Onko dysfaatikoiden äitejä tai lapsella dyspraksia tai puheentuoton häiriö?

["Huolestunut äiti"]

Minkä ikäinen lapsi on? Erityisen kiinnostunut, jos lapsenne on jo koululainen, milloin lapsi oppi lukemaan ja miten koulussa on mennyt? Miten eskarivuosi meni? Millaiset liikuntataidot lapsella ovat ja vaikuttaako jotkin liikuntalajit puheenkehitykseen tai selkiytymiseen? Miten lapsen sosiaalinen puoli ja sosiaaliset taidot, onko kavereita? Oletteko kertoneet ko diagnoosista joillekin koulu- tai pk-kavereiden vanhemmille ja miten he ovat suhtautuneet siihen? Entä otetaanko lapsi mukaan leikkiin ja onko epäselvästä puheesta kiusattu lasta?

 

[kaalimaan vartija]

Mun pojalla on dyspraksia. Muutenkin motorista heikkoutta on. Tai oli pienenä. Nyt on ikätasollaan siellä alarajalla. Meillä ei tullut selvää puhetta lainkaan ennen kolmea ikävuotta ja puhe oli hyvin epäselvää vielä esikoulussa 6 vuotiaana. Tämän takia pääsikin starttiluokalle.

Pienempänä poika joutui helposti syrjään leikeissä. Varsinkin samanikäiset kaverit helposti syrjivät poikaa ja poika joutui helposti nuorempien leikkeihin, ja osaankin. Kohdeltiin ihan vauvana. Aikuiset taas luulevat helposti, että lapsi joka ei puhu ei myöskään ymmärrä mitään.... :headwall: Ja siis kyllähän poika kommunikoi, sitä ei vaan ulkopuoliset ymmärtäneet johtuen niin monen kirjaimen puuttumisesta ja useamman kirjaimen paikanvaihtamisesta puheessa. Puhe oli kuin Kiinan kieltä. Vain läheisimmät ymmärsivät sitä.

Nyt poika on luokkansa suosituimpia lapsia. Hän on hyvin sosiaalinen ja on tullut kuorestaan ulos varsinkin tämän viimeisen vuoden aikana. Johtuu varmasti monesta asiasta mutta kiitän erityisesti ihanaa opettajaa, puheterapeuttia ja puheen huomattavaa selkiytymistä.

Pojalla on ollut huomattavaa vaikeutta hienomotoriikassa esim ei koskaan piirtänyt koska ei osannut pitää kynästä oikein kiinni. Tähän olemme saaneet apua mm. toimintaterapiassa ja taideterapiassa. Nyt puheterapiassa keskitytään lukemisen opetteluun ja puheen "hiomiseen" ja eriyttämiseen.

Pitkän tien olemme kulkeneet , että tänne asti on päästy. Välillä tuntui todella raskaalta ja vaikealta. Mutta nyt olen jo aivan varma että poika tulee pärjäämään ja selviytyy.
Vihdoinkin voin luottaa tulevaisuuteen.

 

[kaalimaan vartija]

Käsittääkseni kaikki liikunta mikä vahvistaa motoriikkaa tukee puheenkehitystä.

 

["vieras"]

Ekaluokkalainen on ja opetelee yhä lukemaan, on dysfasialuokalla, missä on pidennetty oppivelvollisuus eli kahden ensimmäisen luokan asiat opetellaan kolmen vuoden aikana ja eskari oli myös osa koulua. Helpot sanat osaa lukea. Päiväkodin kävi myös erityisryhmässä, jossa oli integroidussa ryhmässä muita samanlaisia.

Koulussa ja päiväkodissa on kavereita ihan hyvin ja siellä ei mitään kiusaamista ole ollut, koska on olleet asiaan erikoistuneet paikat, pienet ryhmät, missä on tavallista enemmän henkilökuntaa. Eipä noista diagnooseista ole paljoa puhuttu, muutaman kanssa on vertailtu vähän kokemuksia.

Meidän lapsi on sosiaalinen, pienempänä oli jopa ylisosiaalinen. Kotiympäristössä on väliin vaikeampi päästä naapurilasten leikkeihin mukaan (niin päiväkoti kuin koulukin on kauempana, missä ei ole kotiympäristön lapsia) ja kiusaamistakin on väliin ollut. Joku vuosi sitten vanhemman piti toimia vielä väliin tulkkina, kun toiset eivät ymmärtäneet.

Lapsi ei ole mikään liikunnan ihmelapsi, mutta osaa ajaa polkupyörällä ilman apupyöriä, nauttii uimisesta, hippaleikeistä yms. Ensimmäinen liikuntasuositushan on metsäretket eli liikkuminen epätasaisessa maastossa. Enpä ole liikuntalajien vaikuttaneen puheeseen, jos ei kielijumppaa lasketa mukaan ja ahkeria puheharjoituksia miljoonine toistoineen

 

[.]

Meillä myös lapsi jolla on puheentuottamisen höiriö. Nyt 5 v ja on pväkodissa ja käy "varhennettua eskaria". Puheessa monia puutteita ja virheitä. Puheterapia, toimintaterapia ja kuntoutus käynnissä. Se on totta, että lapsi ymmärtää kaiken mutta puheen tuottaminen ei ole samalla tasolla kuin ymmärrys. Tytön sosiaalisen luonteen ja reippauden takia ei ole hoidossa joutunut syrjään vaan kavereita löytyy. Alkoi myös puhua vasta 3,5 vuotiaana, sitten puhetta onkin tullut ja paljon! Vieraammilla ihmisillä on toki ymmärtämisen vaikeutta ja yhä joutuu selvittämään sanomaa. Mutta kehitys menee kuitenkin eteenpäin ja olemme luottavaisia kehityksen suhteen. Nuo kouluasiat meillä edessäpäin jännitettävänä.