Mun tytöllä oli pienenä koliikki, alle 2kk iästä alkaen neiti huusi joka ilta klo 18-23. Joka ilta, kun kello tuli 6, niin kitinä alkoi ja yltyi alle 1/2 tunnissa huudoksi.
Kyse ei ollut vaipasta eikä nälästä. Väsymyksestä en tiedä, sen tiedän, että joka ilta neiti huusi.
Meillä minä kannoin ja sitten kantoi mies. Katsoimme telkkaria tyttö sylissä, hytkytimme ja kannoimme. Ja toivoimme seuraavan päivän olevan parempi.
Tuli 3kk ikää täyteen. Samalla tuli ilta, jolloin tyttö ei huutanut. Sitten viikossa tuli 2 huutoiltaa, sitten ei yhtään. Koliikki oli ohi.
Mun kantaminen ei muuten rauhoittanut meidän tyttöä läheskään yhtä paljon kun mieheni kantaminen.
Tuon ajan mieheni oli töissä normaalisti, tullen kotiin n. klo 17...
Nyt tyttö on 8kk. Nukkuu yhäkin (kuten alusta asti) perhepedissä eikä huuda yhtään. Saattaa kulua päiviä, ettei neiti huuda minuuttiakaan. Nyttenkin neiti makaa lattialla ja pitää omaakivaa, kun äiti surffaa. Ja on tyttöä pidetty sylissä, hytkytetty ja kannettu varmasti enempi kun keskivertolasta. Tällä hetkellä tyttö ei kotona sylissä viihdy

Onneksi sentään neiti viihtyy kantoliinassa kodin ulkopuolella.
Mitä haluan sanoa:
Huuto ei jatku ikuisesti.
Vaikka huutavaa lasta kantaa, ei se välttämättä tarkota loppuiän kantamista.
Pieni vauva on juuri revitty pois kohdusta ja täysin yksin isossa maailmassa. Vähemmästäkin hämmentyy ja hätääntyy.
Koittakaa jaksaa ja kantaa ja pitää pientä vieressä ja lähellä. Ei siitä mitään haittaa voi olla!!!
Tietysti huuto loppuu jos siihen ei vastata. Eihän ne Romanian lastenkodin lapsetkaan huutaneet. Pienikin vauva oppii, ettei huutoon ikinä vastata, turha huutaa. Onko se sitten lapsen psyykkiselle kehitykselle hyväksi???