Ä
äire
Vieras
itseä on alkanut vähin erin koko touhu nyppiä ( samoiten kävi aikanaan tässä vaiheessa ekankin kanssa )??
Siksi mietin, että onko kerhossa pakko käydä sen takia, että taaperosta tulisi sosiaalinen ja toisten lasten kanssa leikkivä tyyppi. Ekan kanssa kun kerhoilut tässä vaiheessa jätettiin syrjään ja ei silloinkaan ollut pahemmin äitikavereita kenen luona olisimme käyneet, niin eka on aina mieluiten viihtynyt omissa oloissaan + leikeissään. Hänen yksin leikkimistään ollaan sitten joka paikassa ihmetelty ja kummasteltu, niin päiväkodissa, eskarissa kuin nyt koulussakin. Aina todetaan, että " kun hän leikkii mieluiten yksinään, ei itse hakeudu toisten lasten kanssa leikkimään. toisaalta kun häntä joku pyytää leikkiin mukaan, silloin hän saattaa mennä mukaan. "
Itsekään en siis ole aikanaan ollut mikään toisten lasten kanssa leikkijä, vaan parhaimmat leikit leikin yksinäni. Niin en ymmärrä toisaalta tätä nykyajan sosiaalisuusvöyhötystä, että lasten olisi leikittävä ja oltava toistensa kanssa alvariinsa. Minusta taas on parempi, että ihminen viihtyy itsensä kanssa ja pärjää myös itsekseen ilman isoa laumaa ympärillään. Tosin toimeen on tultava muitten kanssa. Se on tietty tärkeä homma. Mutta ei se ole minusta hyvästä, että jos lapsi koko ajan vain tarvitsee kavereita, että saa leikin aikaiseksi, eikä osaa itsekseen leikkiä lainkaan.
Perhekerhossa minua jälleen nyppii se sama homma mikä ekankin aikana. Kun keskustelut toisten äitien kanssa ovat niin pintapuolisia. Monikin äiti rupattelee sujuvasti keskenään ja itse koen jääväni keskustelujen ulkopuolelle. Yksinään aika pitkälti saan paahtaa vilkkaan taaperon perässä kerhon leikkihetken aikana ja syrjästä katselen, kun toiset äidit höpisevät omia juttujaan. Tulee sama tunne kuin ekankin aikana, että tätä samaa juoksemista se on kotonakin, miksi siis ylipäätään vaivauduin tänne kerhoon tulemaan??
Kuitenkin kaipa ne sosiaaliset taidot lähtevät jo näin varhaisesta iästä alkaen ja hiljalleen sitten kehittyvät vuosi vuodelta paremmaksi. Ja jos vain jaksaisin kerhossa nyt käydä, niin jospa taaperon meno toivottavasti jossain vaiheessa rauhoittuisi + hän keskittyisi katselemaan / ehkä "leikkimään" toisten tenavien kanssa. Eikä sitten myöhemmin tulisi sanomista lapsen sosiaalisista taidoista.
Siksi mietin, että onko kerhossa pakko käydä sen takia, että taaperosta tulisi sosiaalinen ja toisten lasten kanssa leikkivä tyyppi. Ekan kanssa kun kerhoilut tässä vaiheessa jätettiin syrjään ja ei silloinkaan ollut pahemmin äitikavereita kenen luona olisimme käyneet, niin eka on aina mieluiten viihtynyt omissa oloissaan + leikeissään. Hänen yksin leikkimistään ollaan sitten joka paikassa ihmetelty ja kummasteltu, niin päiväkodissa, eskarissa kuin nyt koulussakin. Aina todetaan, että " kun hän leikkii mieluiten yksinään, ei itse hakeudu toisten lasten kanssa leikkimään. toisaalta kun häntä joku pyytää leikkiin mukaan, silloin hän saattaa mennä mukaan. "
Itsekään en siis ole aikanaan ollut mikään toisten lasten kanssa leikkijä, vaan parhaimmat leikit leikin yksinäni. Niin en ymmärrä toisaalta tätä nykyajan sosiaalisuusvöyhötystä, että lasten olisi leikittävä ja oltava toistensa kanssa alvariinsa. Minusta taas on parempi, että ihminen viihtyy itsensä kanssa ja pärjää myös itsekseen ilman isoa laumaa ympärillään. Tosin toimeen on tultava muitten kanssa. Se on tietty tärkeä homma. Mutta ei se ole minusta hyvästä, että jos lapsi koko ajan vain tarvitsee kavereita, että saa leikin aikaiseksi, eikä osaa itsekseen leikkiä lainkaan.
Perhekerhossa minua jälleen nyppii se sama homma mikä ekankin aikana. Kun keskustelut toisten äitien kanssa ovat niin pintapuolisia. Monikin äiti rupattelee sujuvasti keskenään ja itse koen jääväni keskustelujen ulkopuolelle. Yksinään aika pitkälti saan paahtaa vilkkaan taaperon perässä kerhon leikkihetken aikana ja syrjästä katselen, kun toiset äidit höpisevät omia juttujaan. Tulee sama tunne kuin ekankin aikana, että tätä samaa juoksemista se on kotonakin, miksi siis ylipäätään vaivauduin tänne kerhoon tulemaan??
Kuitenkin kaipa ne sosiaaliset taidot lähtevät jo näin varhaisesta iästä alkaen ja hiljalleen sitten kehittyvät vuosi vuodelta paremmaksi. Ja jos vain jaksaisin kerhossa nyt käydä, niin jospa taaperon meno toivottavasti jossain vaiheessa rauhoittuisi + hän keskittyisi katselemaan / ehkä "leikkimään" toisten tenavien kanssa. Eikä sitten myöhemmin tulisi sanomista lapsen sosiaalisista taidoista.
