T
"töttö"
Vieras
Olen nytten yli raskauden puolessa välissä. Raskaus oli vahinko, joka tapahtui 2 vuoden aikasen säätöni kanssa. (eli ollaan oltu ja ei olla koska mies ei tiedä mitä haluaa) No minä ilmoitin heti samana päivänä kun plussa testin tein miehelle. Vastaushan oli tietysti tee mitä halua, mua ei kiinnosta. No minä päätin pitää pikkuisen kuka ansaitsee elämän
Ilmoitin tietysti siitäkin miehelle mutta minkäänlaista vastausta ei kuulunut. No monta kuukautta tässä ollaan vauvaa yksin odotettu, itketty ja pelätty tulevaa että miten yksin tulen pärjäämään. Mies ei ole minkäälaista yhteyttä pitänyt, enkä minä väkisin halunnut hänelle isänroolia tuputtaa. Mutta nyt tämä päätti sitten ottaa yhteyttä tavalla ihan mitä en ollut toivonut. Sanoi että lapsen sukunimekseen tulee hänen nimensä ja toivottavasti ei muuten tule laps tippaakaan äitiinsä. Nyt kyllä olen suoraan sanottuna raivon partaalla! Mielummin kasvatan lapsen yksin kun tuollaisen törpön kanssa. Hänen kaikki yhteyden ottonsa ovat nyt olleet pelkästään minun haukkumista, kuinka huono ihminen olen. Olin jo päässyt pahimman yli ja tottunut ajatukseen lapsen kanssa kahdestaan olemisesta, mutta nyt alkaa tas paha huono olo tulla.. Olisikohan täysin väärin jättää mies ainakin hetkeksi pois minun ja vauvan elämästä kunnen saisin edes ihmismäistä kohtelua?