Alkoholismista voidaan puhua silloin, kun ihminen on kehittänyt alkoholiin sairaalloisen riippuvuussuhteen. Tämä vaarantaa alkoholistin terveyden niin fyysisesti kuin henkisesti. Riippuvuussuhde on niin syvä, että se yleensä vaikeuttaa alkoholistin työsuhteita ja perhe-elämää, eikä tieto kulutuksen hengenvaarallisesta luonteesta rajoita alkoholin käyttöä. Kroonisesta alkoholismista kärsivillä alkoholin kulutus on lähes jokapäiväistä. Osalla alkoholin käyttö on kausiluontoista, jolloin välissä on pitkiäkin raittiita kausia.
Ero alkoholismin ja alkoholin suurkulutuksen välillä on se, että alkoholismi on sairaus. Kuitenkin, myös suurkuluttajilla alkoholi aiheuttaa yhtä lailla terveyshaittoja, kuten alkoholisteillakin. Pitkään käytettynä alkoholi vahingoittaa lähes joka elintä ja altistaa myös muille sairauksille. Alkoholisteilla riskit ovat suuremmat alkoholin suurkuluttajiin verrattuna, koska yleensä heillä alkoholin kulutus on vielä rajumpaa. Alkoholi onkin suurin yksittäinen tekijä työikäisten miesten äkillisten kuolemien taustalla.
Alkoholin käyttö luokitellaan suurkulutukseksi miehillä, jos vuorokaudessa käyttää yli seitsemän tai viikossa yli 24 ravintola-annosta alkoholia. Naisilla raja kulkee vuorokaudessa viidessä ja viikossa yli 16:ssa ravintola-annoksessa. Yksi ravintola-annos sisältää 12 g alkoholia. Suomessa alkoholia käytetään suhteessa yhtä paljon kuin muuallakin Euroopassa. Ongelmana on se, että alkoholin kulutus on varsin epäsuhtaista suomalaisten keskuudessa. Tiedetään, että puolesta Suomessa käytetyn alkoholin kulutuksesta vastaa tietty kymmenys koko väestöstä - alkoholin suurkuluttajat. Tämä pahentaa alkoholin aiheuttamia terveyshaittoja ja trauma-alttiutta tässä tietyssä väestönosassa.
Ja tämä siis TriplaIsälle alkoholismin määritelmästä.