia muita väittää tyhmiksi jotka ovat eri mieltä. Hän myös pilkkaa kaikkea avioliitoista pukuihin ja hienoista juhlista nimipäiviin: avioliitot ovat vammmaisten idioottien turhia paskajuhlia koska sanon niin, hienot juhlat ovat yhtä tärkeät kuin paskalla käynti ja puvut ovat lusereiden asuja jotka yrittävät näyttää hienoilta ja nimipäivät naurettavia eikä niistä saisi ihminen nauttia. Esim näitä hän väittää totuuksiksi koska hän niin sanoo ja hän vielä yrittää aivopestä minua samanlaiseksi. Kerran kun koirani kuoli ja itkien kerroin hänelle siitä, hän nauroi niin paljon ettei pystynyt nauramaan enempää vaan alkoi tekonauraa vielä kovempaa ja haukkua minua säälittäväksi jne. Monet yöt olen itkenyt ja miettinyt kuinka henkinen hyvinvointini tuntuu kärsivän hänen lapsellisuudestaan. Itse hän ei tätä tunnu ymmärtävän enkä tästä hänelle ole kertonut. Tuntuu vain että liioittelen asiaa mielessäni mutta haluaisin kuulla ulkopuolisen henkilön mielipiteen asiaan.
