onko 19-vuotias liian nuori menemään kihloihin?

[Peyote]

Ei. Mä menin 17 vuotiaana. Ollaan oltu naimisissa nyt 14 vuotta.

 

[fortunate]

Miksi olisi?

Jos 19-vuotias menee ns. tosiaikein kihloihin, eli häitä ruvetaan järjestelemään pian kihlauksen jälkeen niin eipä siinä mitään, en kauhistelisi.
Ja jos menisikin ns. teinikihloihin, niin ei siinäkään mitään.

Ei 19-vuotiaan tarvitse olla jokin "vastuullinen aikuinen" ja on vähän karua mielestäni odottaa noin nuorelta sellaista käytöstä.

Eli siitä vaan, jos siltä tuntuu.

 

[Hupeni]

Ei, jos se tuntuu oikealta!
Miksi kukaan ajattelee edes tuollaista, itsehäni sitä päättää asioista ja elää sitä elämää!
Mitä väliä muitten ajatuksilla on, eläkää niin kuin haluatte

Niin ja itse menin kihloihin 19 vee, 2 lapsen äitinä .
Nyt on neljä lasta ja olen 32. Sama mies luonnollisesti, voin myös matkustella vaikka olen näin "sidottu" ilman miestäni Jopa 2 viikon reissuja kaveriporukalla

 

[rops]

Varmaan riippuu henkilöstä. Itse olin 17v.

 

["vieras"]

Riippuu ihmisestä. Itse menin 17 vuotiaana kihloihin ja saman miehen kanssa olen edelleen 16 vuotta myöhemmin

 

[Napoleon Dynamite]

[QUOTE="koi";28830872]Mä olin silloin jo naimisissa [/QUOTE]

sama. ja edeelleen ollaan.

 

["tipi"]

mutta toivottavasti kihlaus kestää pitkään. naimisiin kannattaa oikeasti mennä 30+. Mä olen sitä mieltä. Ainakin miesten osalta. Miehet on alle kolmekymppisenä niin vastuuttomia jne. Parempi ois sitoutua vasta sitten kun kaikki hömpät ohitse.

 

[Peyote]

[QUOTE="tipi";28831177]mutta toivottavasti kihlaus kestää pitkään. naimisiin kannattaa oikeasti mennä 30+. Mä olen sitä mieltä. Ainakin miesten osalta. Miehet on alle kolmekymppisenä niin vastuuttomia jne. Parempi ois sitoutua vasta sitten kun kaikki hömpät ohitse.[/QUOTE]

No huhhuh. Tolla konstilla taitaa elämä ehtiä mennä ohitse.

 

["vieras"]

Olin 19v edelleen saman miehen kanssa ja nyt olen 32v

 

["tipi"]

No huhhuh. Tolla konstilla taitaa elämä ehtiä mennä ohitse.

mun mielestä se elämä menee ohitse, jos sen hukkaa turhaan parisuhteeseen, josta edessä ero. eikö ole järkevämpää elää vapataa elämää ja sitten kun oikeasti on varma, että on tarpeeksi saanut kulkea ja mennä, ja nähdä maailmaa, niin katselee sit tosisilmällä... mun mielipide tää on. eikä tuu kyllä koskaan muuttumaan..

 

[Peyote]

[QUOTE="tipi";28831193]mun mielestä se elämä menee ohitse, jos sen hukkaa turhaan parisuhteeseen, josta edessä ero. eikö ole järkevämpää elää vapataa elämää ja sitten kun oikeasti on varma, että on tarpeeksi saanut kulkea ja mennä, ja nähdä maailmaa, niin katselee sit tosisilmällä... mun mielipide tää on. eikä tuu kyllä koskaan muuttumaan..[/QUOTE]
No jos haluu alkaa perustaa perhettä sit ku kaikilla kavereilla jo lapset menee yläasteelle niin joo.

 

["Hiphei"]

[QUOTE="tipi";28831193]mun mielestä se elämä menee ohitse, jos sen hukkaa turhaan parisuhteeseen, josta edessä ero. eikö ole järkevämpää elää vapataa elämää ja sitten kun oikeasti on varma, että on tarpeeksi saanut kulkea ja mennä, ja nähdä maailmaa, niin katselee sit tosisilmällä... mun mielipide tää on. eikä tuu kyllä koskaan muuttumaan..[/QUOTE]

Sitähän ei voi koskaan tietää, ei edes 3- kymppisenä
Se elää joka uskaltaa!

 

[Aurinkoisia ajatuksia]

Olin 20. Itse en menisi kihloihin, jos ei naimisiinmenon ajankohtaa päätettäisiin. Ei nyt tarkkaa päivää ja kellonaikaa tarvitse tietää, mutta jotain suuntaa kuitenkin.

Äitini meni miesystävänsä kanssa "kihloihin" yli 5-kymppisenä, mutta sanoivat, että eivät aio koskaan mennä naimisiin. Me sitten veljeni kanssa vihjailtiin, että taidatte olla liian nuoria menemään kihloihin, kun ette edes tiedä mitä se merkitsee. Korjasivat asian sitten, että lähinnä kyse on sormusten vaihdosta merkkinä siitä, että ollaan sitouduttu enemmän kuin seurusteleva pari. Enpä tiedä, mikä virka tuollaisella "välimuodon sitoutumisella" on...

Niin ja eronneet ovat jo vuosia sitten Että eipä se ikä aina ratkaise varsinkin kun on kyse minun äidistä. Miehiä tulee ja menee, vaikka nyt on jo 63. Silti joka kerta hän esittelee meille miehen, joka on juuri se oikea

 

["vieras"]

[QUOTE="tipi";28831193]mun mielestä se elämä menee ohitse, jos sen hukkaa turhaan parisuhteeseen, josta edessä ero. eikö ole järkevämpää elää vapataa elämää ja sitten kun oikeasti on varma, että on tarpeeksi saanut kulkea ja mennä, ja nähdä maailmaa, niin katselee sit tosisilmällä... mun mielipide tää on. eikä tuu kyllä koskaan muuttumaan..[/QUOTE]

Samaa mieltä!

 

[hyvä ikä]

Aika ylimielistä joiltain muka-aikuiselta arvostella nuoremman kihlausta aivan kuin se "oikea" kihlaus tapahtuisi hänen iässään. Näissä tilastoissa en leuhkisi vaikka kihlat olisi 40n:n kesken tehty. Ihana ikä ja ihanaa muistella kihlausta kun oli nuori ja nätti. Sellaisia muistaa lämmöllä vanhempana.

 

[hehehe]

[QUOTE="tipi";28831193]mun mielestä se elämä menee ohitse, jos sen hukkaa turhaan parisuhteeseen, josta edessä ero. eikö ole järkevämpää elää vapataa elämää ja sitten kun oikeasti on varma, että on tarpeeksi saanut kulkea ja mennä, ja nähdä maailmaa, niin katselee sit tosisilmällä... mun mielipide tää on. eikä tuu kyllä koskaan muuttumaan..[/QUOTE]

Mulle tuli tuollainen olo jo 18 vuotiaana, että haluan sitoutua. Edelleen sitä pystyi menemään, ainoastaan jäi sekstailut miehelleni. Voi kuinka kauheaa jun ei miehiä voi ikuisesti pyöritellä. Menetinkö tosiaan jotain suurtakin?! Miksi elämä loppuisi siihen, vielä lastensaanninkin jälkeen voi hyvin silloin tällöin mennä hulluttelemaan.

Naimisissa nykyään ja kaksi lasta, mustavalkoinen näkemyksesi elämästä huvittaa minua.

 

["hahahaa"]

[QUOTE="tipi";28831193]mun mielestä se elämä menee ohitse, jos sen hukkaa turhaan parisuhteeseen, josta edessä ero. eikö ole järkevämpää elää vapataa elämää ja sitten kun oikeasti on varma, että on tarpeeksi saanut kulkea ja mennä, ja nähdä maailmaa, niin katselee sit tosisilmällä... mun mielipide tää on. eikä tuu kyllä koskaan muuttumaan..[/QUOTE]

Mistäs sen koskaan tietää jos on ero edessä? En alkanut seurustelemaan 18 vuotiaana ajatellen ERO EDESSÄ.
Eikä sitä tähän päivään mennessä (7v jälkeen) ole tarvinnut kertaakaan edes miettiä. Älä hukkaa elämääsi tuollaiseen.
16 vuotiaana seurustelin yhden pojan kanssa ja ero tuli, en silti mielestäni hukannut mitään. Päinvastoin ehdottomasti. Lämmöllä muistelen vaikka ei oltukaan sopivia toisillemme.

 

[peesi]

[QUOTE="Hiphei";28831201]Sitähän ei voi koskaan tietää, ei edes 3- kymppisenä
Se elää joka uskaltaa![/QUOTE]

Näin juuri.

 

[Napoleon Dynamite]

Aika ylimielistä joiltain muka-aikuiselta arvostella nuoremman kihlausta aivan kuin se "oikea" kihlaus tapahtuisi hänen iässään. Näissä tilastoissa en leuhkisi vaikka kihlat olisi 40n:n kesken tehty. Ihana ikä ja ihanaa muistella kihlausta kun oli nuori ja nätti. Sellaisia muistaa lämmöllä vanhempana.

oon samoilla linjoilla tästä. Vanhempien ihmisten on turha antaa liikaa ohjeita sitiutumisesta ja "oikeasta iästä", koska oikeaa ikää ei ole. Toisilla se on nuorena toisilla vasta vanhempana. Meitä on niin moneen lähtöön. Mut aina on joku joka on niin tietävinään!

 

[sama...]

oon samoilla linjoilla tästä. Vanhempien ihmisten on turha antaa liikaa ohjeita sitiutumisesta ja "oikeasta iästä", koska oikeaa ikää ei ole. Toisilla se on nuorena toisilla vasta vanhempana. Meitä on niin moneen lähtöön. Mut aina on joku joka on niin tietävinään!

Jep, samoin ihmettelen meidän aikuisten naureskelua nuorten, esim 15v sydänsuruihin. Millä tavalla ne ovat vähäpätöisempiä kuin vaikka 30 vuotiaiden seurustelun päättyminen? Ai kun se on "vain teinisuhde"?
Olen aina kummastellut tällaista. Kyllä ne sydänsurut koskivat sillon, pistivät ihan lamaantuneeksi.

 

[nuorena joo]

ite kihlauduin 18v, 19v naimisiin ja 20v eka lapsi eli ei oo liian nuori jos tuntee et näin tän pitää mennäkki..

 

[Aurinkoisia ajatuksia]

[QUOTE="tipi";28831193]mun mielestä se elämä menee ohitse, jos sen hukkaa turhaan parisuhteeseen, josta edessä ero. eikö ole järkevämpää elää vapataa elämää ja sitten kun oikeasti on varma, että on tarpeeksi saanut kulkea ja mennä, ja nähdä maailmaa, niin katselee sit tosisilmällä... mun mielipide tää on. eikä tuu kyllä koskaan muuttumaan..[/QUOTE]

Voihan sen noinkin ajatella. Toisaalta huono ja turhakin parisuhde opettaa ihmistä. Jos ei muuta, niin ainakin oppii tietämään, mitä puolisolta ja parisuhteelta oikeasti tarvitsee. Näin jälkikäteen voin todeta, että ensimmäistä avioliittoani ei olisi koskaan tullut, jos minulla olisi silloin hieman yli parikymppisenä ollut sama kokemus, mitä nyt on.

 

["koi"]

sama. ja edeelleen ollaan.

Onnea! Mun mies kuoli 10v. häiden jälkeen...

 

[Becha]

[QUOTE="vieras";28830898]luuletko että joku arvostaa sitä Nykyään arvostetaan korkeaa koulutusta, matkustelua ja hyvän kumppanin valitsemista.[/QUOTE]

Aikaisin naimisiinmeno ei mitenkään poissulje noita asioita. Itse kihlauduin 17-vuotiaana, menin naimisiin 18-vuotiaana, valmistuin yliopistosta 23-vuotiaana, opiskelen nyt toista tutkintoa ja olen asunut neljässä eri maassa, sekä mieheni on maailman paras aviomies.

 

["vieras"]

Itse menin kihloihin 17v ja 19v naimisiin! Nyt 23v vieläkin sitä mieltä, että en olis voinut parempaa miesvalintaa tehdä! <3