Onko ikäerolla merkitystä?

On sillä merkitystä mutta ei se välttämättä mikään este ole. Riippuu siitä miten itse asian koette, jos asia on jommallekummalle teistä ongelma niin silloin siitä tulee este.
Mulla on nyt kuuden vuoden kokemus suhteesta vanhemman miehen kanssa ja en mä tuota vaihtaisi. :heart:
 
Me just vkl puhuttiin miehen kans meidän ikäerosta...melkei 8v on eroa. Ei sitä meidän suhteessa ainakaan huomaa. Jos me oltais tavattu sillon ku olin 15 ja mies 23 ni sillon olis varmaan vaikuttanu mut ei enää näin aikuisena...
 
Mun mielestä se riippuu missä iästä et voi sanoo et ne olis vaan numeroita..
jos vaikka nainen olis 40 ja mies 55 nii ei mitää mut jos nainen olis vaikka 15 ja ukko 30v nii ei olis hyvä ollenkaa!!

tosin just tossa 20v molemmin puolin niin musta tossa vaiheessa ikäeron huomaa parhaiten ja se voi myös aiheuttaa ongelmia.

enkä ite vois alkaa seukkaan 20v vanhemman miehen kans kun se olis samanikänen mun oman isän kans...
 
Mulle se ikäero on muutakin kun numeroita. En vois kuvitella eläväni huomattavasti vanhemman miehen kanssa tai myöskään huomattavasti nuoremman. Väkisinhän siinä tulee fysiikka jossain vaiheessa vastaan.
Ei sovi mulle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja emmi06:
Mulle se ikäero on muutakin kun numeroita. En vois kuvitella eläväni huomattavasti vanhemman miehen kanssa tai myöskään huomattavasti nuoremman. Väkisinhän siinä tulee fysiikka jossain vaiheessa vastaan.
Ei sovi mulle.

Noh, ehkä fysiikka jossain vaiheessa tulee vastaaan, mutta ei ainakaan vielä :whistle: :D
 
Mulla on mieheni kanssa 15-vuotta ikäeroa. Itse olen 24v. Olin 19 kun alettiin seurustelemaan ja valehtelisin jos väittäisin etten vuosien varrella olisi miettinyt ikäeron tuomia haasteita... Olen kuitenkin aina tullut samaan lopputulokseen, en eroa.
Vielä nyt ikäero ei näy arjessa, yritämme vauvaa ja elämme ihan normaalia elämää. Kaverit on yhteisiä, sukulaiset ovat hyväksyneet. Miksi siis jättäisin tämän unelmieni mieheni pelkän iän vuoksi? "20 vuoden päästä on tilanne aivan toinen ja voit ajatella ihan eri lailla", so what, mistä sitä tietää onko itsekkään enää elossa silloin?? Elän tätä päivää ja tätä hetkeä. Yksi elämä, miksi tuhlata se elämänsä rakkaus numeroiden vuoksi!
 
Alkuperäinen kirjoittaja SaNi-81:
Alkuperäinen kirjoittaja emmi06:
Mulle se ikäero on muutakin kun numeroita. En vois kuvitella eläväni huomattavasti vanhemman miehen kanssa tai myöskään huomattavasti nuoremman. Väkisinhän siinä tulee fysiikka jossain vaiheessa vastaan.
Ei sovi mulle.

Veit sanat suustani! :)

Niin mäkin aina sanoin. Sitten mä tapasin tuon mun miehen ja aloin ajatella asiaa uudelta kannalta. Mulla oli vaihtoehtoina joko unohtaa koko mies ja samalla sanoa hyvästit elämäni rakkaudelle tai sitten ottaa riski ja antaa mennä. Onnellisia ollaan, vielä ainakin.

Pointtini on siis se että aina ei asiat mene kuten suunnittelee. Joskus vaan tunteet vie mukanaan. Tosin en mä tiedä onko tuo mun mies mua huomattavasti vanhempi mutta kuitenkin.
 
Täytyy sanoa näin sivusta seuranneena (ei siis omaa kokemusta), että kyllä niillä numeroilla on vähän väliä. Minun ystävälläni ja hänen miehellään on ikäeroa 24 vuotta. Se tuntuu hurjalta vieläkin, sillä ystäväni mies on samanikäinen kuin ystäväni isä...

Hyvin heillä tuntuu menevän, mutta joskus ajattelen, mitä kymmenen vuoden päästä, kun mies on 64? Heidän poikansa on silloin vasta 11 vuotias. Ikäeron huomaa (jo päällepäinkin mutta sitä ei lasketa) lähinnä siitä, miten erilaisia ajattelutapoja heillä on, ja siitä, että mies usein tuo mielipiteensä esille vetoamalla ikäänsä ja kokemukseensa, joka sitten mitätöi ystäväni mielipiteen.

Mutta en minä sitä heille sano, en missään tapauksessa. Olen tukena ja olen ystävä ja pidän mölyt mahassani. En minä toisen onnea halua rikkoa.
 
Juttua jostain lehdestä aikoja sitten luin ja siellä viitaus tähän ikäeroon.(en todellakaan muista lehteä eli mitään kirjoittajaa en muista)

"Äidin korvike,Isän kaipuu"

Kyökkipsykologi selittää mieluusti suhteen suuren ikäeron kertovan tarpeesta saada puolisoksi isä-tai äitihahmo.
Asia ei ole näin simppeli.Ikäerosta huolimatta kumppanit voivat elää tasa-arvoisina,vailla vanhemman ja lapsen rooleja.
Suhteen tilaa pitäisi pysähtyä pohtimaan,jos jompikumpi tuntee jatkuvasti ajautuvansa altavastaajan osaan ja luovuttaa kaiken vastuun toiselle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Micosa:
Juttua jostain lehdestä aikoja sitten luin ja siellä viitaus tähän ikäeroon.(en todellakaan muista lehteä eli mitään kirjoittajaa en muista)

"Äidin korvike,Isän kaipuu"

Kyökkipsykologi selittää mieluusti suhteen suuren ikäeron kertovan tarpeesta saada puolisoksi isä-tai äitihahmo.
Asia ei ole näin simppeli.Ikäerosta huolimatta kumppanit voivat elää tasa-arvoisina,vailla vanhemman ja lapsen rooleja.
Suhteen tilaa pitäisi pysähtyä pohtimaan,jos jompikumpi tuntee jatkuvasti ajautuvansa altavastaajan osaan ja luovuttaa kaiken vastuun toiselle.

Mun mielestä on niin puutaheinää tuollainen, että on jotain isän kaipuuta jos on vanhemman miehen kanssa. Minkäs sille mahtaa jos synkkaa, sattuu vain olemaan ikäeroa enemmän.
 
Mulle passaa kyllä nykyinen tilanne; aviomies on 8v nuorempi minua ;) Ex-avomies oli 9v vanhempi minua, joten sekin on koettu.
Itseasiassa olen sitä mieltä, että ei se ikä merkitse mitään varsinkaan jos puhutaan alle 10v ikäerosta.
 
Appiukolla ja hänen nykyisellä vaimollaan on ikäeroa 19 vuotta. Eli anoppipuoleni on minua kaksi vuotta nuorempi. Appiukko oli neuvonut miehelleni, että kannattaa ottaa vähän vanhempi nainen, että ei sitten jää niitä leskivuosia vanhuudessa kovinkaan montaa. Ei siis omaa neuvoaan noudattanut.

Itselläni mies on neljä vuotta nuorempi, mutta ei sitä oikeastaan huomaa. Kyllä appiukosta ja anoppipuolesta huomaa, että ikäero on ehkä liian suuri. Appiukko on jotenkin muuttunut lapseksi jälleen.
 
Siskoni on 35 v ja hänen miehensä 51 v. Heillä ei suhteen alussa ikäerosta ollut mitään haittaa, mutta nyt näkyy jotenkin enemmän ja monta kertaa on sisko huokaissut, että kun saisi tuo ukon iästä 10 vuotta pois.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Scarlett-79:
Alkuperäinen kirjoittaja nallekarhu2:
no jos jompi kumpi on tyyliin 15 ja toinen 25 niin sit alkaa olla jo ongelmana jo senki takia ettei ne voi olla yhtä kehittyneitä ja samalla aaltopituudelle. mut sitten jos on vaikka 45 ja 55 niin vaikka sama 10 vuoden ikäero, niin ei se silti niin haittaa ku on jo molemmat silleen kehittyneitä ja aikuisia :)

Mun äiti alkoi 15-vuotiaana seurustella 14 vuotta vanhemman kanssa. Onneksi näin koska muuten mua ei olisi :D

Ja minä aloin 15-vuotiaana seurustella itseäni 13 vuotta vanhemman kanssa. ;)
 
Olisitteko yhtä positiivisia, jos ikäero olisikin toisinpäin, nainen vanhempi ja mies nuorempi? Monille tuottaa jo tuskia, jos mies olisi ainoastaan 5 vuotta nuorempi...
 
ikä merkitse yhtään mitään jos on samalla aaltopituudella ja kemiat kohtaa, kunhan ollaan jo teini-ikä ohitettu. mulla ja miehelläni on suht "normaali" ikäero, mä 28, mies 33. mutta kai se siinä kohtaa merkitsee jos toinen on ihan lapsi vielä ajatusmaailmaltaan ja toinen toisesta päästä, mutta niin voi olla keskenään samanikäisilläkin!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Olisitteko yhtä positiivisia, jos ikäero olisikin toisinpäin, nainen vanhempi ja mies nuorempi? Monille tuottaa jo tuskia, jos mies olisi ainoastaan 5 vuotta nuorempi...



Kyllä olen.
Ikäeroa meillä 11 vuotta ja minä vanhempi osapuoli.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Olisitteko yhtä positiivisia, jos ikäero olisikin toisinpäin, nainen vanhempi ja mies nuorempi? Monille tuottaa jo tuskia, jos mies olisi ainoastaan 5 vuotta nuorempi...

Ei sillä toisinkaan päin olevalla ikäerolla ole merkitystä. :D
 

Yhteistyössä