Onko Helsingissä, tai edes koko Suomessa yksityistä synnytyssairaalaa?

[QUOTE="a.p";25769221]Valitan hyvin harvoin kyllä. Sun ei kannata puhua asenteesta [/QUOTE]


Mulla on asenne kohdillaan. Mä en jaksa tollasta vinku vinku rutkutusta kuunnella. Voi duudeli jos on vähän vauvan itku häirinny tai herranjesta toinen ihminen,,kamalaa, ihmisiä hui. On ollu varmaan vessaki varattu juuri ku SINÄ olisit halunnut mennä pissille. Tajuutsä mitä mä tarkotan?

 

Onpa täällä ilkeätä porukkaa, huh huh.

 

Mulla on asenne kohdillaan. Mä en jaksa tollasta vinku vinku rutkutusta kuunnella. Voi duudeli jos on vähän vauvan itku häirinny tai herranjesta toinen ihminen,,kamalaa, ihmisiä hui. On ollu varmaan vessaki varattu juuri ku SINÄ olisit halunnut mennä pissille. Tajuutsä mitä mä tarkotan?

Neljän viikon valvomisella, josta viikko laikkauksesta helvetin kipeänä ja huonosta kohtelusta, oli mun mielestä ihan aiheellistakin valittaa.
Mutta hei sillon ennenkin meni niin ja näin ja ainahan siihen voi joku verrata.
Sillon tapettiin lapsiakin roppakaupalla, eli ei ole paha jos nyt muutama tapetaan tänäpäivänäkin, ennen oli kuitenkin pahemmin. Tajuux sä?

 

[QUOTE="mielipide";25768916]Tästä pitäisi mun mielestä tehdä ihan lakiasia, että oma huone on saatava.
Niistä parihuoneista vaikka remppaamalla pieniä huoneita tai rakennuttamalla uusi sairaala ruuhkapaikkoihin. Ei ole ollenkaan hyvä että elämän alku pilataan jo kättelyssä. Imetys, paraneminen, lepo ja inhimillisyys on kaukana synnytyssairaaloista, nehän ovat kuin sarjatuotantokanaloita.[/QUOTE]

onko kaikkien esim. 70-luvulla syntyneiden elämä ollut jo pilalla alusta alkaen? silloin oli ihan tavallista että huoneessa oli 4-6 äitiä (tosin vauvat olivat öisin vauvalassa), nykyään sentään yleensä huoneet on kahden hengen huoneita.

 

voi sua. on rankkaa..

 

[QUOTE="a.p";25769273]Neljän viikon valvomisella, josta viikko laikkauksesta helvetin kipeänä ja huonosta kohtelusta, oli mun mielestä ihan aiheellistakin valittaa.
Mutta hei sillon ennenkin meni niin ja näin ja ainahan siihen voi joku verrata.
Sillon tapettiin lapsiakin roppakaupalla, eli ei ole paha jos nyt muutama tapetaan tänäpäivänäkin, ennen oli kuitenkin pahemmin. Tajuux sä?[/QUOTE]

Turha sun täälä on valittaa. Reklamaatioo sinne sairaalaan.

 

No ehkä joku kestää nöyristellen ihan mitä tahansa kohtelua, minä en.
En halua valvoa viikkoja kun koemme ensihetket vauvan kanssa, en todellakaan. Valitan huonosta kohtelusta, en ole räsynukke jota voi kohdella epäinhimillisesti. Hotellia ja luxusta en tarvitse, inhimillisiä oloja vain elämäni, miehen elämän ja lapsen tärkeimpinä hetkinä.

Nyt menen jatkamaan töitä, joten ilkeät viestinne eivät enää tule minun silmiini.
Heippa!

-ap

 

ja se löytyy jokaiselta omasta kotoa

 

Ja kiitos hyville ihmisille ymmärtäväisyydestä, neuvoista ja asiallisista vastauksista, onneksi teitä on jolle nämä jakaa ja jolta kysyä!

Heippa! <3

-ap

 

No ehkä joku kestää nöyristellen ihan mitä tahansa kohtelua, minä en.
En halua valvoa viikkoja kun koemme ensihetket vauvan kanssa, en todellakaan. Valitan huonosta kohtelusta, en ole räsynukke jota voi kohdella epäinhimillisesti. Hotellia ja luxusta en tarvitse, inhimillisiä oloja vain elämäni, miehen elämän ja lapsen tärkeimpinä hetkinä.

Nyt menen jatkamaan töitä, joten ilkeät viestinne eivät enää tule minun silmiini.
Heippa!

-ap

Ja ääripäiden välissähän ei ole mitään...

 

onko kaikkien esim. 70-luvulla syntyneiden elämä ollut jo pilalla alusta alkaen? silloin oli ihan tavallista että huoneessa oli 4-6 äitiä (tosin vauvat olivat öisin vauvalassa), nykyään sentään yleensä huoneet on kahden hengen huoneita.

Minä synnyin 70-luvulla ja äitini oli ihan kauhuissaan, kun vauvat ovat koko ajan huoneissa eikä äiti saa levätä ja nukkua kunnolla. Silloin oltiin sairaalassa helposti toista viikkoa ja se aika oli nimenomaan äidin lepäämistä varten. Ja vauvat olivat kuulemma päivisinkin paljon vauvalassa. Kyllähän sitä nukkuu vaikka 50 hengen salissa, jos muutkin nukkuvat eikä joku esim. huuda vähän väliä tai hoitajat käy herättämässä hoitotoimenpiteitä vauvalle tehdäkseen.

Mieluummin kyllä itse pidän vauvan lähelläni, mutta silti mielestäni äidin levon tarvetta usein aliarvioidaan, varsinkin jos synnytys on ollut tavalla tai toisella raskas.

 

[QUOTE="vieras";25769346] Ja ääripäiden välissähän ei ole mitään...[/QUOTE]
Sitähän tuossa kaivataankin. Välimuotoa kamalan ja luxuksen väliltä.

 

Minä ymmärrän aloittajaa täysin. Itse jouduin olemaan viikon sairaalassa enkä saanut nukuttua juurikaan sinä aikana. Vauvojen itkua kuului joka puolelta eikä siinä voinut tietää että onko se oman vauvan vai toisen. Jonku tunnin vauvani nukkui hoitajien huoneessa mutta mitä se autto kun vierustoverin vauva heräili usein. Kokemukseta on jo viisi vuotta mutta sitä kokemusta ei ole aika kullannut. Se oli kamala kokemus enkä uudemman kerran aijo synnyttämään mennä.

 

Sitähän tuossa kaivataankin. Välimuotoa kamalan ja luxuksen väliltä.

Juu ja ajatellaan kaikkia räsynukeiksi, jotka eivät valita.

 

Sitähän tuossa kaivataankin. Välimuotoa kamalan ja luxuksen väliltä.

Juuri näin. Ei ap minkään luksuksen perään ollut, vaan kaipasi mahdollisuutta nukkua edes kohtuullisesti, varsinkin kun oli poikkeuksellisen pitkään sairaalassa ja poikkeuksellisen sairaana.

Jos kyseessä olisi joku sairaus, ja pidettäisiin vastaavassa kunnossa paikassa, jossa ei saa nukkua sairaalassa, niin sitä ei varmasti pidettäisi normaalina ja sairaana olevan asenneongelmana. Vai mitä mieltä olisitte, jos joutuisitte olemaan oikeasti sairaana 4 vk sairaalassa ja seinän takana tehtäisiin äänekästä remonttia ympäri vuorokauden? (Ja tietty se oman vauvan hoito vielä tähän päälle.)

 

[QUOTE="a.p";25769170]Niistä käyttämättömistä tiloista saisi monia lisähuoneita.
Täysin tyhjiä huoneita, entisiä varastoja/leikkaussaleja tms mistä voisi järjestää melko pienilläkin kustannuksilla, kun joku niistä marisi. Saataisi ihmisille paremmat elämänalut.[/QUOTE]

Potilashuoneet eivät ole ihan normaaleja asuinhuoneita, ei synny pienellä pintaremontilla. Ja sitten tietysti tarvitaan sitä henkilökuntaakin. Mikä kai on se suurin kustannustekijä.

 

Ap:n kitinä sai mut nauraan. Oon varmaan sadisti, mutta tälläinen kirjoittelu saa mut vaan iloiseks. Oma kohtelu TAYsillä oli mitä parhainta, näinpä huvitun jokakerta, kun joku suomessa synnyttävä vikisee, kuinka palvelu ei pelaa. On vähän realiteetit hukassa akalla. Synnyttää sitten kotosalla, jos on vaikea tottua sairaalaan. Selkeesti sitä saa mitä tilaa sieltäkin, negatiivinen olemus ei varmaan saa ketään innokkaasti palvelemaan tuollaista siellä. Asiallisen hoidon saa,muttei mitään ylimääräistä.

 

Parhaiten olen nukkunut ja toipunut Helsingissä Naistenklinikalla, kun kaksi vauvaani ovat viettäneet sairaala-aikansa valvontaosastolla ja teholla. Äidit nukkuvat ILMAN VAUVOJA omassa huoneessa käyvät katsomassa piiperoitaan eri osastoilla. TUo vierihoito maksoi mitä maksoi on mielestäni kaiken úupumuksen alku ja juuri! Äidit nukkuvat paremmin ilman parkuvia vauvoja ja päivällä sitten hoidellaan ja tutustutaan täyspäisinä. HOitajilla siinä on tietysti lisää puuhaa. Sitten voisi olla huoneita niille äideille, jotka haluavaat olla koko ajan kontaktissa. Mulle kyllä riittää seuraavat 20 vuotta kotona, tutustumiseen.

 

Mä en käsitä, miten se palsamammoja kaivelee, jos ap haluaisi maksaa paremmasta palvelusta? Siis yksityistä paikkaahan ap oli vailla ihan alun alkaen, harmitteli sitä, että edes rahalla ei saa sellaista hoitoa kuin haluaisi!
Mä en tuosta viitsisi maksaa, vaikka olisi mahdollisuuskin, mutta on harmi, että ei ole edes sitä mahdollisuutta.
Mitenkä kauas ulkomaille pitäisi mennä? Olisikohan Tukholmassa mahdollista? Sinne pääsisi ainakin kätevästi laivalla niin ei tarvitsisi niin kamalan aikaisin lähteä.

 

Ap:n kitinä sai mut nauraan. Oon varmaan sadisti, mutta tälläinen kirjoittelu saa mut vaan iloiseks. Oma kohtelu TAYsillä oli mitä parhainta, näinpä huvitun jokakerta, kun joku suomessa synnyttävä vikisee, kuinka palvelu ei pelaa. On vähän realiteetit hukassa akalla. Synnyttää sitten kotosalla, jos on vaikea tottua sairaalaan. Selkeesti sitä saa mitä tilaa sieltäkin, negatiivinen olemus ei varmaan saa ketään innokkaasti palvelemaan tuollaista siellä. Asiallisen hoidon saa,muttei mitään ylimääräistä.

Ja sinä, kun olet saanut hyvää kohtelua, niin kukaan muu ei ole voinut saada huonoa? Minä sain sairaalassa hoitajilta erinomaista kohtelua ja henkilökunta oli mukavaa ja osaavaa. Silti ymmärrän hyvin ap:ta. Olen jopa itsekin harkinnut kotisynnytystä, sillä en vain kestä sitä sairaalassa oloa. En saa siellä nukuttua lainkaan ja viime kerrasta onkin tämän takia kauheat muistot, kun rankan ja pitkän synnytyksen jälkeen olisi halunnut vain levätä.

 

[QUOTE="vieras";25769431]Potilashuoneet eivät ole ihan normaaleja asuinhuoneita, ei synny pienellä pintaremontilla. Ja sitten tietysti tarvitaan sitä henkilökuntaakin. Mikä kai on se suurin kustannustekijä.[/QUOTE]

Mä en kyllä ymmärrä mitä hienouksia siinä huoneessa pitäisi olla, nukkumista vartenhan ne vaan olisivat. Toimenpidehuoneet ja muut sitten erikseen tietysti. Ja miksi ihmeessä tarvittaisiin edemmän henkilökuntaa? Ei se nyt ajallisesti kovin suuri ero ole tarkastaa kaksi potilasta samassa huoneessa tai kaksi potilasta vierekkäisissä huoneissa.
Mun mielestä jaettavat vessat ja suihkut eivät myöskään olisi mikään ongelma, jaetaanhan ne nytkin, ihan sama onko jakaja huonetoveri vai viereisestä huoneesta.

Ainoa oikea syy on juuri ne kustannukset. Ei pintaremonttikaan ole ilmaista. Mutta jos halukkailta potilailta ruvettaisiin perimään varausmaksua: maksat sen ja sen summan ja saat varmasti oman huoneen. Kyllä ne rahat saataisiin takaisin, koska uskon, että moni olisi kiinnostunut.

 

Mulla kävi tooooodella hyvä tuuri ja sain perhehuoneen vaikka olen yh enkä edes erityisemmin sitä vaatinut. Vasta saatuani sen tajusin, että en TODELLAKAAN olisi kestänyt olla missään jaetussa huoneessa siinä tilassa. Ja ajatus siitä, että olisi jonkun toisen itkevä vauva... Hyrhh, aika kylmä ja häiriintynyt saa olla jos ei vastasynnyttäneenä pidä vastasyntyneen vauvan itkua häiritsevänä. Silloin kun hormonitasot ovat kaikkein korkeimmillaan ja ollaan kaikkein sensitiivisimmillään lapsen hoitoa ajatellen.

Oli myös ihan tuurista kiinni, että kohdalleni sattui hyvä kätilö. Ensiksi oli huono, sitten tuli hyvä ja vuoron vaihtuessa tuli ihan ok tilalle.

Seuraavan olen ajatellut synnyttää kotona jos rahat riittävät, ja jos tuntuu liian tyyriiltä, niin synnytän polikliinisesti ja lähden kotiin suoraan synnytyssalista (tai missä se kuuden tunnin odottelu sitten järjestetäänkään).

 

Ap:n kitinä sai mut nauraan. Oon varmaan sadisti, mutta tälläinen kirjoittelu saa mut vaan iloiseks. Oma kohtelu TAYsillä oli mitä parhainta, näinpä huvitun jokakerta, kun joku suomessa synnyttävä vikisee, kuinka palvelu ei pelaa. On vähän realiteetit hukassa akalla. Synnyttää sitten kotosalla, jos on vaikea tottua sairaalaan. Selkeesti sitä saa mitä tilaa sieltäkin, negatiivinen olemus ei varmaan saa ketään innokkaasti palvelemaan tuollaista siellä. Asiallisen hoidon saa,muttei mitään ylimääräistä.

Mullakin meni ihan kivasti kaikki TAYSissa. Pääsin synnytyksestä omaan huoneeseen ja kaikki pelasi hyvin.

Mutta oli varmaan kaverilla realiteetit vähän hukassa, kun joutui synnytyksen jälkeen makaamaan vauvan kanssa käytävällä. Eihän sillä voinut olla siinä yhtään ikävää. Mulla oli kaikki hyvin huoneessa, joten mikä hätä kaverilla oli.

Ap tuo mieleen pikkulapsen, joka lyö vasaralla kaveria sormeen ja toteaa "Ei se haittaa, ei muhun sattunut yhtään." Jossain vaiheessa ihmisille yleensä kehittyy kyky asettua toisen asemaan ja kykenevät havainnoimaan, että muilla voi olla asiat eri tavalla kuin heillä itsellään. Kaveriin voi sattua, vaikka omaan sormeen vasara ei osunutkaan. Joillekin kehittyy jopa kyky kokea empatiaa.

 

[QUOTE="vierailija";25769493]Ja sinä, kun olet saanut hyvää kohtelua, niin kukaan muu ei ole voinut saada huonoa? Minä sain sairaalassa hoitajilta erinomaista kohtelua ja henkilökunta oli mukavaa ja osaavaa. Silti ymmärrän hyvin ap:ta. Olen jopa itsekin harkinnut kotisynnytystä, sillä en vain kestä sitä sairaalassa oloa. En saa siellä nukuttua lainkaan ja viime kerrasta onkin tämän takia kauheat muistot, kun rankan ja pitkän synnytyksen jälkeen olisi halunnut vain levätä.[/QUOTE]

Vaikka olisin saanut huonoakin kohtelua, ei olisi mieleenkään tullut vikinä ja kitinä tietäen, kuinka paljon työtä tuolla tehdään Mammat kitisee ja vikisee kaiken aikaa, eivät hoida itse lapsiaan ja yrittävät tunkea niitä hoitajille, joiden työhön ei kuulu nykyään lasten yöhoito vaan äitien. Äidit vaativat ruoat kannettavaksi huoneeseensa, ihme etteivät käske syöttämään. Kaikenmoisia lääkkeitä jatkuvasti vaaditaan, kokoaja petivaatteita pitäisi vaihdella, vauvan vaipat ja vauvat vaatteet. Ja kaikesta kokoajan kysellään ja valitetaan ja sitten kaikkien sukulaisten on tultava aina kylään ja sitten samassa huoneessa olevat valittavat kun toisella ramppaa vieraita etc vaikka itsekin tekee samaa. Yksinkertaisesti kaikkien passaamiseen ei ole aikaa eikä siitä nykyisestäkään työmäärästä makseta todellakaan tarpeeksi.

 

Vaikka olisin saanut huonoakin kohtelua, ei olisi mieleenkään tullut vikinä ja kitinä tietäen, kuinka paljon työtä tuolla tehdään Mammat kitisee ja vikisee kaiken aikaa, eivät hoida itse lapsiaan ja yrittävät tunkea niitä hoitajille, joiden työhön ei kuulu nykyään lasten yöhoito vaan äitien. Äidit vaativat ruoat kannettavaksi huoneeseensa, ihme etteivät käske syöttämään. Kaikenmoisia lääkkeitä jatkuvasti vaaditaan, kokoaja petivaatteita pitäisi vaihdella, vauvan vaipat ja vauvat vaatteet. Ja kaikesta kokoajan kysellään ja valitetaan ja sitten kaikkien sukulaisten on tultava aina kylään ja sitten samassa huoneessa olevat valittavat kun toisella ramppaa vieraita etc vaikka itsekin tekee samaa. Yksinkertaisesti kaikkien passaamiseen ei ole aikaa eikä siitä nykyisestäkään työmäärästä makseta todellakaan tarpeeksi.

Hyi mua kun kätilöt toi tuuat huoneeseen leikauksen jälkeen.
Vaipatkin piti vaihtaa kun en päässyt ylös. Olisi pitänyt vain urheasti nousta
Oletko vähän yksinkertainen? Enpä ole moisesta kuullutkaan ja äidit ei todellakaan ole tuollaisia, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Vaikka olisi kuinka kiire ja rankkaa työssä, se ei ole potilaan vika eikä potilasta kohdella hinoosti, ikinä!
Omat huoneet pitäisi järjestää, etenkin niille jotka kauemmin siellä joutuvat olemaan ja hyvä kohtelu on kaiken a ja o. Huonosta kohtelusta kuuluu valittaa, aina!

t.Muuten itsekin kätilö, joten enköhän tiedä sinua paremmin