P
Paha mieli
Vieras
Olen lähes 50 v nainen ja pari teini-ikäistä lasta asuu kotona. Opiskelen työn ohessa.
Oli raskas viikko takana. Jouduin olemaan koulussa kaksi viikkoa ja toisen niistä kovassa yskässä. Koulun jälkeen jouduin olemaan vielä ylimääräisesti koulussa joten päivälle tuli pituutta. Ja yöt meni valvoessa kun yskitti niin.
Perjantaiaamuna sanoin miehelle että hän imuroisi kun tulee vieraita ja hän on päivät kotona, on maatalousyrittäjä.
Mitä vielä. Kun tulin kotiin niin kauhea siivo edelleen. Kysyin mieheltä ruuanlaiton lomassa, että ei sitten imuroinutkaan. Mies vastasi että ei ja otti imurin kaapista ja imuroi hetken ja minä sitten jatkoin kun hänellä oli kiire navettaan.
Pahoitin mieleni.
Yleensä sanotaan syy asioille. Jos hän olisi sanonut että unohti tai oli muuta tai edes jotain, mutta ei mitään. Asia olisi sillä kuitattu, mutta se ettei selitä syytä oli nöyryyttävää. Enkö ollut edes sen arvoinen että minulle pitäisi syytä sanoa.
Aivan kuin mies olisi murrosikäinen.
Annoin hänelle esimerkin toisinpäin. Hän pyytäisi minua tekemään jonkun asian navetassa päivällä, jos hän joutuisi menemään jonnekin. Illalla tulisi kotiin ja kysyisi että kävitkö ja minä vastaisin vaan, että en ja menisin vasta sitten tekemään hänen pyytämänsä asian.
Pahoitin mieleni pienestä asiasta, mutta harmitti kun ei edes syytä sanonut.
Oliko aihetta?
Oli raskas viikko takana. Jouduin olemaan koulussa kaksi viikkoa ja toisen niistä kovassa yskässä. Koulun jälkeen jouduin olemaan vielä ylimääräisesti koulussa joten päivälle tuli pituutta. Ja yöt meni valvoessa kun yskitti niin.
Perjantaiaamuna sanoin miehelle että hän imuroisi kun tulee vieraita ja hän on päivät kotona, on maatalousyrittäjä.
Mitä vielä. Kun tulin kotiin niin kauhea siivo edelleen. Kysyin mieheltä ruuanlaiton lomassa, että ei sitten imuroinutkaan. Mies vastasi että ei ja otti imurin kaapista ja imuroi hetken ja minä sitten jatkoin kun hänellä oli kiire navettaan.
Pahoitin mieleni.
Yleensä sanotaan syy asioille. Jos hän olisi sanonut että unohti tai oli muuta tai edes jotain, mutta ei mitään. Asia olisi sillä kuitattu, mutta se ettei selitä syytä oli nöyryyttävää. Enkö ollut edes sen arvoinen että minulle pitäisi syytä sanoa.
Aivan kuin mies olisi murrosikäinen.
Annoin hänelle esimerkin toisinpäin. Hän pyytäisi minua tekemään jonkun asian navetassa päivällä, jos hän joutuisi menemään jonnekin. Illalla tulisi kotiin ja kysyisi että kävitkö ja minä vastaisin vaan, että en ja menisin vasta sitten tekemään hänen pyytämänsä asian.
Pahoitin mieleni pienestä asiasta, mutta harmitti kun ei edes syytä sanonut.
Oliko aihetta?