ongelmat kreikkalaisen miehen kanssa

Haluaisin saada kommenteja ongelmaan joka mulla on. Ongelmaan, joka käytännössä koskee mun koko elämääni.

Eli olen nyt viimeiset 4 vuotta seurustellut kreikkalaisen miehen kanssa. Ollaan vakavasti yhdessä (asutaan kyllä ulkomailla pääasiassa). Alussa kun tutustuttiin, tää mies oli ihana ja kiva ja todella huolehtiva, ja näistä piirteistä luonnollisesti pidin ja pidän vieläkin, mies on edelleenkin melkein samanlainen.

Miehen perheellä on pari keskisuurta hotellia mantereella ja luonnollisesti mies on sit paljon siellä töissä sen lisäksi että tekee myös muita koulutuksensa mukaisia freelancer-hommia. Mä olen ollut joka kesä siellä töissä ja saan myös tehdä hyvin pitkää päivää, käytännössä kesäaikana toukokuusta- elo/syyskuuhun noin 10-12 tuntia päivässä ilman vapaapäiviä.

Johtuen tästä perheyrittäjyydestä ja muustakin mies on hyvin läheinen äitinsä ja muun perheensä kanssa. Mikä on hyvä juttu. Mutta ongelmana on se, että miehen mukaan hänen vanhemmillaan on esimerkiksi oikeus sekaantua mun ja miehen suhteeseen ja asioihin/päätöksiin, jotka parit useimmiten tekevät kahdestaan. Tämä siis koskien esimerkiksi asunnon sisustusta ym. Miehen äiti on pari kertaa pilkannut kokkailujani ja olen itse sitten loukkaantunut. Mies on äitinsä puolella aina poikkeuksetta johtuen siitä "äiti ei ole pikkutyttö enää, sun täytyy kunnioittaa äitiäni, koska se on sua vanhempi". Mies sano "vitsinä" äidilleen, että sitten kun saadaan lapsia, niin sä saatkin sitten hoitaa ne. Johon miehen äiti kuitenkin vastas onneksi "et munnimi tulee äiti ja varmasti hyvä äiti". Miehen äiti saa vapaasti sanoa mulle mitä haluaa ja siitä ei saa loukkaantua. Mun vaatteet, meikit ja kampaukset on vapaasti kommentoitavissa. Miehen perhe kyttää mun siivoustaitoja. Esim. mies otti kerran mun hiusharjan ja puhdisti sen meidän huoneen ulkopuolella (asutaan siis siellä hotellilla), miehen setä näki tän ja siitä saatiin sitten kaikki kuulla vaikka kuinka monta kertaa, kuinka mä en ole hyvä nainen, kun Vason piti jopa mun hiusharjani puhdistaa. Vaikka oma-aloitteisesti se mun hiusharjan otti.

Ongelma ei suoranaisesti ole miehen perhe. Mukavia ihmisiä, mutta mua ahdistaa taas se, että matkustan piakkoin Kreikkaan koko kesäksi ilman vapaita ja saan taas kuulla kaikilta valitusta siitä, etten oo tehnyt jotain taas oikein ja en hymyile tarpeeksi jne. Oon vaan jatkuvasti niin väsynyt ettei paljon hymyilytä. Pari kesää sitten miehen setä (on siis myös siellä töissä ja hyvin läheinen miehen kanssa) suuttu mulle. Käytännössä tää setä vihaa kaikkia perheenulkopuolisia siellä, esim. hotellin kokki on huora jne. Se sano mun miehelle mm. et mä en oo hyvä nainen ja miehen veljen vaimo on aarre. Toikaan ei haitannut mua (vanha mies, joten sanokooon mitä tahtoo, nyt ollaan taas hyvissä väleissä sen kanssa), mutta se ettei mies puolustanut mua sanallakaan. Kysyin jälkeenpäin, miksei puolustanut ja vastaus oli "et EN MÄ VOI NIITTEN KANSSA ALKAA RIITELEMÄÄNKÄÄN". En tiedä mutta outo asenne, kun mä loukkaannuin silloin aika pahasti. Mies yrittää sanoa, että olen osa perhettä, mutta jos kukaan sen perheestä suuttuu mulle, niin kaikki on mun syytä. Se on jotenkin väärin, mä tunnen itseni ahdistuneeksi ja yksinäiseksi. Oon ehkä vähän introvertti, enkä sillain pysty tuntemaan miehen perhettä omakseni.

Mulla on todella syvä ahdistus kaikesta. Eilen riideltiin monta tuntia, kun sanoin etten kyllä jaksa tänä kesänä olla toissä jokapäivä sitä 12 tuntia. Mies sano, että jos sen vanhemmat ois kuullut ton, niin ne ois tosi vihasia mulle ja et mun täytyy tehdä hommia tän perheyrityksen eteen, et tää kaikki on myös mun ja sen vanhemmatkin raataa myös mun takia. Minkä mä myös ymmärrän, mutta esimerkiksi miehen veljet (joista toinen mun ikänen, eli 10 vuotta miestä nuorempi) tai veljen vaimo ei ole töissä täällä. Onko lapsellista ajatella näin? En siis ymmärrä miksi mies raivoaa mulle, kun sanon, etten jaksa olla töissä 12 tuntia päivässä, kun samaan aikaan esim. sen nuorempi veli tai veljen vaimo vaan hengaa? Ei se niiden kanssa riitele samalla tavalla. Ja koko ajan se jankkaa, et "mitä mun vanhemmat ajattelisi, ja sun täytyy antaa itsestäs hyvä kuva". Miksi mulla on suuret velvollisuudet tehdä hommia siellä, jos esim. sen veljet ei tee? Mä oon riidellessä sanonut miehelle, että eihän tää mun yritys oo tai mun asunto oo, että jos ero tulee niin mähän täältä lähden. Tiedän et toi on lapsellista ajatella noin.

Mä oon jokapäivä monta tuntia mun tulevien appivanhempien kanssa samasssa paikassa! Jos ne ei pidä musta tämmösenä, en mä voi monta tuntia jokaikinen päivä esittää ja olla hymyileväinen aurinko. En jotenkin jaksa edes ajatusta tästä kesästä taas. Ahdistaa ja itkettää. Ollaan aikasemmin miehen kanssa puhuttu myös kihlautumisesta ja naimisiinmenosta. Tai mä olen kysynyt. Vastauksena on "ei vielä, ei mulla oo aikaa miettiä sitä". Mulla on muutenkin aikaisemminkin ollut tosi huono itsetunto, nyt jotenkin mä sen lisäksi että pidän usein itseäni tosi rumana ja tyhmänä pidän itteeni myös hulluna.

Tästä viestistä tuli tosi pitkä, eikä kukaan varmaan ymmärrä mun pointtia. Yritin saada joitain ajatuksia ylös, en oo kauhean hyvä kirjoittamaan. Kertokaa vaan jos mä kuulostan ihan hullulta ja lapselliselta. Mä jatkan mun ongelmista avautumista myöhemmin kun saan taas uuden inspiksen. Tässä on niin monia asioita, enkä oo aikaisemmin kenellekään niitä kertonut. Nyt en oikeesti enää tiedä, et oonko mä ihan väärässä kaikessa niinkuin mies sanoo. Mä en enää muista, että olinko mä henkisesti yhtä ahdistunut ja masentunut myös ennen kuin aloin miehen kanssa seurustelee.

 

Moni mainitsemasi asia johtuu kulttuurieroista. Jos olet miehesi kotimaahan muuttamassa, sinulla ei taida olla muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä ne ja miehesi läheiset välit perheensä kanssa. Välimeren maissa naisen asema ja perhesuhteet nyt vain ovat erilaisia kuin Suomessa. Suvun on ilmeiseti vaikea hyväksyä ulkomaista miniää.

Jos noin kovasti jo nyt ahdistaa, pitäisikö sinun vielä miettiä?

 

Voiko tuossa ainakin osa olla ihan kulttuurieroa, Kreikassa kuuluu kunnioittaa vanhempia ihmisiä ja heiltä siedetään vähän jyrkkääkin käytöstä. Suomalaisesta se voi tuntua oudolta.

 

Onko mies veljeksistä vanhin ja tulevaisuudessa perimässä vanhempiensa bisneksen? Ehkä he siksi odottavat sinulta paljon, koska olet tulevaisuudessa johtoasemassa miehesi kanssa. Mutta jos asia oikeasti ahdistaa noin paljon, älä mene enää. Ei omaa mielenterveyttään kannata uhrata toisten takia.

 

Moni mainitsemasi asia johtuu kulttuurieroista. Jos olet miehesi kotimaahan muuttamassa, sinulla ei taida olla muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä ne ja miehesi läheiset välit perheensä kanssa. Välimeren maissa naisen asema ja perhesuhteet nyt vain ovat erilaisia kuin Suomessa. Suvun on ilmeiseti vaikea hyväksyä ulkomaista miniää.

Jos noin kovasti jo nyt ahdistaa, pitäisikö sinun vielä miettiä?

Nimenomaan sitä mä vielä kovasti mietin. Mietin oonko valmis siihen, että käytännössä mulla ei ole mitään sananvaltaa mihinkään myöhemminkään. Sitä on sitten vaan käytännössä vaikea laittaa poikki monen vuoden suhdetta, mutta kyllä sitä tosiaan täytyy miettiä. Mun ulkomaalaisuudella ei kuulemma oo missään vaiheessa ollut väliä, suomalaisia nyt ainakin tässä perheessä katsotaan vaan vähän ylöspäin.

 

Onko mies veljeksistä vanhin ja tulevaisuudessa perimässä vanhempiensa bisneksen? Ehkä he siksi odottavat sinulta paljon, koska olet tulevaisuudessa johtoasemassa miehesi kanssa. Mutta jos asia oikeasti ahdistaa noin paljon, älä mene enää. Ei omaa mielenterveyttään kannata uhrata toisten takia.

Mies on veljeksistä se keskimmäinen. Sillä ei teoriassa oo mitään väliä kuka tulevaisuudessakin työt siellä tekee, koska summa jaetaan aina tasan kaikille. Mutta mun mieshän siellä ne kaikki hommat tekee, että siinä mielessä ne varmaan multakin odottaa tiettyä omistautumista.

 

Kulttuurierot tuli mullakin ensimmäisenä mieleen.

Mutta voisitkohan neuvotella appivanhempiesi kanssa noista työtunneista. Kyllähän sielläkin varmasti jonkinmoiset työaikalait on. Älä puhu miehellesi vaan suoraan appivanhemmille, mutta muista kunnioittava sävy puheessa myös silloin.

 

Onko mies veljeksistä vanhin ja tulevaisuudessa perimässä vanhempiensa bisneksen? Ehkä he siksi odottavat sinulta paljon, koska olet tulevaisuudessa johtoasemassa miehesi kanssa. Mutta jos asia oikeasti ahdistaa noin paljon, älä mene enää. Ei omaa mielenterveyttään kannata uhrata toisten takia.

Mies on veljeksistä se keskimmäinen. Sillä ei teoriassa oo mitään väliä kuka tulevaisuudessakin työt siellä tekee, koska summa jaetaan aina tasan kaikille. Mutta mun mieshän siellä ne kaikki hommat tekee, että siinä mielessä ne varmaan multakin odottaa tiettyä omistautumista.

Ovatko miehen veljet vakiintuneita, oletko yksi miniöistä? Kuinka heillä on vastaavat asiat?

 

Mulla särähti korvaan tuo "Ollaan aikasemmin miehen kanssa puhuttu myös kihlautumisesta ja naimisiinmenosta. Tai mä olen kysynyt. Vastauksena on "ei vielä, ei mulla oo aikaa miettiä sitä"."

Kreikkalaiseen kulttuuriin ei kuulu olla vain useita vuosia vaan jos suhde on vakava niin kihloihin mennään ja avioliitto on päämääränä. Tokihan poikkeuksia on, mutta jotenkin tulee tunne, että sinua vain käytetään hyväksi siellä sesonkiapuna kesäisin.

 

Moi! Tässä kysymys on kultuurista ja kaikki nämä asiat,mistä olet kirjoittanut on ihan ok sielä, miehen äiti pitää kunnioita ja ottaa huomion asioita mistä hän puhuu/valittaa ja pitäisi olla kiltti, pitää oppia kokkamista, siis sun pitä vain tutustua sen maan kulttuuria ja tavaiteet, satais olla että tämä perhe hyvin perenteinen ja jos on vaikeuksea hyväksyä näitä asioita, parempi lopetta suhde koko perhensa kanssa, koska sulla on tavallaan koko perhen kanssa suhde,joku on normaali asia, mutta jotkut miehdet on valmita muuttua rakkani takia ja se tapahtu hyvin harvoin.
Jos haluat, voimme keskustella sun kanssa lisää näistä asioista yksityisesti..... svetlanapanfilova@hotmail.com

 

Kulttuurierot tuli mullakin ensimmäisenä mieleen.

Mutta voisitkohan neuvotella appivanhempiesi kanssa noista työtunneista. Kyllähän sielläkin varmasti jonkinmoiset työaikalait on. Älä puhu miehellesi vaan suoraan appivanhemmille, mutta muista kunnioittava sävy puheessa myös silloin.

Just toi on se ongelma, että miehen vanhemmat ne odottaa että oon koko päivän töissä. Mies sano, että sen vanhemmat alkaa vihaamaan mua, jos niille koskaan sanon siitä, etten jaksa olla niin paljon töissä, et jos oisin vaan sen 8 tuntia. Mies myös sano, että jos alan jostain työajoista neuvottelemaan ihan kuin oisin "vaan" työntekijä, niin ne suuttuis tosi pahasti. Käytännössä mies siis sano, etten saa sanoa niille mitään.

En mä enää tiedä mitä mä teen. Ehkä tää kaikki on vaan mun henkilökohtainen ongelmani. Tarkoitan siis, että ehkä tässä ei ees muuten mitään ongelmaa oo, mutta vaan mun päänsisäinen.

 

En tiedä, koska en tunne kreikkalaisia että onko kyseinen käytös mitenkään erityisen kreikkalaista. Mun mielestä miehesi käytös kuulostaa siltä että hän on aika paljon äitinsä poika eikä halua jättää äitiänsä taka-alalle elämänsä ykkösnaisena. Mun mielestä tälläsiä miehiä löytyy aika monista paikoista.
Mulla on ulkomaalainen mies, ja hänen kulttuurinsa on myös paljon yhteisöllisempi ja perhekeskeisempi kuin suomalainen kulttuuri. Se käy mulle vallan hyvin- se tuntuu minulle läheisemmältä ja oikeammalta tavalta elää. Mutta mieheni osaa sanoa vanhemmillensa, ja ylipäätänsä kelle tahansa suvusta vastaan, ja täällä saa riidellä ja olla eri mieltä. En kestäisi miestä joka ei kunnioittaisi mielipiteitäni ja joka ei voisi olla eri mieltä äitinsä tai sukunsa kanssa, ja joka ei puolustaisi minua. Parisuhteessa vaimosta pitää mielestäni tulla se ykkösnainen miehen elämään, ja äidin pitää jäädä hieman taka-alalle.

 

Toi työaika on kyllä hyvin tavallinen Kreikassa, joten sen suhteen en tiedä mitä tehdä.. Jotenkin vaan tuli huono kaiku koko jutusta.

Ja itselläni on kreikkalainen mies, joten jollain tapaa on kulttuuri tuttua.

 

Kulttuurieroa. Suku on todella tärkeää Kreikassa, ja ikävä kyllä äiti vaan taitaa useimmille miehille jäädä maailman tärkeimmäksi naiseksi ikuisesti =) Ole kuitenkin onnellinen, että suvulla on hotellit ja mies käy siellä töissä, eipähän jää kotiin makoilemaan. Ystäväni seurusteli ja asui vuosia kreikkalaisen miehen kanssa, joka oli mukava mies, mutta mun silmissä patalaiska, paitsi jos suku keksi jotain vaihtelevia hommia hänelle... Kävi puolet vuodesta makaamassa äitinsä eväillä Kreikassa ja puolet mun ystävän. Naisenhan kuuluu paapoa miestään, miehen osa kreikkalaisessa yhteiskunnassa tuntuisi olevan aika turhan helppo, vaikka miehen pitäisi elättää perhe, suvun tehtävänä taitaa olla hankkia se työpaikka..ja jos ei työpaikkaa ole, on naisen velvollisuus hankkia herkut pöytään ja talousostokset oli rahaa tai ei. Sukuun sisälle pääseminen ei tapahdu hetkessä, vaikka vastaanotto onkin yleensä lämmin. Tsemppiä vaan kärsivällisyydelle ja jaksamiselle!

 

Tuo kuulostaa hyvin tyypilliselle kreikkalaiselle perheelle. Ongelmanne johtuu kulttuurieroista ja ne ei koskaan tuu helpottaan. Uskoisin, että sua testataan tuolla työmäärällä (joka ei varmasti lopu naimisiin mentyäkään), että ootko hyvä vaimo. Ja ilmeisesti suku ei oo vakuuttunut, joten miehes tuskin vie sua vihille ennen kuin saa siunauksen äidiltään.

Vaikka nyt tuntuu, että rakastat miestäsi, niin mieti kestätkö oikeasti noita kulttuurieroja? Sun tekstistä päätellen et, oot jo nyt romahtamispisteessä. Kannattaisko ehkä jättää tää kesä väliin siellä perheyrityksessä?

 

Onko mies veljeksistä vanhin ja tulevaisuudessa perimässä vanhempiensa bisneksen? Ehkä he siksi odottavat sinulta paljon, koska olet tulevaisuudessa johtoasemassa miehesi kanssa. Mutta jos asia oikeasti ahdistaa noin paljon, älä mene enää. Ei omaa mielenterveyttään kannata uhrata toisten takia.

Mies on veljeksistä se keskimmäinen. Sillä ei teoriassa oo mitään väliä kuka tulevaisuudessakin työt siellä tekee, koska summa jaetaan aina tasan kaikille. Mutta mun mieshän siellä ne kaikki hommat tekee, että siinä mielessä ne varmaan multakin odottaa tiettyä omistautumista.

Ovatko miehen veljet vakiintuneita, oletko yksi miniöistä? Kuinka heillä on vastaavat asiat?

Miehen vanhin veli meni juuri pari vuotta sitten naimisiin. Miehen veli tulee silloin tällöin hotellille auttelemaan ja miehen veljen vaimo ei ole töissä. Tulee sinne silloin tällöin istumaan ja pitämään seuraa. Miehen nuorempaa veljeä ei siellä hommat kiinnosta. Nuoremmalla veljellä ei ole tyttöystävää enää, mutta oli kyl vielä muutama kuukausi sitten. Ei ollut myöskään tämä tyttöystävä töissä lainkaan. Itse olen tyttöystävä-vaiheessa, eli yksi miniöistä tulevaisuudessa.

 

Kulttuuriero, tuskin tulee tuosta koskaan mihinkään muuttumaan. Joten kannattaa tosiaan miettiä, mitä tulevaisuudelta haluaa. Ja millaista se elämä sitten on jos tulee lapsia? Kai sentään palkkaa saat tehtyjen tuntien mukaan?

 

kreikkalaiselta kuulostaa.
Tätini on naimisissa kreikkalaisen miehenkanssa..
jos et meiningistä pidä ni lähde pois,se ei kuitenkaan tule muuttumaan. voithan kysyä niiltä vanhemmilta pitävätkö susta jne. sillä se selviää. vanhemmat ihmiset siellä ei katso hyvällä jos poika ei nai kreikkalaista naista,vähän kun täälä nousee karvat pystyyn tytöistä jotka kulkee "mutiaisten" kanssa.

 

Miehen vanhin veli meni juuri pari vuotta sitten naimisiin. Miehen veli tulee silloin tällöin hotellille auttelemaan ja miehen veljen vaimo ei ole töissä. Tulee sinne silloin tällöin istumaan ja pitämään seuraa. Miehen nuorempaa veljeä ei siellä hommat kiinnosta. Nuoremmalla veljellä ei ole tyttöystävää enää, mutta oli kyl vielä muutama kuukausi sitten. Ei ollut myöskään tämä tyttöystävä töissä lainkaan. Itse olen tyttöystävä-vaiheessa, eli yksi miniöistä tulevaisuudessa.

Kuinka sinun nyt sitten oletetaan niin paljon tekevän työtä siellä? Senkö vuoksi, että miesystäväsi veljeksistä eniten panostaa perheyritykseen? anteeksi, jos en ymmärtänyt lukemastani vielä

 

En tiedä, koska en tunne kreikkalaisia että onko kyseinen käytös mitenkään erityisen kreikkalaista. Mun mielestä miehesi käytös kuulostaa siltä että hän on aika paljon äitinsä poika eikä halua jättää äitiänsä taka-alalle elämänsä ykkösnaisena. Mun mielestä tälläsiä miehiä löytyy aika monista paikoista.
Mulla on ulkomaalainen mies, ja hänen kulttuurinsa on myös paljon yhteisöllisempi ja perhekeskeisempi kuin suomalainen kulttuuri. Se käy mulle vallan hyvin- se tuntuu minulle läheisemmältä ja oikeammalta tavalta elää. Mutta mieheni osaa sanoa vanhemmillensa, ja ylipäätänsä kelle tahansa suvusta vastaan, ja täällä saa riidellä ja olla eri mieltä. En kestäisi miestä joka ei kunnioittaisi mielipiteitäni ja joka ei voisi olla eri mieltä äitinsä tai sukunsa kanssa, ja joka ei puolustaisi minua. Parisuhteessa vaimosta pitää mielestäni tulla se ykkösnainen miehen elämään, ja äidin pitää jäädä hieman taka-alalle.

Mäkin pidän mieheni perheestä ja musta tämä yhteisöllisyys on ihanaa ja ihanan läheistä. Mä vietän aikaa "anoppini" kanssa oikeasti shoppaillen, käyn sen kanssa torilla käsikynkässä kantaen vanhemman naisen vihannespusseja ja kokkaillaan yhdessä. Mua harmittaa se, että mies ei ole koskaan sanonut mitään vastaan kenellekään. En halua, että mies alkaa suoranaisesti riitelemään kenenkään kanssa, mutta asiat voi sanoa nätistikin. Mulle on tullut siellä oloni aikana tunne siitä, että oon yksinkertaisesti kauhea ihminen, kun en jaksa olla iloinen kokoajan. Mä uskon yrittäväni parhaani, että tulen toimeen muiden kaa, mutta ehkä mä otan liikaa itseeni monia asioita. Voi olla, että olen myös liian ylpeä, että jotkut asiat pitäisi vaan osata ohittaa, eikä ottaa niin itseensä. Ja toivottavasti kukaan ei kuvittele, että oon koskaan kunnolla yhteen ottanut miehen perheen kanssa.

 

Mua jäi kanssa kaivelee, että miksi sinä ja miehesi siellä niin paljon työskentelette, jos kaikki kuitenkin aikanaan jaetaan tasan? Ymmärtäisin, jos hänestä tehtäisiin bisneksille jatkajaa. Miksei niiltä muilta odoteta samaa (veljiltä ja niiden vaimoilta/tyttöystäviltä)?

 

ehkä sun kannatttaisi tarkasti miettiä mihin pääsi tunget jos nyt on jo hankalaa niin mitä se tulee olemaankaan

 

Moi! Tässä kysymys on kultuurista ja kaikki nämä asiat,mistä olet kirjoittanut on ihan ok sielä, miehen äiti pitää kunnioita ja ottaa huomion asioita mistä hän puhuu/valittaa ja pitäisi olla kiltti, pitää oppia kokkamista, siis sun pitä vain tutustua sen maan kulttuuria ja tavaiteet, satais olla että tämä perhe hyvin perenteinen ja jos on vaikeuksea hyväksyä näitä asioita, parempi lopetta suhde koko perhensa kanssa, koska sulla on tavallaan koko perhen kanssa suhde,joku on normaali asia, mutta jotkut miehdet on valmita muuttua rakkani takia ja se tapahtu hyvin harvoin.
Jos haluat, voimme keskustella sun kanssa lisää näistä asioista yksityisesti..... svetlanapanfilova@hotmail.com

Ehkä mä oon tosiaan liian herkkis ja ylpeä ja otan asioita liikaa itseeni. Miehen äitiä tulee kunnioittaa, mutta niin pitää kunnioittaa muitakin ihmisiä. Mä kunnioitan mieheni äitiä, kun on kasvattanut niin hienon miehen. Hauska juttu on se, että oon joskus muuten ajatellut, että jos koskaan saan poikalasta niin kunpa siitä tulisi kuin mieheni . Ja sen voin muuten vielä sanoa, että miehen kaksi veljeä eivät ole yhtä läheisiä äitinsä kanssa kuin mieheni. Ja tämän on todennut myös "anoppini" eli siis kaikki miehen käyttäytymiseen liittyvä ei ole vain "kulttuuria".

 

kreikkalaisia miehiä pitää boikotoida?!

EI kaikelle mikä on kreikkalaista!!

 

Kulttuuriero, tuskin tulee tuosta koskaan mihinkään muuttumaan. Joten kannattaa tosiaan miettiä, mitä tulevaisuudelta haluaa. Ja millaista se elämä sitten on jos tulee lapsia? Kai sentään palkkaa saat tehtyjen tuntien mukaan?

Palkkaa saan. Kuitenkin enemmän kuin muut tarjoilijat siellä.