Mieheni ei anna äitini hoitaa lastamme

[qiu]

Ääh, olen joutunut ikävään välikäteen. Meillä on 1.5-vuotiaas lapsi ja mieheni ei luota äitiini lastenhoitajana. Hänen omat vanhempansa ja muutamat muut kaverimme saavat hoitaa lastamme, mutta mieheni ei halua että minun äitini hoitaisi lasta.

En tietenkään voi pakottaa häntä hyväksymään äitiäni hoitajaksi, jos hän ei tähän luota, mutta surettaa kun äitini kysyy lasta hoitoon ja joudun keksimään tekosyitä miksei sovi. Hän on minulta jo kerran kysynytkin suoraan että hänkö ei saa lastamme hoitaa Sanoin että kiitos tarjouksesta, katsotaan tarvitaanko apua... Ja apua todella tarvittaisi, äitini asuu lisäksi ihan lähellä ja pääsisi kaikkein helpoiten hoitamaan lasta, mutta ei siis ole vielä kertaakaan ollut lapsen kanssa kahden. Hän kyllä käy usein meillä kun minäkin olen kotona, mutta kahden en ole heitä hetkeksikään voinut vielä jättää.

On vaikea olla objektiivinen ja sanoa onko mieheni pelossa perää. Äitini on aika hössöttäjä ja huonomuistinen ja hieman erikoinen persoona, mutta en itse olisi tullut ajatelleeksi ettei hän voisi hoitaa lasta, jollei mies olisi tätä mieltä. Nyt en ole itsekään aivan varma, onko mieheni epäluulolle syitä, vai liioitteleeko hän. No, ihan sama mitä minä ajattelen, koska en voi miestäni pakottaa hyväksymään epämieluisaa hoitajaa. Harmittaa vaan tilanne, enkä tiedä mitä sanoisin äidilleni. En voi tietenkään hänelle sanoa että mieheni ei luota häneen, enkä haluaisi pahoittaa hänen mieltään mutta toisaalta nyt tuntuu että hän on jo asian arvannutkin Äh... onko kohtalotovereita tai kenelläkään ajatuksia miten asiasta äidille kertoisi niin ettei pahoittaisi tämän mieltä? No ei vamraan kyllä ole sellaista tapaa missä mieltä ei pahoittaisi

 

[qiu]

Ääh, olen joutunut ikävään välikäteen. Meillä on 1.5-vuotiaas lapsi ja mieheni ei luota äitiini lastenhoitajana. Hänen omat vanhempansa ja muutamat muut kaverimme saavat hoitaa lastamme, mutta mieheni ei halua että minun äitini hoitaisi lasta.

En tietenkään voi pakottaa häntä hyväksymään äitiäni hoitajaksi, jos hän ei tähän luota, mutta surettaa kun äitini kysyy lasta hoitoon ja joudun keksimään tekosyitä miksei sovi. Hän on minulta jo kerran kysynytkin suoraan että hänkö ei saa lastamme hoitaa Sanoin että kiitos tarjouksesta, katsotaan tarvitaanko apua... Ja apua todella tarvittaisi, äitini asuu lisäksi ihan lähellä ja pääsisi kaikkein helpoiten hoitamaan lasta, mutta ei siis ole vielä kertaakaan ollut lapsen kanssa kahden. Hän kyllä käy usein meillä kun minäkin olen kotona, mutta kahden en ole heitä hetkeksikään voinut vielä jättää.

On vaikea olla objektiivinen ja sanoa onko mieheni pelossa perää. Äitini on aika hössöttäjä ja huonomuistinen ja hieman erikoinen persoona, mutta en itse olisi tullut ajatelleeksi ettei hän voisi hoitaa lasta, jollei mies olisi tätä mieltä. Nyt en ole itsekään aivan varma, onko mieheni epäluulolle syitä, vai liioitteleeko hän. No, ihan sama mitä minä ajattelen, koska en voi miestäni pakottaa hyväksymään epämieluisaa hoitajaa. Harmittaa vaan tilanne, enkä tiedä mitä sanoisin äidilleni. En voi tietenkään hänelle sanoa että mieheni ei luota häneen, enkä haluaisi pahoittaa hänen mieltään mutta toisaalta nyt tuntuu että hän on jo asian arvannutkin Äh... onko kohtalotovereita tai kenelläkään ajatuksia miten asiasta äidille kertoisi niin ettei pahoittaisi tämän mieltä? No ei vamraan kyllä ole sellaista tapaa missä mieltä ei pahoittaisi

En siis osaa sanoa onko mieheni epäluulolle perusteita vai ei. Taustana vielä, että mieheni ei tule mitenkään älyttömän hyvin äitini kanssa toimeen... Äitini siis ärsyttää miestäni muutenkin kuin vain lapsenhoitoon liittyvissä asioissa. Äitini on hyvin voimakas persoona ja hieman erikoinen. Mieheni ei tunnu ymmärtävän erikoisia ihmisiä oikeastaan ollenkaan. En kyllä itsekään ymmärrä läheskään kaikkea mitä äitini tekee. Hän on hyvin spontaani ja välillä tuntuu ettei hänen tekemisissään ole oikein järkeä. Esim. postimaksua säästääkseen hän saattaa kuljettaa jonkun paketin kaverinsa oven taakse toiseen kaupunkiin, siten että matkakuluihin menee varmasti yhtä paljon rahaa kuin postimaksuihin... Samoin jos kesämökille unohtuu esim. maitopurkki, hän lähtee hakemaan sitä autolla, ja bensat takuulla maksaa enemmän kuin uusi maito. Tän tyyppisiä juttuja hänelä aika paljon.

Hän on osa-aika eläkkeellä ja sen vuoksi aika paljon on viettänyt aikaa minun ja lapsen kanssa miehen ollessa töissä (olen siis kotiäitinä). Hyvin vähän hän käy meillä kun mieheni on kotona, koska tosiaan mieheni ei hänestä kovin paljon pidä (voiko näin sanoa, no joka tapauksessa ei tule kauhean hyvin hänen kanssaan toimeen). Olen sanonut äidille että mieheni tulisi hänen kanssaan paremmin toimeen, jos hän ei puuttuisi meidän asioihimme, mutta äitini ei vain voi olla puuttumatta, vaikak olen tästä hänelle sanonut että hänen pitäisi lopettaa sellainen. Äitini sanoi että hän ei voi luvata, koska joskun on asioita joista hänen on pakko sanoa. Mieheni ei siis tätä voi sietää.

Mieheni pelkää, että hän ei vain selviytyisi tilanteista, joissa lapsemme kiukuttelee (on uhmaiässä tai sekoittaisi asioita. Äidilläni on hieman huono näkö ja kuulo, ja lisäksi hän ei oikein muista annettuja ohjeita. Ei esim erota välttämättä liha-pilttipurkkia luumusosepurkista... Tämä nyt ei tietysti niin vakavaa ole. Lisäksi hän ei muista mikä on lapsen pyyhe, missä lapsen vaatteet, miten päin vaippa tulee jne. Nämä nyt on asioita jotka voi kenelle tahansa olla hankalia kun on toisen kodissa, jossa tavarat ovat eri paikoissa. En siis tiedä voisiko äitini tehdä vahingossa jotain mikä olisi oikeasti vaaraksi lapselle.

Hän haluaa hoitaa lasta omalla tavallaan ja kun olemme kolmestaan, minä, äiti ja lapsi, niin äitini yrittää kyllä aika paljon puuttua sihen, miten hoidan lasta. Se ei ole sitä, että hän antaisi neuvoja, vaan hän kieltää minua tekemästä asioita. Esim, kun lapsi kiukuttelee, en saisi hänelle korottaa ääntä tai en saisi ottaa lelua pois häneltä jos hän lyö jne. Lisäksi äitini mielestä lasta ei saa kutittaa. Äitini siis hellisi ja lellisi lasta (mielestäni) liikaakin. Samoin lasta ei hänen mielestään saa itketäää (käytämme välillä unikoulua) ja hän haluaisi nukuttaa lapsen sylissään päiväunille, ja annoinkin hänen sitä tehdä kun lapsi oli pienempi, mutta nyt parilla viime kerralla siitä ei ole tullut mtiään, lapsi on vain huutanut esim. 1.5-2 h äitini sylissä ja lopulta olen vienyt hänet nukkumaan.

Kerran kävi sellainen melkein-vaaratilanne, että olimme rattailla kolmisin kävelyllä ja lumiaura oli tulossa. Lapsi on innoissaan kaikista isoista autoista ja äitini halusi näyttää hänelle lumiauran. Vaikka meidän olisi pitänyt lähteä vain kovaa vauhtia eteenpäin, ettei jäädä auran alle, niin äitini rupesikin kääntämään rattaita toisinpäin, että lapsi näkisi auran, eikä ollut mitään kiirettä lähteä auton alta pois! Tästä sanoinkin äidille ja olin vähän vihainen että kyllä turvallisuus pitää huomoida ennen lapsen halua nähdä jokin auto...
Tuon tyyppisiä tilanteita äitini aiheuttaa vähän väliä, ja ei oikein tunnu ottavan todesta jos sanon että minun mielestäni noin ei saa toimia. Ja minun mielipiteeni pitäiis mielestäni olla häenen mielipidettään tärkeämpi, koska kyseessä on minun lapseni eikä hänen.

Äidilläni lisäksi joitain mielestäni heiman maalaisjärjen puutetta osoittavia tapoja, kuten se, että kun lapsi on menossa nukkumaan, hän puhuu todella kovalla äänellä, huutaa ja huikkii, ihan kuin innostaisi lasta virkeämmäksi! Saattaa vaikka kuinka iloisesti ja pirteästi kaikkea lapselle huudahdlela, vaikka olen monet kerrat sanonut että nyt rauhoitutaan ja puhutaan hiljaa ja rauhallisesti. Hänelle ei vain tunnu menevän perille, jos sanoo jostain asiasta miten se minun mielestäni pitäisi tehdä, hän vain haluaa tehdä sen omalla tavallaan.

En kuitenkaan tiedä ovakto mitkään hänen tavoistaan oikeasti vaarallisia lapselle... ja näin hän on varmasti minutkin kasvattanut ja hengissä olen siis pysynyt

 

[Cilla]

Hih, sun äiti kuulostaa aika "värikkäältä" persoonalta... Tunnistin kyllä jotain samaa kun omassa äidissänikin, tosin en osaa sun ongelmaan auttaa kun meillä mies ja äiti tulee kuitenkin ihan hyvin keskenään juttuun ja ollaan annettu lapsi äidille hoitoon. Meillä ei äiti kyllä oikeastaan mitään vaarantilanteita saa aikaiseksi, paremminkin se höösää vähän liikaa ja pitää lasta koko ajan sylissä ettei nyt vaan sattuis mitään...

 

[teatterimyyrä]

Minä en puolestani pidä kovinkaan paljon anopistani, mutta olen aina ajatellut, että se on lapsille rikkaus, että heillä on rakkaita aikuisia ympärillään. Lapsesta tulee yleensä sosiaalisempi ja hän hyväksyy erilaisuutta herkemmin, kun hän oppii siihen, että asioita voidaan hoitaa eri tavalla. Jokainen meistä varmasti tuntee monta sellaista, joiden mielestä on vain yksi ainoa tapa hoitaa asioita ja sellainen perfektionistimäisyys on todella rasittavaa yleensä myös siitä henkilöstä itsestään. Siksi itse olen antanut myös niiden sukulaisten hoitaa lastani, jotka eivät omia sydänystäviäni ole. Minusta miehesi tekee väärin, jos hän yrittää estää lastasi saamasta itselleen rakkaan isoäidin. Miehesi ajattelee tässä hyvin itsekkäästi eikä ollenkaan lapsen etua. Jos lapsi olisi tosiaan hengenvaarassa (esim. äidilläsi dementia), niin se olisi ihan toinen juttu.

Minusta se ei ole vaarallista, että onko lapsella potkupuku oikein päin tai syökö hän nyt varmasti juuri oikeaa ruokaa, mitä piti antaa tänään päivällä niin kauan, kun kyse on ihan harmittomista asioista. Koska äitisi on käytössäsi, niin kannattaisi tehdä niin, että annat lapsen hänelle aluksi vaikkapa vain 1-2 tunniksi kerrallaan. Jos äitisi selviää niistä hetkistä, niin sitä aikaa voi pidentää pikkuhiljaa.

Periaatteessa sinun ja miehesi tulisi olla kasvatuksellisissa asioissa samaa mieltä. Oma mieheni ei tullut minun äitini kanssa toimeen. Avioeron jälkeen on ollut tosi kurjaa, koska ex ei arvosta anoppiani ja hän vähättelee esim. sitä, että lapset ovat kesäisin viikon äitini luona maalla. Sitä rupeaa jo itsekin ajattelemaan, että mitä ihmettä mies näki aikoinaan minussa, koska minä olen oman äitini kasvattama ja omasta mielestäni äitini on tosi mahtava tyyppi.

 

[___]

Tämä nyt ei varsinaisesti liity asiaan, mutta onko äitisi aina ollut samanlainen vai onko muuttunut nyt vanhemmiten. Minulle vain tuli osasta kirjoittamistasi jutuista mieleen dementian tai muun vastaavan sairauden ensi oireet.

 

[Mary]

Hei ap! en hirveästi uskalla lähteä kommentoimaan mikä on oikein tai väärin, mutta tuli vain sellainen mieleen, että lukaiseppa itse tuo koko kirjoituksesi läpi ikään kuin ulkopuolisen silmin. Saako äidistäsi luotettavan kuvan, niin luotettavan, että hänet uskaltaisi jättää taaperon kanssa kahdestaan? kuvailusi perusteella minulle nimittäin tuli sellainen olo, että itse en ehkä uskaltaisi jättää.. ja myös minulle tuli mieleen, että voisiko olla kysymys alkavasta dementiasta. Voisiko tilanne korjaantua, kun lapsi vähän kasvaa? Isomman ehkä uskaltaisi paremmin jättää, kun osaa jo jonkin verran ajatella itsekin, ainakin pienissä arjen asioissa, esim. kertoa missä omat vaatteet on jne. Ja uskoisin, että myös löydät jonkunlaisen keinon kertoa ajatuksistanne äidillesi.. Toisaalta tuli mieleen sellainen, että pystyisitkö myös paremmin "pitämään puolesi" silloin, kun äitisi sekaantuu liikaa lapsen hoitoon? Voisit sitä kautta viestiä äidillesi, että olet monista asioista eri mieltä hänen kanssaan, etkä pidä siitä, että hän astuu varpaillesi lasten hoidossa. Ehkä hän sitä kautta vosi ymmärtää myös sitä, miksi ette välttämättä halua jättää häntä kahden lapsenne kanssa.

Minulla on vasta 3kk vauva, ja minunkin äitini on vähän erikoinen persoona.. saattaa esimerkiksi puhua lasten kuullen vähän mitä sattuu, tai "vitsailla" lasten kanssa asioita, joista ei tulisi tehdä pilaa.. Esimerkkinä vaikka seuraava tapaus: Minä, siskoni ja hänen kouluikäiset lapset olimme meillä kotona. Olen itse luokanopettaja, ja yhtäkkiä äitini tokaisi: jos "Mary" olisi teidän opettajanne, niin sitä tarvitsisi totella sitten ollenkaan!" Se oli muka hauska vitsi. Olimme siskoni kanssa äidilleni vihaisia.. Näillä lapsilla on muutenkin sopeutumisvaikeuksia koulussa, ja tuollaiset kommentit eivät ainakaan auta asiaa. Ja tämä siis oli aika lievä esimerkki.. Olemmekin mieheni kanssa kohta saman ongelman edessä sen suhteen, että joudumme äidilleni vähän sanelemaan, mitä lasten kuullen voi sanoa ja mitä ei, jos annamme tyttömme hänelle joskus hoitoon. eikä se tule ole olemaan helppo homma!

Joka tapauksessa, toivottavasti löydät tilanteeseen jonkin ratkaisun! Tsemppiä!

 

[kaikki mummot jees]

Minusta äitisi kuulosta aivan ihanalta,värikkäältä taiteilijapersoonalta!

Ymmärrän, jos miehesi ei luota lastanne hänen hoitoonsa. Hän ei tunne äitiäsi. Miten olisi, jos sinä, kun kerran kotiäitinä olet, viettäisitte aikaa kunnolla äitisi kanssa. Hän asuu lähellä ja voitte olla yhdessä. Käykää ulkona, kaupassa, olkaa kotona ja sinä puuhaat asioita jolloin lapsesi saa olla yhdessä äitisi kanssa. Niin he oppivat. Ja niin sinä opiut luottamaan. Jos aiheta luottamukseen on.

Minulla on sama tilanne isäni kanssa. Olen päätynyt siihen, etten heitä keskenään jätä. Mutta olen kutsunut isäni meille jotta voivat peuhata ja tutustua, mutta minä olen siinä saatavilla jos jotain käy. Ehkä jolku päivä voin jättää heidät kahdestaan.

 

[mummy to be]

Minusta äitisi kuulosta aivan ihanalta,värikkäältä taiteilijapersoonalta!

Ymmärrän, jos miehesi ei luota lastanne hänen hoitoonsa. Hän ei tunne äitiäsi. Miten olisi, jos sinä, kun kerran kotiäitinä olet, viettäisitte aikaa kunnolla äitisi kanssa. Hän asuu lähellä ja voitte olla yhdessä. Käykää ulkona, kaupassa, olkaa kotona ja sinä puuhaat asioita jolloin lapsesi saa olla yhdessä äitisi kanssa. Niin he oppivat. Ja niin sinä opiut luottamaan. Jos aiheta luottamukseen on.

Minulla on sama tilanne isäni kanssa. Olen päätynyt siihen, etten heitä keskenään jätä. Mutta olen kutsunut isäni meille jotta voivat peuhata ja tutustua, mutta minä olen siinä saatavilla jos jotain käy. Ehkä jolku päivä voin jättää heidät kahdestaan.

Mä olisin samoilla linjoilla tän kaa. Miehellesi voit sanoa nätisti että teidän lapsellanne on kuitenkin oikeus tutustua isoäitiinsä, ja luoda oma suhteensa häneen. Ja nimen oman siksikin että lapsenne oppisi luontevasti tulemaan toimeen ERILAISTEN ihmisten kanssa. Ilmeisesti miehesi on itse tällä saralla rajoittunut. Ja samalla kylläkin loisin tapaamiset mahdollisuuksien mukaan "turvallisiin" ympäristöihin tämän mummon kanssa, sillä kertomasi perusteella en itsekkään täysin luottaisi häneen täysin. eli liikenne ja sulat vedet, sekä yllärimatkat lapsen kanssa pois.. Niin, ja mä kyl kans kuulen pikku varoituskellojen soittoa kans jonkun dementia suhteen.. Mutta jos hän on ana ollut tuo ja esim taide tms alalla, niin sit noi on vain ominaisuuksia. erilaisia kun kaikki ollaan.