Onko ihan normaalia ärsyyntyä omaan rakkaaseen lapseensa tällä tavalla?!

[ärtynyt äiti]

Lapsi täyttää pian 8 ja mitä isommaksi se kasvaa, sitä "kuurommaksi" se muuttuu.
Joudun koko ajan hokemaan, että KUULITKO?! YMMÄRSITKÖ?! MITÄ SANOIN ÄSKEN?! Ja yleensä lapsella ei ole hajuakaan mitä olen sanonut, se ei vaan keskity mihinkään eikä muista mitään eikä kuuntele.
Esim.torstaina on liikuntaa ja lapsella liikkakassi repussa. Liikkakamat oli pesussa ja sanoin sit to aamulla et ne on siinä pussissa sun repussa. Lapsi oli sit koulussa sanonu et sillä ei oo liikkakamoja Eikä niinkun päässä värähtänytkään että edes katsoisi sinne reppuun.
Saan sata kertaa jankata minne menee koulun jälkeen, meneekö iltapäiväkerhoon vai ehtiikö joku hakemaan suoraan koulusta. Usein lapsi menee silti iltikseen vaikka olen sata kertaa sanonut, että haen suoraan koulusta.
Mitään diagnooseja mä en tähän nyt vetäis, lapsi ei vaan kuuntele mitä sille sanotaan ja mä oon HELVETIN kypsä tähän jatkuvaan jankuttamiseen.
Ja kun se ei opi. Muistutan et muista avain ja varmaan viistoista kertaa se on kuitenkin jääny kotiin ja lapsi oven taakse. Se ei vaan opi.
Samoin joudun ruokapöydässä hokemaan koko ajan et SYÖSYÖSYÖ kun jää jumittamaan jotain ja pureskelis vaikka 5 päivää yhtä suupalaa.

Koulussa on ihan ripeä ja keskittyy tunneilla, open mielestä ihan normaali lapsi. Mutta kotona tollanen.
Olen eronnut lapsen isästä ja isän luona myös samanlaista, juuri tänään puhuttiin mikä höttöpää tuo lapsi on... :ashamed:

Mitä mä teen sen kanssa?! Mä en jaksa tätä kun menee sit vaan hermot koko ajan ja ärsyttää...

 

[kohta tohtori]

En tiedä, lohduttaako tämä yhtään, mutta olen itse vähän tuon tyylinen... En ehkä noin pahasti, mutta jos mietin jotain omia asioitani, niin pystyn ihan sujuvasti vastailemaan "joo" oikeissa kohdissa ja olla täysin ymmärtämättä mitä mulle on juuri sanottu. Noh, tästä on sellaista iloa, että jos haluan tehdä jotain hommaa tosissani, niin se tulee valmiiksi vaikka väkisin, kun pystyn keskittymään siihen 100% vaikka olosohteet olisivat millaiset. Tällä hetkellä on väitöskirja viimeistelyn alla ja pystyn tekemään tätä kotonakin, vaikka jaloissa pyörii kolme muksua. Toisaalta, mä oon myös oma-aloitteinen. Eli toi liikkakamat repussa -tilanne ei kyllä olis ehkä ihan tapahtunut tollasena mulle. Mutta joitain vähän ton tyylisiä juttuja kylläkin joskus...

 

["vieras"]

Jos lapsi kerran koulussa toimii normaalisti, niin kotona selkeesti heittäytyy teidän huollettavaksi. Mä ottaisin kovan linjan, ensin istuttais keittiön pöydän ääreen keskustelemaan ongelmasta, miten sä ja lapsen isä koette sen, miten lapsi kokee sen jne. Sitten sovitte pelisäännöt. Tietystä määrästä unohduksia seuraa jokin rangaistus, esim. telkkariton ja tietokoneeton päivä. Teette lapselle selväksi, että hän on jo sen ikäinen että pitäisi olla kykeneväinen huolehtimaan tietyistä jutuista.

Tsemppiä. Mua ärsyttää tuo meidänkin 4-vuotias pallero ajoittain (pyydän keräämään lelut niin naama menee rullalle ja alkaa ''mä en osaa-aaa-aa-a-aa-aaaa''-ruikutus) mutta onhan meissä kaikissa kestämistä <3

 

["sommarcat"]

Niin lohduttavaa! Meillä samanlainen höttöpää ja pahemmaksi vaan menee! ikää siis herralla miltei 6vuotta.
Kaikki pukemis ja riisumistilanteet esim. Mä menen käymään ennen lähtöä vielä wc:ssä ja sanon, et takin on oltava päällä kun mä tuolta tulen. No eipä ole...ei sitten minkäänlaista tapahtumaakaan siihen suuntaan, että olis puettu. Peilin eessä irvistellään ja katsellaan omaa kieltä...
Ruokapöydässä saa sata kertaa sanoa, että nyt KESKITYTÄÄN syömiseen eikä muuhun. Kaikki muu olisi sitä sanojen, numeroiden harjoittelua, pikkuveljestä (1v8kk) mallia ottamista jne...
Mä todella tiedän, miltä sinusta tuntuu!

 

[kokemus]

mä olin just tollanen lapsi, ja todella herkkä jolloin se äidin vihamielinen /ärsyyntynyt puhe sai mut ahdistumaan todella pahasti ja menin vielä enemmän lukkoon enkä todellakaan muistanut enää mitään mitä se sanoi. eli suosittelisin hitaampaa, stressivapaata lähestymistapaa tuollaisten lasten kanssa, vaikka se hermoja vaatiikin. ei lapsi tahallaan ole tuollainen kuin on.

 

[-vieras]

Mullaista lähestymistapaa tuollainen herkkä lapsi sitten vaatii, jotain käytännön esimerkkejä... Meillä on tuollainen herkkis 5 vee.

 

["vieras"]

Meillä tällainen tyttö 13v. Aina ollut ja varmaan aina tulee olemaan?

Vieläkin joudutaan sanomaan tietyistä asioista: Laita maito ja voi jääkaappiin kun olet tehnyt ja syönyt aamu/iltapalat, laita märkä pyyhe naulakkoon kuivumaan älä jätä lattialle tai muualle lojumaan, tuo huoneesta kaikki likaiset vaatteet pyykkiin jne jne. Ei vain mene jakeluun jostain syystä.

Koulussa menee loistavasti, tuo kotiin 9 ja kympin kokeita. Pistarit täysiä ja aktiivinen aina tunnilla Wilma merkinnöistä päätellen.

Olen ajatellut että ehkä pistää koulussa sitten kaiken peliin ja pää lepää kotona?