Tajusin tänään, etten enää (tai ainakaan nyt murehdi) onko lapsella paha kehitysvamma tmv.

[Murehtija]

Olen luonteeltani sellainen, että varaudun aina pahimpaan. Joten ensin pelkäsin koko raskauden, että jotain tapahtuu ja sitten kun lapsi syntyi mietin kokoajan onkohan kehityksestä jäljessä ja onkohan kaikki kunnossa. Varsinkin kun pää kasvoi vähän hitaammin 5kk- 8kk iässä saivat ylimemääräiset pään mittauskerrat neuvolassa minut aivan paniikkiin. Varsinkin kun neuvoladta ei saanut muuta infoa kuin seurataan nyt vain" kun koitin kysellä mistä voisi johtua ettei pää kasva. Tietysti googlettamalla löytyi vain tietoa erilaisista vaikeista kehitysvammoista. Olin jotenkin aivan varma, että nyt on jotain pahasti pielessä ja mietin miten jaksamme jos lapsi on vaikeasti vammainen eikä opi esim. ikinä puhumaan , kävelemään tai pääse ikinä eroon vaipoista. Ei sillä etteikö lapsi olisi yhtä rakas olipa millainen vain ja tunnen muutaman oikein ihanan kehitysvammaisen nuoren mutta omien voimavarojen ja lapsen tulevaisuus pelotti. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Nyt lapsella on ikää 1 v ja 2 kk ja tänään huomasin ajattelevani ettei taida ainakaan mitään isompaa häikää olla kehityksessä koska kävellessä tasapaino on aika hyvä epätasaisellakin (vaikka ei vielä juokse), ymmärtää puhetta todella hyvin ja toimii kun pyytää tekemään jotain yksinkertaista vaikka oikeita sanoja ei ole kuin muutama mutta "omia" sanoja (kisskiss = kissa, eppa= heppa jne.) on aika monta.

Olin vaan jotenkin niin iloinen kun huomasin, että en ole enää murehtinut lapsen kehittymistä vaan pelko on jäänyt pois.

 

["Äitee"]

Aivan ikätasoiselta ja terveeltä vaikuttaa . Kaikkea hyvää ja mukavaa kesää!!

 

[Ilahtunut]

Hienoa, että olet pystynyt olemaan murehtimatta. Se on oikeasti ihan turhaa, koska sillä ei asiat miksikään muutu.Ei silti, että teillä tarvitsisi muuttuakaan.
Mutta minäkin tulin iloiseksi sinun puolestasi.

 

[Murehtija]

Lisäyksenä vielä, että huolta varmaan lisäsi sekin, että naapurissa asuu viikon nuorempi tyttö joka tuntui oppivan kaikki taidot paljon aikaisemmin. Käveli sujuvasti ilman tukea ulkona jo 9 kk ikäisenä. Osasi jo ennen 1 v synttäreitä kuulemma sanoa 10 sanaa oikein jne. Vaikka tiesin ettei saisi vertailla niin oma lapsi tuntui kokoajan olevan kaikissa taidoissa jäljessä.