Omituinen mies

[Nipsu]

Naurattaa nämä vastaukset täällä siitä, että ei voi ymmärtää sellaisia ja sellaisia fantasioita eikä hyväksyä niitä. Niin. No ei ole tarkoituskaan ymmärtää. Ne on jokaisen OMA ASIA. Parisuhteessa voidaan sitten yhdessä miettiä mikä tuntuu parhaalta tehdä yhdessä, ajattelematta sitä onko se normaalia. Mitä helvetin väliä sillä on jos naapurit ei harrasta samanlaista seksiä?!

Kenenkään ei tarvitse pakolla suostua asioihin joita ei pidä hyvänä. Mielestäni on väärin vaatia toiselta sellaisia asioita. Ratkaisu täytyy löytyä silloin muilla keinoilla.

Pervertille taputukset ja suosion osoitukset! Tekstiäsi on ilo lukea. Joku täällä kritisoi tyyliäsi sillä perusteella, että ajattelet liikaa moiia asioita... Ööö... No minä en ainakaan koskisi sormellanikaan sellaiseen ihmiseen joka ei ole koskaan ajatellut seksiä syvällisemmin tai miettinyt sitä, muuta kuin sillä, että milloinkohan sais pillua/munaa.

Suvaitsevaisuutta peliin. Me kaikki olemme kuitenkin niiiiiiin erilaisia. Kaikilla on oikeus mielipiteeseensä ja mieltymyksiinsä. Miksi niitä pitäisi rajoittaa? Miksi ei mieluummin avarrettaisi maailmankuvaa ja käytäisi vaikka tutustumassa näihin ""outoihin"" ihmisiin, jotta opittaisiin, että ehkä nekin kuitenkin on aivan tavallisia ihmisiä.

 

[Katja]

Onneksi olkoon. Tuollaista erotiikan pitää olla. Kaikki mistä molemmat pitävät on sallittua ja normaalia ja en minä ainakaan laita pientä uhrautumista pahakseni jos tiedän että tuotan toiselle tyydytystä sillä.

 

[Marjatta]

Tuota minun ukkonikin harrastaa . Ei minua se tosin mitenkään häiritse. Jos toinen siitä kiihottuu niin antaa pitää vaatteitaan. Aluksi vähän itsekseni naureskelin mutta kun huomasin miten paljon hän siitä pitää ja mihin kaikkeen hän on valmis noissa asuissaan niin päätin että siitä vaan.
Myös me käymme n. kerran kuussa ostoksilla. Mies valitsee ja minä ostan..maksan kylläkin hänen lompsastaan.

 

[Sukkisfani]

Oho. Täällähän kiihkeä keskustelu. Hirvittää ajatella näitä ihmisiä, jotka ovat valmiita ottamaan avioero joidenkin sukkahousujen takia. Eipä sellaisessa suhteessa taida palkoa rakkautta, arvonantoa tai ymmärrystä olla. Yhtä paljon hirvittävät sellaiset ihmiset, jotka tiukasti määrittelevät normaaliuden eli sen mikä on sallittua ja tuomittavaa, ja toimivat mekaanisesti sen mukaan. Normaalius on häilyvä käsite ja jokainen määrittelee sen viime kädessä itse oman älynsä, tietämyksensä ja viisautensa perusteella. Se mikä on yhdelle normaalia voi olla toiselle täysin vierasta. Fetisistille tai transvestiitille rintaliiveihin tai nylonsukkiin pukeutuminen voi tuntua hyvin normaalilta ja luonnolliselta. Tällaisista keskusteluista olisi ehkä hyvä jättää sana normaali pois. Se voisi olla helpottavaa ja ehkä auttaisi meitä ymmärtämään toisiamme.

Tässä keskustelussa aiemmin mainituissa suhteissa, joissa miehen poikkeava pukeutuminen aiheuttaa ongelmia, voisi aivan hyvin miettiä terapeutille menemistä. Ei ehkä niinkään sen takia, että mies käyttää esimerkiksi sukkahousuja, vaan vähintään yhtä paljon sen takia että oma partneri ei hyväksy sitä. Tiedän itse fetisistinä, että omaa suhdetta fetissiä kohtaan on lähes mahdoton muuttaa; valinnanvaraa ei juuri ole. Ne piirteet ovat niin syvässä, ehkä yhdeksän lobotomialeikkauksen jälkeen voisi helpottaa, mutta silloin ei taida muustakaan persoonallisuudesta oilla mitään jäljellä. Fetisistin kanssa elävillä taas on huomattavasti enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa omaan suhtautumiseensa ja omiin asenteisiinsa. Heillä, jos jollain, on valinnan vapaus ja siksi myös paljon vastuuta. Tällaisissa tapauksissa poikkeavuus ja erikoiset mielihalut voi yrittää kääntää positiiviseksi voimavaraksi. Kaikilla asioilla on puolensa, ja niin kauan kun liikutaan niinkin harmittomilla aleilla kuin naisten hepeneistä niin ollaan aika matalissa vesissä.

Aina voi myös miettiä, miksi esim. naisten pikkuhousut miehen yllä herättävät niin voimakkaita reaktioita. Onko niin, että miehisyys on niin tiukkaan määritelty ja niin hatara ja hauras, että se sen olemassaolo kyseenalaistuu yhden viattoman kangaspalan takia?

Itse olen ollut sukkahousufetisisti melkein koko pienen ikäni. Sukkikset kuuluvat seksielämääni, mutta ovat paljon muuta kuin pelkkä kiihoke. Myöhäissyksyllä, talvella ja keväällä käytän sukkahousuja päivittäin housujen alla. Ne ovat osa minua ja persoonallisuuttani, samalla tavalla kuin hiukseni, ääneni, tyylini ja ajatukseni. Viisas vaimoni on aina tiennyt ja hyväksynyt tapani, lapseni tietävät, että äidin lisäksi myös isä käyttää sukkiksia. Asia ei ole aiheuttanut heissä traumoja. Muut ympärilläni olevat ihmiset, sukulaiseni, kollegani ja ystäväni ovat hyväksyneet sellaisena kuin olen. Sukkahousut eivät tee minua sen kummemmaksi heidän silmissään. Olen ”normaalin” miehekäs suomalainen ”tavis”.

 

[Kaarina]

Samaa meillä. Mies pukeutuu suurella innolla sukkanauhoihin ja pitkään rintaliivikorsettiin ja kyllä puhtia löytyy seksiin näissä varusteissa. Ilman niitä yhdynnästä ei tahtonut tulla mitään. Olen kannustanut häntä pukeutumaan naisten alusvaatteisiin, sillä muuten jäisin varmasti ilman kaipaamaani seksiä. Oikeastaan mies liiveihin pukeutuneena onkin mukava ja mielenkiintoinen näky.

 

[Marjatta]

Sama armaan olisi minulla. Jäisi varmasti monta ihanaa aktia kokematta jos mies ei olisi niin innoissaan kaikesta asuissaan.
Meillä tosin rakastellaan aina joskus ilman asujakin . Ainakin ns. extempore jutut mutta pääosin pukeutuneena.
Aika jännää sinänsä että kun mieheni pukeutuu asuihinsa niin ilmapiiri muuttu selkeästi eroottisesti lataantuneeksi pelkästään siitä ja kaikki tapahtumat ja teot ovat sen jälkeen ikäänkuin pientä esileikkiä. Välillä ihan odotan että milloinkahan vaatekaapin ovi taas kolahtaa..

 

[Kaarina]

Joo, kyllä se ilmapiiri muuttuu heti seksikkääksi, kun mies on saanut lempiliivinsä päälleen. Usein hän pukee myös minut samanlaisiin liiveihin. Siinä me sitten kieriskellään kuin kaksi marjaa ja orgasmit on taatu. Ilman liivejä ei homma suju ja siksi minun on pakko kannustaa häntä pukeutumaan.

 

[minä]

Ja tässä kohtaanko kukaan ei sano PROVO? Provo, sanon ainakin minä.

 

[Omituinen otus]

Kyllä on sairaita ihmisiä liikkeellä taas!

 

[Kaisu]

Kerrassaan upea kirjoitus!

 

[tytteli]

Voi hyvänen aika, kaikkea sitä tapahtuu... Mieltymykset ovat mielestäni yksi juttu ja pakkomielteet toinen. Ei kai kukaan normaalista halua toista fyysisesti satuttaa tai tehdä kumppanille asioita mitkä eivät tunnu hyvältä? Joku fantasioi ryhmäseksistä ja toinen ties mistä- mutta ei siitä pitäisi tulla elämää täysin hallitseva asia. Eikä kaikkia fantasioita tarvitse toteuttaa. Kyllä rakkauden pitäisi mennä näiden juttujen edelle. Kuulostaa siltä, että miehelläsi on ollut enemmänkin elämää rajoittava pakkomielle, kuin normaali seksifantasia.

 

[tytteli]

Oot kanttura oikeasti hillittömän hauska tyyppi, vaikken nyt ihan kaikesta olekkaan samaa mieltä Oletko suulas savolainen vai mistä olet tullut?

 

[tytteli]

Lopeta....mie tikahdun nauruun Draamaterapiaa, hihhihih!

 

[tytteli]

Hyvä teille, viksusti kirjoittelet. Onko tosiaan sitten normaalimpaa tämä kulissi kunnossa, salarakas kainalossa skenaario? Parempi yhteiset perversiot, kuin vieraissa hyppääminen!

Mutta tuo kanttura on silti mun mielestä hauska täti. Tykkään teistä!

 

[tytteli]

Muuten hyvä kirjoitus, mutta pitää muistaa myös-että toista ei voi pakottaa omiin fetisseihinsä, saati nauttimaan niistä. Ja kenenkään ei mielestäni tarvitse teeskennellä nauttivansa toisen erikoisuuksista, jos ne tuntuvat vastemielisiltä. Kannattaa siis heti suhteen alussa paljastaa onko sukkahousuja kaapissa saati vuoteessa, niin toinen voi sitten itse päättää tykkääkö lähteä leikkeihin mukaan. Jos fetissi on keskeinen osa omaa persoonaa ja käytöstä, eikä toinen sitä voi millään ymmärtää eikä hyväksyä- se on mielestäni ihan riittävä syy erota. On väärin vaatia toista luopumaan taipumuksestaan, mutta on yhtä väärin vaatia toista ymmärtämään ja alistumaan kumppanin fetisseihin- jos se tuntuu pahalta.
Jos jokin suhteen kannalta keskeinen asia ei natsaa, niin ei suhde voi silloin toimia. Toinen voi koittaa tukahduttaa inhonsa ja toinen fetissinsä, mutta ei se pidemmälti toimi. Minua eivät miesten sukkahousut voisi vähempää kiihottaa, ja sitä asiaa ei varmasti mikään muuta- vaikka olen hyvin avoin ja utelias ihminen.
Pitää myös muistaa, että on vahingoittaviakin fetissejä, kuten pedofilia ja todella väkivaltainen seksi. Näillä fetisseillä ei ole mitään oikeutusta ihmisen persoonallisuuden osana- eikä kenenkään tarvitse tällaisten fetissien uhriksi alistua. Jokainen määrittelee itse, mikä on itselle sopivaa. Ymmärrän hyvin alkuperäisen kirjoittajan hädän.

 

[Sukkisfani]

Olet aivan oikeassa, ”tytteli”, kirjoittaessasi, ettei ketään voi pakottaa toteuttamaan toisen mielihaluja. Niinhän se aina on tasa-arvoisessa, ”terveessä” parisuhteessa, jossa kaiken tulisi perustua vapaaehtoisuuteen, yhteisymmärrykseen ja kunnioitukseen. Omassa kirjoituksessani 6.11. nostin esille, hieman provosoituneena esitetyistä lohduttoman yksioikoisista kommenteista, yhden näkökannan kiperään ja joillekin hyvin herkkään asiaan. Fetisistillä kun on hyvin vähän mahdollisuuksia vaikuttaa omiin mieltymyksiinsä. Komentokuri: ”Hepenet pois tai ulos!” ei juuri lohduta, ei edistä asioita, eikä tee ihmiselämää kovinkaan onnelliseksi, ei parisuhteen kummalekaan osapuolelle.

On myös aivan totta, ettei voi olettaa, että fetisitin partneri kokisi samanlaisia tuntemuksia ja samanlaista seksuaalista mielihalua kiinnostuksen kohteena olevasta esineestä tai asiasta eli fetissistä. Ajatushan on täysin absurdi, yhtä absurdi kuin se, että joku ylipäänsä tuntee seksuaalista vetoa, kenkiä, kumia, nylonia tai muita esineitä kohtaan. Ei näitä asioita järjellä selitetä. Liikumme ihmisen seksuaalisuudessa, joka on aina hyvin henkilökohtaista, yksilöllistä, kompleksia ja osin tiedostamatonta. Ja jos jokin ensimmäiselle rakas ja intohimoinen asia on toiselle täysin vastenmielinen, niin ollaan jonkinlaisessa pattitilanteessa: toinen rakastaa maksalaatikkoa ja haluaa syödä sitä neljä kertaa viikossa, toinen oksentaa pelkästä hajusta.

Ihmisillä on kuitenkin normaalitilanteissa käytössään erilaisia strategioita selviytyä ja kääntää asioita voitoksi. Rakastunut tunteva ihminen ajattelee omaa partneriaan ja hänen eli puoliaan ja persoonallisuuden piirteitään positiivisesti ja intohimoisesti. Rakkautta tunteva ihminen on valmis hyväksymään poikkeuksellisia ja vieraita asioita, antamaan anteeksi ja joustamaan. Sitä kutsutaan sopeutumiseksi ja oppimiseksi ja se on olennainen osa ihmisyyttä. Ilman sitä ihmiskunta olisi jämähtänyt luoliinsa. Viisas ihminen näkee monta horisonttia yhtä aikaa. Yksi olennainen selviytymisstrategia on huumori. Seksi on aikuisten leikkiä ja sitä on hyvä tehdä hymyssä suin. Fetisitin on kyettävä nauramaan itselleen ja iloittava siitä, että hänen kumppaninsa nauraa hänen seurassaan hänen hölmöyksilleen. Se on vapauttavaa. Raskas muuttuu kevyeksi, intohimo kuplivaksi samppanjaksi.

Ja, ”tytteli”, olen kanssasi täysin samaa mieltä: On olemassa vahingoittavia, pahoja ja jopa rikollisia seksin nimessä tehtyjä tekoja. Niistä en kuitenkaan omassa tekstissäni puhu.

 

[Kaarina]

Mies oli käynyt eilen liiviostoksilla. Hän oli oikein sovittanut pitkiä rintaliivejä ja pitkälahkeisia housuliivejä liikkeessä myyjän suosiollisella avustuksella. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän uskaltautui liiviliikkeen sovituskoppiin. Kyllä hän olikin teostaan ylpeä, esitellessään ostoksiaan minulle ja minä sain sulkea rintaliivin takahakaset aivan samoin kuin ystävällinen myyjä oli tehnyt hänelle. Housuliivit vaativat hieman remonttia, että peniksen saa haarakiilan oikeasta kohdasta ulos, pieni sepalus auttoi kummasti asiaa.
On se ihmeelistä, kuinka uudet liivit antavat hänelle aivan uskomattomasti potkua seksiin. Tuntuu, kuin vanhoista liiveistä alkaisi putku vähitellen vähentyä ja loppua, mutta uudet toimivat taas jonkin aikaa kiitettävästi. Oletteko muut huomanneet uusien liivien taikaa miestenne aivoituksissa?

 

[Kaisu]

Kaikki asiat tulisikin selvittää suhteen alussa. Jos on jotain, mitä haluaa toiselta salata, on hyvä muistaa, että nuo asiat tahtovat suhteen edetessä tulla esiin. Voi paljastua asioita, joita toinen ei voi sietää, tai hyväksyä. Tunne toista kohtaan voi muuttua inhoksi. Samoin, toisen osapuolen on suhteen alussa turha yrittää teeskennellä pitävänsä toisen ""omituisuuksista"", sillä ei kukaan jaksa ikuisesti teeskennellä. Olisikin ihannetilanne, että kaksi samoin kokevaa, samoista asioista pitävää, samoin tuntevaa ihmistä kohtaisivat toisensa. Vain he voivat ymmärtää toisiaan täydellisesti. Vain he voivat olla toistensa seurassa luontevasti, avoimesti, mitään häpeilemättä

 

[Marjatta]

Mielestäni sukkisfanilta viisaita sanoja.
Itse luulen että hyvin harva paljastaa tällaisia fetissejä suhteen alussa vaikka näin varmasti pitäisi tehdä mutta luulen että kaiken a ja o on avoimuus. Asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä ja jos kumppani sanoo että hän ei todella välitä tuosta tai häntä inhottaa jokin kumppanin fetissi niin kyllä kumppanin on silloin tajuttava että fetissi on hänen oma eikä sitä voi puolisolle/kumppanille tuputtaa

 

[weirdos]

Sanotaan nyt näin, että mielestäni kaikki saavat pukeutua niinkuin tykkäävät. Silti olen ikionnellinen ettei omalla poikaystävälläni ole mitään kiinnostusta pukeutua naisten alusvaatteisiin tai sukkahousuihin.
Ensinnäkin, mies naistenvaatteissa näyttää lähinnä naurettavalta joten en voisi kuvitella kiihottuvani moisesta näystä. Vitsinä menettelisi.
Toiseksi, ne pari äijää joiden tiedän käyttävän naisten sukkahousuja ovat kyllä sen verran niljakkaita ja epäilyttäviä tyyppejä muutenkin etten voi kuvitella sen olevan ihan, anteeksi tämän sanan käyttö, normaalia... Tai sanotaan että nämä henkilöt ovat sillä tavalla erikoisia joka lähinnä tuntuu vastenmieliseltä...

 

[Daniel]

Enpä tiedä, että pitääkö minua joku niljakkaana tai epäilyttävänä. Ei ainakaan kukaan ole minua sillä tavalla kohdellut. Tytötkin ovat tykänneet Joka tapauksessa käytän sukkahousuja housujeni alla päivittäin. En pidä sitä sen erikoisempana kuin että jos käyttäisin pitkiä kalsareita. Miksi tästä asiasta täytyy tehdä näin ihmeellinen asia? En myöskään ymmärrä sitä, että samassa ketjussa puhutaan näistä asioista ja pedofiliasta! Lapsiin sekaantuminen on sairasta, kiellettyä ja siinä satutetaan toista ihmistä. En usko, että minun sukkahousujen käyttö voi satuttaa ketään. Voisitteko, hyvät ihmiset, pitää nämä kaksi asiaa eri asioina?

 

[Kanttura]

Tervehdys vaan Tytteli!

Savolainenhan minä olen. Kai se paistaa kirjoitusteni takaa - kiero savolaishuumori.

Nimimerkkiniini sain innoituksen aamulypsyllä. Siis lehmien lypsyllä. Kun nyt ollaan täällä omituisten otusten kerhopalstalla, joku olisi kuitenkin kuvitellut aamulypsyä ihan muuksi touhuksi.

Noista kantturoista tulikin mieleeni, että jos miehillänne sattuisi olemaan kunnon metabolinen oireyhtymä eivätkä tavalliset sukkanauhaliivit mahdu päälle, niin ihan vaan vinkkinä, että maatalouskaupoista saa utareliivejä.

Ne on tarkoitettu oikeastaan lehmille, mutta sopinevat isovatsaisille miehillekin. Niissä liiveissä on varmasti tilaa sille miehiselle vehkeellekin. Sen voi kiskaista sieltä nauharistikon läpi samalla tavalla kuin lehmän vetimen.

Muuten. Juolahti samalla mieleeni, että tuo lypsykone saattaisi tehdä eedvarttia miehille. Siinä vehkeessä on kunnon imu! Jos sattuisi vielä olemaan sellainen pervertikko, että ryhmäseksi kiinnostaisi, niin sillä voisi nautiskella lihan iloista neljä miestä yhtä aikaa.

Joo. Eikä siellä maatalouskaupassakaan tarvitse ujostella. Kauppiaalle voi ihan rehellisesti kertoa, mihin niitä liivejä aikoo käyttää. Varmasti kauppias auttaa sovituksessakin ilomielin. Maalaisisännät voivat toimia siellä samalla makutuomarina. Lypsykoneen käyttöönkin sieltä voi pyytää vinkkejä kainostelematta.

Jos nyt nämä vehkeet antavat liikaa potkua seksiin ja mies alkaa potkia siellä lemmenpesässä, niin maatalouskaupasta saa myös sellaisia metallisia sorkkiin laitettavia rautoja. Niiden avulla ylenmääräinen ja häiritsevä potkiminen rauhoittuu. Niistäkin sorkkaraudoista saattaisi saada ihan uusia kiksejä lemmenpuuhiin.

Nämä nyt olivat ihan vain tälläisiä vaatimattomia lypsytilan emännän seksivinkkejä, mutta voi näistä kaupunkilainen saada uusia ideoita seksielämäänsä. Olokeepa höölit!

 

[Sukkisfani]

Niin. Sukkahousuihin pukeutuvat miehet niljakkaita. Ja aivan sairaita. Kyllä, aivan varmasti. Mutta se siitä

’Danielkin’ on piipahtanut. Juu, sukkismiehet, pedofiilit ja muut lähetyssaarnaaja-asennosta-peiton-alla-pimeässä -seksikaavasta poikkeavat vain yhteen karsinaan. Eikö ole niin, että mitä vähemmän asioista tietää, sen varmempia mielipiteet kyseisestä jutusta ovat. Tämä pätee erityisesti niihin seikkoihin, jotka ovat meille vieraita. Joskus ne koetaan jollakin tavalla jopa vaaralliseksi ja uhkaavaksi. Siksi on helppoa niputtaa eri ilmiöitä saman otsikon alle ja käsitellä niitä kuin samalla ja yhdenvertaisella tavalla. Mutkat suoriksi ja maton alle piiloon. ”En käytä huumeita”, sanoo mies ja juo itsensä humalaan joka perjantai unohtaen, että alkoholi on huume siinä missä kannabis tai heroiini.

Minusta täällä on sanottu fiksuja asioita. ’Kaisun’ harras toive kahdesta samaa seksuaalista suuntausta edustavan ihmisen kohtaamisesta ja onnesta ei ole mikään mahdottomuus, päinvastoin. Kai nyt samanhenkiset etsiytyvät toistensa luo. Mitä fetisiteihin tulee niin uskon että esimerkiksi kaikenlaiset bizzarre-ihmiset, kumi-, muovi ja nahkafettarit sekä sm-friikit voivat helpostikin löytää hengenheimolaisia tästä universumista. Heillähän omat klubinsa, julkaisunsa, saittinsa ja muut kanavansa, ja näitä fettareita löytyy sekä miesten että naisten joukosta. Eri asia on transuilla ja naisten eri alusvaatteisiin ”erikoistuneilla” fetisiteillä. Tietämykseni mukaan fetisismi on ylipäänsä pitkälti miesten ominaisuus. Enkä ole törmännyt moneen naiseen, jotka kertovat saavansa erityisiä kicksejä rintaliiveistä, alushousuista tai sukkiksista. Nehän ovat naiselle hyvin arkisia ja jokapäiväisiä varustuksia, joita muutenkin puetaan ja riisutaan. Eri asia kun naiset pukeutuvat hieman erikoisemmin, seksikkäämmin tai ylellisemmin eri tilaisuuksia varten. Siitä he voivat saada väristyksiä. Mutta sehän ei ole mitään fetisismiä. Poikkeuksiakin varmaan löytyy, uskon vain että ne ovat harvassa.

Mutta ei elämästä selviäminen ole sittenkään niin hankalaa; asiat pitää vain panna tärkeysjärjestykseen. Itsemme lisäksi olemme ja elämme toisia ihmisiä, ei sitä mykkää fetissiä, jumalallista ihmekalua, varten. Rakkaita lähimmäisiä tulee vaalia. Yksin pelkän esineen kanssa on kovin ankeaa elää. Ja niin kuin ’Marjatta’ kirjoitti, avoimuus ei koskaan kostaudu pitkässä juoksussa. Tukahdutetut mielihalut, toiveet ja erityisominaisuudet lävähtävät silmille ennemmin tai myöhemmin. Näin uskon.

 

[Annemari]

Onpa meitä moneksi!

Sukkisfani kirjoittaa periaatteessa ihan järkeviä asioita, mutta unohtaa jotain aivan oleellista.

Kirjoitit nimittäin näin:

""Ihmisillä on kuitenkin normaalitilanteissa käytössään erilaisia strategioita selviytyä ja kääntää asioita voitoksi. Rakastunut tunteva ihminen ajattelee omaa partneriaan ja hänen eli puoliaan ja persoonallisuuden piirteitään positiivisesti ja intohimoisesti. Rakkautta tunteva ihminen on valmis hyväksymään poikkeuksellisia ja vieraita asioita, antamaan anteeksi ja joustamaan. Sitä kutsutaan sopeutumiseksi ja oppimiseksi ja se on olennainen osa ihmisyyttä.""

Tällä mielipiteelläsi tarkoitat nyt sitten noita hepeniin pukeutuvien miesten partnereita. Aiemminkin kirjoitit jotain sellaista, että tällainen fetisismi on niin syvällä ihmisessä, että sitä ei voi muuttaa eikä poistaa millään. Sen sijaan mielestäsi toisella osapuolella on erilaisia mahdollisuuksia suhtautua asiaan positiivisesti ym.

Et ollenkaan tajua sitä, että tämä asia on myös toisessa ihmisessä erittäin syvällä, siis se, ettei voi ryhtyä mihinkään fetisismihommiin, ei millään. Ajatus on äärettömän luotaantyöntävä, eikä siihen saa seksuaalista mielihyvää kytkettyä, vaikka kuinka yrittäisi.

Eikö mielestäsi tällä fetisistillä sitten ole yhtä lailla mahdollisuuksia, kenties rakkauden määräämiä velvollisuuksiakin, ymmärtää toista osapuolta?

Kirjoitat ihan oikein, että fetisistin partneri ei voi kokea samanlaisia tuntemuksia näitä fetissejä kohtaan, kirjoitat sen olevan aivan absurdi ajatuskin jne. Kuitenkin jatkat, että rakastunut ihminen kuitenkin voi ottaa käyttöönsä erilaisia strategioita jne.

Ei hemmetti vieköön voi! Rakastunut ihminen voi tietysti yrittää, ja varmasti haluaakin yrittää, puolisonsa takia. Siitä huolimatta ei voi. Jollei itsessään ole tällaista puolta, sitä ei väkisin herätetä, ei minkään rakkaudenkaan voimalla!

Viisauskaan ei auta. Vaikka kuinka tietää, että kyse ei ole mistään vaarallisesta eikä täysin epätavallisestakaan asiasta.

Koska itse olet sukkismies, asentesi on tietysti tällainen. Mutta riittääkö oma rakkautesi niin pitkälle, että olisit valmis heittämään sukkiksesi ja mahdolliset muutkin hepenesi hiiteen, jos kumppanisi ei niitä kerta kaikkiaan voi oppia sietämään? Miksi tätä sietokyvyn opettelemista pitäisi vaatia vain toiselta?

Vaadit huumoria peliin, mutta seksi ja huumori eivät ihan välttämättä viimeiseen asti kuulu yhteen. Kyllä ihmisen intohimo lähtee ihan eri saralta, kuin huumorista. Ilolla ja huumorilla on tietty vivahde-ero. Minä ainakaan en saa minkäänlaisia seksuaalisia ärsykkeitä huumorista. Ja minusta naisten vaatteissa esiintyvä mies on pelkästään humoristinen näky. Teitä toisenlaisia ihmisiä on paljon, mutta niin on meitäkin.

Tämä miehen naisten vaatteisiin pukeutumisen himo on selvitettävä partnerilleen jo hyvin aikaisessa vaiheessa, niin että ei tule sitten yllätyksenä, kun suhde on jo jatkunut pitkään. Siitä seuraa muuten pelkkää onnettomuutta. Kumpikin siinä kärsii.

Onneksi olkoon kaikille niille, joiden tarpeet sitten lopulta kuitenkin on kohdanneet toisensa. Kannattaa tietenkin tutkia ne tuntonsa ensin, että jos vaikka omakin mieli olisi tällaiseen fetisismiin taipuvainen. Mutta uskon, että aika hyvin jokainen itsensä tuntee, joten eipä siinä paljon ole tehtävissä, jos mieltymykset eivät sitten olekaan samat.

 

[Sukkisfani]

Hei Annemari ja kaikki muut

Kiitos ajatuksistasi. Kyllä, kommenttisi ja argumenttisi olivat aivan aiheellisia. Myönnän, että en omissa sepustuksissani huomioinut ”toista osapuolta”, kirjoitin asioista vain yhdestä vinkkelistä. Anteeksi. Olet tietysti oikeassa, totta kai suhteessa on kaksi tasaveroista vastuunkantajaa. Eihän fetisisti ole, mahdollisesta addiktiostaan huolimatta, mikään vastuuton lapsi. Ei, ei. Kai nyt fettari on muuten aivan ”normaali”, tasapainoinen, tavallista elämää viettävä ihminen kuin muutkin oikeuksineen ja velvollisuuksineen kuin kaikki muut ”normaalit”. Ja totta kai jokaisen parisuhteessa elän tulee ottaa toisen mielipiteet, mieltymykset ja rajoitukset huomioon. Rakkauselämä on tasapainottelemista puolin ja toisin, se on elämän dynamiikkaa. Yritin vain sanoa, että fetisistillä on hieman rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa omiin mieltymyksiinsä fetissiään kohtaan. Lähtökohtani on, että fetisistin suhde fetissiinsä on verrattavissa enemmän tai vähemmän pysyvään vammaan, vaikka se ei muuten haittaisi normaali elämää ja selviytymistä arjen harmaudesta ja juhlan glamourista. Hänen addiktonsa voi olla voimakkaampi tai lievempi. Pääasia, että hän on selvittänyt asiat itselleen ja onnellinen erityspiireteistään huolimatta. Ihminen on tavattoman sosiaalinen eläin, joka tarvitsee ja kaipaa hyväksyntää sellaisena kuin on. Seksuaalisuuteen pohjautuvat asiat ovat niitä herkimpiä asioita ja tabujen viidakko on lähes läpitunkematon. Siksi niistä puhuminen voi olla erityisen vaikeaa ja niiden loukkaaminen voi sattua erityisen paljon. Mutta: ”It takes two”.

Kyselit, Annemari, miten pitkälle olisin valmis antamaan omassa mieltymyksissäni periksi rakkauden tähden. Kysymys on mielenkiintoinen ja se koskettaa varmasti kaikkia ihmisiä. Olettaen, että fetisismini on osa minua itseäni ja persoonallisuuttani. samalla tavalla kuin ääneni, ajatukseni, ammattini, tunteeni ja geenini. Voin sanoa, että olisin valmis joustamaan tiettyyn pisteeseen sakka. Mutta jossakin tulee raja vastaan. Enhän minä voisi myöskään luopua matalasta äänestäni vain sen takia, että partnerini pitäisi hieman diskantimmasta soinnista, yhtä vähän kuin haluaisin luopua jostain muusta pysyvästä ja itselleni mieluisasta ja muille harmittomasta persoonallisuudenpiirteestäni.

Kun puhuin huumorista, en tietenkään tarkoittanut huonojen vitsien kertomista tai sitä, että asioita pannaan lekkeriksi. Kyllä rakkaus on vakava asia. Tarkoitin vain sitä, että esimerkiksi pattitilanteissa on hyvä ottaa asioihin etäisyyttä ja yksi keino on huumori. Ihmisen on osattava nauraa omille heikkouksilleen, rajoituksilleen ja hölmöyksilleen. Ja jos partnerin haluaa saada vakuuttuneeksi, niin asian voi tarjota kevyemmässä paketissa, hymyssä suin.

Hauskaa iltaa.