on/off suhteen loppu

[_Ilona_]

Olen järjestänyt itseni aika vaikeaan tilanteeseen ja tuntuu että pitää avautua koko tarina johonkin..
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä jo vuosia ja voin sanoa että varmasti rakastan häntä, mutta tuntuu että viimeaikoina tämä rakkaus on muuttunut enemmänkin sisarellisesksi rakkaudeksi..
Pari viimeistä vuotta ei ole olleet helppoja ja kerran ollaan pidettu taukoakin, muutettu ihan erilleen.
Aluksi tuntuikin että tämä vain vahvisti tunteita, mutta viimeiset puoli vuotta on menty alamäkeä, enkä enään näe mitään keinoa että suunnan saisi käännettyä. Luottamus on mennyt ja ollaan etäännytty toisistamme.
Suurin syy tähän on miehen tietokoneella pelaaminen, hän pelaa joka päivä monta tuntia ja tästä syystä meillä ei enään juuri ole yhteisiä aktivitetteja.
Ja ajankäyttö onkin iso riidanaihe.

Nyt olenkin tavannut erään toisen ja ollaan tavattu muutaman kerran, vaikka tunnettu ollaan jo muutama vuosi..
Minulla onkin asiasta todella huono omatunto. Tässä jutussa voisi periaatteessa olla potentiaalia, mutta lähtökohdat on niin huonot.
Haluaisin tehdä kaiken "oikein" ja selvittää asiat nykyisen kanssa ennen kuin aloitan mitään muuta, mutta olen niin rikki että en pysty. Edellinen prosessi on vielä niin tuoreessa muistissa.
Tuntuu niin turhauttavalta lopettaa suhde pelaamisen vuoksi - toisaalta enään ei ole kyse vain siitä, vaan ollaan kasvettu erilleen.
En kuitenkaan voi pakottaa miestä muuttumaan, pelaamisen kieltäminen ja erolla uhkailu aiheuttaa vain katkeruutta ja pahentaa luottamuspulaa.

Voin myöntää ihan oikeasti ihastuneeni tähän toiseen mieheen, mutta en tiedä mitä hän minusta ajattelee, toisen selän takana toimiminen kun ei anna hyvää kuvaa.
En kyllä tiedä miten tosissaan hän olisi jutun suhteen, varatun naisen tapaileminen on aika turvallista jos itse pelkää sitoutua...

Tuomitkaa, olen sen ansainnut

 

[sohvis]

Jos sinun miehesi pelaa tuntitolkulla tietokoneen kanssa,anna hänen pelata.Laita tavarasi laukkuun,toivota hänelle pelionnea,anna avaimet ja sano,HYVÄSTI,MINÄ LÄHDEN ENKÄ TAKASIN TULE.

 

[fatamorgana]

Miksi ei voi erota pelaamisen takia? Jos miehesi luuhaisi saman ajan lähiöbaarissa, etkö olisi jo aikaa sitten pakannut kamasi?

Miehesi elämäntapana näyttää olevan pelaaminen. Hän ei selvästikään joko käsitä tai halua käsittää, että mielestäsi se ei ole yhteistä aikaa, että hän pelaa ja sinä haamuilet samassa asunnossa, fyysisesti läsnä mutta henkisesti miljoonien kilometrien päässä.

Miksi erositte ensimmäisen kerran? Miksi palasitte yhteen? Ovatko mitkään syyt enää samoja tässä vaiheessa? Olisiko kaikki hyvin, jos vain miehesi lopettaisi pelaamisen? Vai jäisikö senkin jälkeen kasa selvitettäviä asioita? Viettäisittekö aikaa yhdessä, jos hän ei pelaisi, vai olisiko luottamuspula ja keskusteluvaje yhtä täydellinen? Pelaako hän juuri sen takia, ettei tarvitsisi olla kanssasi ja ehkä setviä suhdesotkuja? Huh, hengästyn itsekin kysymyslistasta

 

[luulen ma]

Fanaattinen haahuilu, oli se sitten pelaamisen, kupittelun, jeesustelun, pilkkimisen tai ihan minkä tahansa varjolla tapahtuva addiktio, ei ole tervettä. Usein johonkin asiaan riippuvainen henkilö vaihtaa addiktiivionsa toiseen, hyväksytympään (muka).

Toisaalta, jos olette mielestäsi kasvaneet erilleen, niin kaikki muut selitykset ovat vain "seli-selejä" - pumpulihanskoin iskuja toiselle jättämistilanteessa.

 

[_Ilona_]

Pelaaminen ei yksinään enään ole se syy erolle, edellisen kerran se oli se syy, tai näin kuvittelin..

Nyt olen käsitellyt asiaa niin paljon että ehkä käytännössä ajatustasolla olen jo eronnut. Siksipä varmasti olenkin ollut kykenevä tapaamaan toista..
Nyt syy ei ole enään vain pelaaminen, vaan ollaan jo etäännytty niin paljon että vaikka pelaaminen loppuisi en usko että se korjaisi tilannetta.
Asiasta on keskusteltu paljon ja olen pyytänyt miestä lopettamaan, pyytänyt että keskittäisi useammin yhteistä tekemistä..mutta ei.
Enään en jaksa valittaa, varsinkin kun toinen vain suuttuu. Taidan olla jo luovuttanut.

Kuten joku jo sanoi pelaaja on "fyysisesti läsnä mutta henkisesti miljoonien kilometrien päässä" pitää niin hyvin paikkansa.

 

[_Ilona_]

..Kiinostaisi vielä kuulla kommentteja että miksi vapaa henkilö lähtee tapailemaan varattua?
Mielestäni tämä on jo sinällään niin epäilyttävää että en tiedä miten suhtautua kyseiseen henkilöön.
Itselleni ei tulisi mieleenkään ehdotella henkilölle jonka tietää seurustelevan, vaikka toki tässä tapauksessa tuttavuus ja itse aloite tapahtui aikana jolloin itsekin olin vapaa.

 

[fatamorgana]

Vaikea sanoa kenenkään pään sisälle pääsemättä, että mitä tapaamasi miehen päässä liikkuu. Vaihtoehdot lienevät ne, että hän joko hän uskoo sinun olevan valmis eroon ja siten "käytännössä" sinkku, tai sitten hän kokee turvalliseksi deittailla varattua - ei jatkositoumuksia nääs. Miksi itse arvelet hänen tapailevan sinua? Aitoa kiinnostusta sinua kohtaan ihmisenä, vai jotain muuta?

Halusi tuomita ko. mies tuntuu oudolta, etenkin jos olette tavanneet ja aloite on tehty kun olet ollut vapaa. Kannattaisi varmaan kysyä suoraan, mitä hän tekisi jos eroaisit nykyisestäsi. Tulisiko teistä pari, vai mikä on miehen käsitys? Voihan hän toki valehdellakin, mutta etköhän jotain voi vastauksesta päätellä kumminkin.

Mielestäni kiinnostusta ja ihastusta ei voi säädellä, eli on ihan yhtä normaalia ihastua varattuun tai varattuna ollessaan. On kuitenkin eri asia, mitä sitten tapahtuu, tehdäkö jotain vai eikö tehdä. Toiminnastaan voi jokainen päättää, vaikka ajatuksiaan ja tunteitaan ei voisikaan suoraan hallita.

Jos olet itse antanut ymmärtää olevasi kiinnostunut ja valmis tapailemaan, miksi ihmettelet miehen motiiveja? On kai aika luonnollista miehen silloin tulkita, että nykyinen suhteesi ei ole sinulle tärkeä - eli uusi mies ei riko nykyistä suhdetta tai ole mikään roisto, vaikka sinusta kiinnostuisikin ja osoittaisi sen.

 

[_Ilona_]

fatamorgana, kiitos näistä ajatuksista..samat mietteet on itsellänikin ollut, mutta on aina hyvä saada ulkopuolisen näkemys, varsinkin kun asia on sellainen ja siinä vaiheessa että en oikein ole viitsinyt kenellekään puhua..
Sepä se onkin ongelma kun en jostain syystä saa miehestä minkäänlaista otetta että millä mielellä mennään, vaikka yleensä samassa tilanteessa toisen aikomuksista saa jonkinlaisen tunteen.
Mies on "piirittänyt jo pari vuotta ja aloite tapahtui kun olin vapaa/tauolla, mutta toisaalta henkilön tuntien on mahdollista että tavoitteena on jotain vähemmän vakavaa. Hän kyllä tietää nykyisen tilanteeni ja onkin joskus kommentoinut asiaan "etkö haluaisi jotain parempaa.."
Mutta kuten sanottua turha näitä on liikaa vatvoa vaan ottaa päivän kerrallaan, vaikka tämän tilanteen kyllä toivoisi pian etenevän ja selviävän johonkin suuntaan.

 

[fatamorgana]

Päivä kerrallaan on varmasti toimivin ratkaisu. En muuten ole tarkoittanut syytellä tai olla julma noiden kysymyslistojeni kanssa! Näin kirjoittaen asiat yleensä kuulostaa jotenkin tylymmiltä kuin puhuen... Toivon että saat asioihin selvyyttä.

Kuulostaa kyllä siltä, että ko. miehen takia ei kannata suhteesta lähteä, kun ei kerran mitään "konkreettista" ole tarjonnut. Eipä sillä, vaikutat siltä että osaat omat päätöksesi tehdä. Eli jos eroaisit, eroaisit itsesi takia ja kuolleen suhteenne takia, etkä uuden miehen takia. Toisaalta kahden vuoden piiritys kuulostaa suht vakavalta, eli jos hän etsiskelisi vain jotain pientä säätöä, niin kai sitä helpomminkin löytyy. Ota tuosta nyt sitten selvää

 

[panacea]

Toisaalta kahden vuoden piiritys kuulostaa suht vakavalta, eli jos hän etsiskelisi vain jotain pientä säätöä, niin kai sitä helpomminkin löytyy. Ota tuosta nyt sitten selvää

Njaa. Onhan noita, joiden pitää saada jokainen kaadettua, ihan periaatteesta. Voivat hyvinkin jaksaa vuosia piirittää "vaikeampaa" tapausta. Toisaalta tällaisten kiinnostus loppuu siihen kaatoon.

 

[*siri*]

Selvitä ensin, mitä haluat nykyiseltä suhteelta, ennen kuin aloitat uutta. En usko päällekkäin aloitetun suhteen olevan kovinkaan kestävä, enemmänkin helpottaa eroa.
Katsotte sitten rauhassa, kun olet vapaa, mitä teette.

Jos olette jo kerran eronneet pelaamisen takia, miten ihmeessä mies edelleen pelaa? Eikö siperia ole opettanut mitään hänelle? Vai sanoitko silloin ikävissäsi hyväksyväsi sen ja nyt et kuitenkaan niin tee?

 

[paikkari]

Ihmettelen sitä, että miksi et voi erota miehestäsi, jos sinulla on joka päivä paha olla? Minusta suhteessa pitää olla pääsääntöisesti hyvä olo. Jos ei ole, asialle pitää tehdä jotain.

Uuden suhteen aloittaminen on siitä huono asia, että vanhan suhteen lopettaminen, surutyö ja oman osuuden miettiminen koko jutussa jää kesken. Päättyneestä suhteesta pitäisi ottaa opikseen, koska muuten on vaarana, että toistat samat virheet uudestaan ja uudestaan. On nimittäin helppoa syyttää vain pelaavaa miestäsi, mutta jos miettii asiaa syvällisemmin, niin voihan olla, että suhteessanne on jotakin, joka sysää miehen pelaamaan. En väitä, että näin on, mutta se on mahdollista.

En oikein tajua, että miksi eroamiseen pitäisi olla joku kelvollinen syy kuten pettäminen, väkivalta, alkoholismi tms, jonka voi selkeästi osoittaa. Jos olette kasvaneet erillenne, rakkaus on kadonnut tai ette vain alunperinkään olleet ne oikeat toisillenne, niin minusta nekin syyt ovat ihan riittäviä syitä erota.

Minusta tuntuu, että vaikka miehesi lopettaisi pelaamisen tänään kokonaan, niin et silti haluaisi jatkaa hänen kanssaan. Siksi sinun ei kannata vaatia sitä, jos enää sillä ei ole mitään merkitystä. Tajuat varmaan sen, että et kunnioita etkä arvosta miestäsi, joka on niin heikko, että on peliriippuvainen ja se riippuvuus ajaa sinun tarpeittesi ohitse.

Minusta parasta olisi se, että eroaisitte. Voisit rauhassa miettiä eroa ja toivut siitä. Pikkuhiljaa voisit tutustua tähän uuteen mieheen, tapailla häntä ja katsoa, onko hän se oikea. Ei kannata suinpäin syöksyä uuteen suhteeseen, vaan antaa itsellekin aikaa toipua kokemuksesta. Ymmärrän kyllä myös sen, että suhteen alulle ei ole kovin hyvä lähtölaukaus se, että sinnikäs varattua naista vokotellut mies saa sinut vanhasta suhteesta irti lopultakin.

 

[_Ilona_]

Ei teksti ole kuulostanut ollenkaan tylyltä
Kyllä olen ihan itseni takia eroamassa, en ulkopuolisen miehen, mutta kummastelen tässä sivussa miesten aivoituksia..
Oli tilanne mikä vaan en yleensäkään jaksa leikkimistä, vaan jos lähdetään tapailemaan pitäisi siinä olla jotain tavoitteita.
Poikkeukset toki sallitaan..mutta tässä tilanteessa en kyllä jaksaisi minkäänlaista säätöä.

Tämän miehen kiinnostus ei kuitenkaan ole lopahtanut yhteen tapaamiseen..tai kaatoon, vaan olisi kyllä kiinnostunut näkemään edelleen ja vieläpä ihan suht usein.
En itsekään ole päällekkäisten suhteiden kannattaja, mutta tätä on vatvottu niin kauan että olen asiat jo hyvin pitkälle itselleni selvittänyt ja valmistautunut eroon.
Aion katsoa rauhassa, mutta uskon että joskus pitää tarttua tilaisuuteen kun sellainen tulee.

Tätä minäkin olen ihmetellyt - nykyinen mieheni aistii tilanteen ja tällä hetkellä pelkää menettävänsä minut, mutta pelaaminen ei silti lopu.
Aikoinaan hän lupasi lopettaa, mutta pelaaminen on pikkuhiljaa kasvanut takaisin vanhaan mittakaavaan.