Haluaisin saada kommenteja ongelmaan joka mulla on. Ongelmaan, joka käytännössä koskee mun koko elämääni.
Eli olen nyt viimeiset 4 vuotta seurustellut kreikkalaisen miehen kanssa. Ollaan vakavasti yhdessä (asutaan kyllä ulkomailla pääasiassa). Alussa kun tutustuttiin, tää mies oli ihana ja kiva ja todella huolehtiva, ja näistä piirteistä luonnollisesti pidin ja pidän vieläkin, mies on edelleenkin melkein samanlainen.
Miehen perheellä on pari keskisuurta hotellia mantereella ja luonnollisesti mies on sit paljon siellä töissä sen lisäksi että tekee myös muita koulutuksensa mukaisia freelancer-hommia. Mä olen ollut joka kesä siellä töissä ja saan myös tehdä hyvin pitkää päivää, käytännössä kesäaikana toukokuusta- elo/syyskuuhun noin 10-12 tuntia päivässä ilman vapaapäiviä.
Johtuen tästä perheyrittäjyydestä ja muustakin mies on hyvin läheinen äitinsä ja muun perheensä kanssa. Mikä on hyvä juttu. Mutta ongelmana on se, että miehen mukaan hänen vanhemmillaan on esimerkiksi oikeus sekaantua mun ja miehen suhteeseen ja asioihin/päätöksiin, jotka parit useimmiten tekevät kahdestaan. Tämä siis koskien esimerkiksi asunnon sisustusta ym. Miehen äiti on pari kertaa pilkannut kokkailujani ja olen itse sitten loukkaantunut. Mies on äitinsä puolella aina poikkeuksetta johtuen siitä "äiti ei ole pikkutyttö enää, sun täytyy kunnioittaa äitiäni, koska se on sua vanhempi". Mies sano "vitsinä" äidilleen, että sitten kun saadaan lapsia, niin sä saatkin sitten hoitaa ne. Johon miehen äiti kuitenkin vastas onneksi "et munnimi tulee äiti ja varmasti hyvä äiti". Miehen äiti saa vapaasti sanoa mulle mitä haluaa ja siitä ei saa loukkaantua. Mun vaatteet, meikit ja kampaukset on vapaasti kommentoitavissa. Miehen perhe kyttää mun siivoustaitoja. Esim. mies otti kerran mun hiusharjan ja puhdisti sen meidän huoneen ulkopuolella (asutaan siis siellä hotellilla), miehen setä näki tän ja siitä saatiin sitten kaikki kuulla vaikka kuinka monta kertaa, kuinka mä en ole hyvä nainen, kun Vason piti jopa mun hiusharjani puhdistaa. Vaikka oma-aloitteisesti se mun hiusharjan otti.
Ongelma ei suoranaisesti ole miehen perhe. Mukavia ihmisiä, mutta mua ahdistaa taas se, että matkustan piakkoin Kreikkaan koko kesäksi ilman vapaita ja saan taas kuulla kaikilta valitusta siitä, etten oo tehnyt jotain taas oikein ja en hymyile tarpeeksi jne. Oon vaan jatkuvasti niin väsynyt ettei paljon hymyilytä. Pari kesää sitten miehen setä (on siis myös siellä töissä ja hyvin läheinen miehen kanssa) suuttu mulle. Käytännössä tää setä vihaa kaikkia perheenulkopuolisia siellä, esim. hotellin kokki on huora jne. Se sano mun miehelle mm. et mä en oo hyvä nainen ja miehen veljen vaimo on aarre. Toikaan ei haitannut mua (vanha mies, joten sanokooon mitä tahtoo, nyt ollaan taas hyvissä väleissä sen kanssa), mutta se ettei mies puolustanut mua sanallakaan. Kysyin jälkeenpäin, miksei puolustanut ja vastaus oli "et EN MÄ VOI NIITTEN KANSSA ALKAA RIITELEMÄÄNKÄÄN". En tiedä mutta outo asenne, kun mä loukkaannuin silloin aika pahasti. Mies yrittää sanoa, että olen osa perhettä, mutta jos kukaan sen perheestä suuttuu mulle, niin kaikki on mun syytä. Se on jotenkin väärin, mä tunnen itseni ahdistuneeksi ja yksinäiseksi. Oon ehkä vähän introvertti, enkä sillain pysty tuntemaan miehen perhettä omakseni.
Mulla on todella syvä ahdistus kaikesta. Eilen riideltiin monta tuntia, kun sanoin etten kyllä jaksa tänä kesänä olla toissä jokapäivä sitä 12 tuntia. Mies sano, että jos sen vanhemmat ois kuullut ton, niin ne ois tosi vihasia mulle ja et mun täytyy tehdä hommia tän perheyrityksen eteen, et tää kaikki on myös mun ja sen vanhemmatkin raataa myös mun takia. Minkä mä myös ymmärrän, mutta esimerkiksi miehen veljet (joista toinen mun ikänen, eli 10 vuotta miestä nuorempi) tai veljen vaimo ei ole töissä täällä. Onko lapsellista ajatella näin? En siis ymmärrä miksi mies raivoaa mulle, kun sanon, etten jaksa olla töissä 12 tuntia päivässä, kun samaan aikaan esim. sen nuorempi veli tai veljen vaimo vaan hengaa? Ei se niiden kanssa riitele samalla tavalla. Ja koko ajan se jankkaa, et "mitä mun vanhemmat ajattelisi, ja sun täytyy antaa itsestäs hyvä kuva". Miksi mulla on suuret velvollisuudet tehdä hommia siellä, jos esim. sen veljet ei tee? Mä oon riidellessä sanonut miehelle, että eihän tää mun yritys oo tai mun asunto oo, että jos ero tulee niin mähän täältä lähden. Tiedän et toi on lapsellista ajatella noin.
Mä oon jokapäivä monta tuntia mun tulevien appivanhempien kanssa samasssa paikassa! Jos ne ei pidä musta tämmösenä, en mä voi monta tuntia jokaikinen päivä esittää ja olla hymyileväinen aurinko. En jotenkin jaksa edes ajatusta tästä kesästä taas. Ahdistaa ja itkettää. Ollaan aikasemmin miehen kanssa puhuttu myös kihlautumisesta ja naimisiinmenosta. Tai mä olen kysynyt. Vastauksena on "ei vielä, ei mulla oo aikaa miettiä sitä". Mulla on muutenkin aikaisemminkin ollut tosi huono itsetunto, nyt jotenkin mä sen lisäksi että pidän usein itseäni tosi rumana ja tyhmänä pidän itteeni myös hulluna.
Tästä viestistä tuli tosi pitkä, eikä kukaan varmaan ymmärrä mun pointtia. Yritin saada joitain ajatuksia ylös, en oo kauhean hyvä kirjoittamaan. Kertokaa vaan jos mä kuulostan ihan hullulta ja lapselliselta. Mä jatkan mun ongelmista avautumista myöhemmin kun saan taas uuden inspiksen. Tässä on niin monia asioita, enkä oo aikaisemmin kenellekään niitä kertonut. Nyt en oikeesti enää tiedä, et oonko mä ihan väärässä kaikessa niinkuin mies sanoo. Mä en enää muista, että olinko mä henkisesti yhtä ahdistunut ja masentunut myös ennen kuin aloin miehen kanssa seurustelee.
