Ongelman kieltäminen on sen ensimmäinen merkki

["hämmentynyt"]

Keneköhän mestari-psykologin tai vastaavan keksintö on sanonta "kieltäminen/vähättely on ongelman ensimmäinen merkki". Jos X sanoo puolisolleen Y tämän juovan liikaa ja puoliso Y väittää vastaan, niin se on mukamas ongelman ensimmäinen merkki? Tai jos Y sanoo puolisolleen että tällä on ongelma seksuaalisuuden suhteen, koska seksiä on liian vähän ja X on asiasta eri mieltä... niin se on taas ongelman ensimmäinen merkki.

Saako tässä maailmassa olla mistään perustellusti eri mieltä, vai onko se aina vaan asian vähättelyä ja juuri se ongelman ensimmäinen merkki...

Hiton psykologit... prkl...

 

["vieras"]

Ei se nyt aina noin mene. Ei ainakaan jos puoliso on joku neurootikko, joka alkaa syytellä toista alkoholistiksi esim. sen takia, että toinen juo yhden saunakaljan joka lauantai. Sitten kun kieltää että enhän ole, niin ei mun mielestä kyllä ole, vaikka kieltäisikin kyseisen "ongelman"

 

[dssdvsd]

Jos todella juo liikaa ja kieltää sen, ei pysty keskustelemaan asiasta, niin onhan se ongelman merkki. Sama pätee seksin määrään ja kaikkeen muuhunkin, mistä ihminen ei pysty keskustelemaan vaan kieltää koko ongelman olemassaolon.

 

[~fruity~]

Niinpä niin. Kyllä se vain niin on, että harva jolla se ongelma oikeasti on, myöntää sen. Onhan sellaisiakin ihmisiä, jotka pystyvät sen myöntämään, mutta harva silti hakeutuu hoitoon.

Onhan niitä sellaisiakin nähty, että sanotaan puolisolle "ei minulla ole ongelmaa", muuten vain juodaan puolisolta salaa. Kai se jokin ongelma silloin on?

 

["Minttu"]

Mulle kävi juuri näin viime pikkujouluissa. Olin aika humalassa ja menin sitten halailemaan vähän liian intiimisti erään työkaverin kanssa. Olen siis naimisissa oleva nainen ja koko työyhteisö sen myös tietää. Sitten jossain vaiheessa loppuillasta olin jo hieman selvinnyt, niin eräs tiukkanutturainen tulee sanomaan mulle:

"Me on tässä katsottu, että sulla on kyllä vakava ongelma ton sun juomisen ja miehesi pettämisen kanssa."

Minä siihen, että ei nyt sentään. En juo yleensä humalaan asti kun pikkujouluissa ja ehkä juhannuksena... enkä ole miestäni koskaan pettänyt.

"Joo... no tuo ongelman kieltäminen on just se ensimmäinen merkki. Noin minäkin sanoin itselleni nuorena, kun en hallinnut juomistani".

No hermohan tuossa meni. Hyvä etten päälle karannut. Siis se että kertoo oikeat faktat, onkin vaan "asian kieltämistä"... siis mitä hittoa!? Siinä se vielä jäi jankkaamaan sanaa tarinaa. Lopuksi sanoin sille, että niin olenkin juoppo ja mieheni pettäjä, mutta mitä sitten. Ainakaan mulla ei ole p*llu hiivassa kuten sulla...

 

["hämmentynyt"]

Niinpä niin. Kyllä se vain niin on, että harva jolla se ongelma oikeasti on, myöntää sen. Onhan sellaisiakin ihmisiä, jotka pystyvät sen myöntämään, mutta harva silti hakeutuu hoitoon.

Onhan niitä sellaisiakin nähty, että sanotaan puolisolle "ei minulla ole ongelmaa", muuten vain juodaan puolisolta salaa. Kai se jokin ongelma silloin on?

No mutta mitä jos nyt sanoisin sinulle, että sinulla näyttää olevan ongelma tämän asian ja koko maailmankuvan käsittelyssä. Et selvästi ole kykeneväinen järkiperusteiseen keskusteluun. Tunnustaisitko ongelmasi, vain lähtisitkö kieltämään/vähättelemään sitä... jolloin tosiasiassa siis antaisit ensimmäisen merkin ongelmastasi.

 

["vieras"]

Entäs jos on sellainen kun mun appiukkoni? Että myöntää kyllä auliisti että juu, juo liikaa ja ihan ongelmaksi asti, ei vaan haluakaan lopettaa kun juominen on kivaa, ei mitenkään edes peittele juomisiaan?
Mitäs tästä psykologit sanovat?

 

[säpäle harmaana]

[QUOTE="vieras";27883107]Entäs jos on sellainen kun mun appiukkoni? Että myöntää kyllä auliisti että juu, juo liikaa ja ihan ongelmaksi asti, ei vaan haluakaan lopettaa kun juominen on kivaa, ei mitenkään edes peittele juomisiaan?
Mitäs tästä psykologit sanovat?[/QUOTE]

Jos juominen on hänestä kivaa, eikä halua lopettaa, eikö se silloin tarkoita sitä, ettei ongelmaa hänen mielestään ole?

 

[~fruity~]

[QUOTE="hämmentynyt";27883086]No mutta mitä jos nyt sanoisin sinulle, että sinulla näyttää olevan ongelma tämän asian ja koko maailmankuvan käsittelyssä. Et selvästi ole kykeneväinen järkiperusteiseen keskusteluun. Tunnustaisitko ongelmasi, vain lähtisitkö kieltämään/vähättelemään sitä... jolloin tosiasiassa siis antaisit ensimmäisen merkin ongelmastasi.[/QUOTE]

Niin, siis se kieltäminen useimmiten kyllä mielletään johonkin sairauteen, jonka vuoksi tämä sanonta "kieltäminen on ensimmäinen merkki ongelmasta". Ja kyllä sen ongelman pystyy jo huomaamaan muutenkin jo ilman salailua, jos esim. elää alkoholistin kanssa.

Eihän kukaan sano toiselle, että "olet tyhmä", "en ole", "hahaa, sinulla on ongelma kun kiellät sen". Se nyt vaan menee niin että jostain sairaudesta kärsivät useimmiten kieltävät ongelmansa, oli se sitten masennusta tai alkoholismia / muuta päihteidenkäyttöä.

 

[~fruity~]

[QUOTE="vieras";27883107]Entäs jos on sellainen kun mun appiukkoni? Että myöntää kyllä auliisti että juu, juo liikaa ja ihan ongelmaksi asti, ei vaan haluakaan lopettaa kun juominen on kivaa, ei mitenkään edes peittele juomisiaan?
Mitäs tästä psykologit sanovat?[/QUOTE]

Olen myös törmännyt näihin. Monet vain ovat yksinkertaisesti niin alkoholisoituneita, ettei esim. päivän askareetkaan onnistu ilman sitä normaalia päiväannosta vaikkapa olutta. Ei ketään voi pakottaa hoitoon, ellei ole itselleen tai toisille ihmisille vaaraksi. Mutta se pakkohoito käsitekään ei ole itsessään täysin aukoton. Tiedän tapauksia, joissa alkoholisoutunut ihminen on yrittänyt itsemurhaa toistuvasti, muttei kukaan ota kuuleviin korviinkaan. Ei varmaan resurssit riitä hoitopaikkoihin.

 

["qwert"]

Eikös se oo semmoinen sanonta mitä hoetaan kun ollaan jo päätetty etukäteen ettei kuunnella toista ihmistä?

 

[juujuu]

jos ei pysty asiallisesti keskustella ja perustella mielipiteitään vaan alkaa päättömästi haukkua sitä mielipiteen esittäjää henilökohtaisuuksin mennen tai kieltää asian perustelematta, nin kyllähn se voi helposti ongelmasta kieliä.

 

["vieras"]

[QUOTE="hämmentynyt";27882999]Keneköhän mestari-psykologin tai vastaavan keksintö on sanonta "kieltäminen/vähättely on ongelman ensimmäinen merkki". Jos X sanoo puolisolleen Y tämän juovan liikaa ja puoliso Y väittää vastaan, niin se on mukamas ongelman ensimmäinen merkki? Tai jos Y sanoo puolisolleen että tällä on ongelma seksuaalisuuden suhteen, koska seksiä on liian vähän ja X on asiasta eri mieltä... niin se on taas ongelman ensimmäinen merkki.

Saako tässä maailmassa olla mistään perustellusti eri mieltä, vai onko se aina vaan asian vähättelyä ja juuri se ongelman ensimmäinen merkki...

Hiton psykologit... prkl...[/QUOTE]

harvemmin!