Mikähän siinä on etten osaa nauttia "omasta ajasta" ollenkaan? :/

[rimputti]

5-vuotias lapseni on nyt mummin pyynnöstä mummilassa yökylässä kaksi yötä peräkkäin, ja minä en osaa nauttia tästä yksinolosta, en ollenkaan. Ikävöin vain lasta ja odotan että maaanantai tulee ja saan hakea lapsen kotiin. :/
Tiedän että lapsella on mummilassa kivaa ja halusi mennä sinne, siitä ei ole kiinni.

Lapsi on välillä myös useita päiviä peräkkäin, jopa viikon kerrallaankin isänsä luona, ja nämä ajat ovat varsinkin ahdistavia. Ikävöin lasta, en osaa oikein tehdä mitään itsekseni. Kyläilen kavereillani, käyn lenkillä yms, mutta silti koko ajan takaraivossa koputtelee ikävä lasta ja illalla yksin kotona usein itkenkin ikävääni. Välillä ahdistaa jo etukäteenkin kun tiedän että poika on menossa isälleen.

Onkohan tämmöinen ikävöinti liiallista, vai voiko edes ikävöidä liikaa?

 

["Huhhuh"]

Reipastu nyt jo hyvä ihminen ja aikuistu!

 

["yhden lapsen äiti"]

onko noin ollut koko viiden vuoden ajan?
vauvan ollessa pieni niin kyllä aina kun vie vauvan sukulaisille hoitoon niin päässä pyörii että mitenkä hällä menee, mutta kun tietää että hällä menee hyvin ja hänestä pidetään hyvää huolta, niin oon oppinut että siitä hetkestä pitää nauttia, koska juuri se miettiminen pilaa sen nautinnon. Pitäisi vaan oppia nauttimaan siitä omasta ajasta!

 

[rimputti]

[QUOTE="yhden lapsen äiti";28779005]onko noin ollut koko viiden vuoden ajan?
vauvan ollessa pieni niin kyllä aina kun vie vauvan sukulaisille hoitoon niin päässä pyörii että mitenkä hällä menee, mutta kun tietää että hällä menee hyvin ja hänestä pidetään hyvää huolta, niin oon oppinut että siitä hetkestä pitää nauttia, koska juuri se miettiminen pilaa sen nautinnon. Pitäisi vaan oppia nauttimaan siitä omasta ajasta! [/QUOTE]

Ei ole ollut näin viittä vuotta, ehkä viimeisen vuoden ajan. Eikä kyse ole lainkaan siitä että miettisin miten lapsella menee, koska tiedän että isän ja molempien mummien luona huolehditaan, on hauskaa ja lapsi nauttii olostaan. Kun vaan osaisi itsekin nauttia olostaan ja olla ikävöimättä!