Omat mussukat ja muiden kakarat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja harmaana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

harmaana

Vieras
Meillä on tuttavani kanssa diili, että kuskaamme lapsia vuorotellen kerhoon (matkaa noin 2km). Heidän lapsi on energinen, hieman jopa vouhottava tapaus (mutta mukava lapsi ja omallemme tärkeä kaveri!). Meidän juniori on aika rauhallinen ja paljon pohtiva ennen kuin kuin rohkaistuu mihinkään "päättömyyksiin". Välillä jopa liian mietiskelevä, joutuu hieman hoputtamaan ym.

Joka ikinen kerta, kun on tuttavan kuskausvuoro hän marmattaa jotain lapsestamme. Milloin lapsi kävelee hänen mielestään liian hitaasti, milloin ajaa polkupyörällä liian kovaa. AINA jotain negatiivistä palautetta!! :(
Kyllä minäkin joudun useasti hänen lastaan komentamaan, mutta en todellakaan raportoi siitä joka kerta erikseen.

Aluksi minusta oli ihan hyvä, että tuttava kertoi kuinka matka oli mennyt, mutta nyt kun KOSKAAN ei tule mitään positiivista palautetta, minua on alkanut ärsyttämään.
Minusta on kuoriutunut naarasleijona, joka puolustaa lastaan henkeen ja vereen ;)

Ilkeäisiköhän huomauttaa asiasta? Että jos kerran lapsemme kanssa kulkeminen on noin hankalaa, voin tehdä sen itse? Tällöin hän joutuu itse aamutuimaan raahautumaan pienen vauvan kanssa ulos, satoi tai paistoi, oli helle tai paukkupakkanen. Minä voin tarpeen tullen viedä omani autolla, enkä taatusti kysy tarviisiko heidän kullanmuru kyytiä!!
 
Kannattaa varmaan ihan rehellisesti ottaa asia puheeksi, kauniisti tietysti.
Onhan se kiva että hän kertoo miten on mennyt, vaikka ei kuulosta kiva että palaute on aina negatiivista.
Ehkä hän on vaan väsynyt (pienen vauvankin kanssa), energiat vähissä ja silloin kaikki tuntuu huonolta ja tulee valitettua turhasta... puhukaa siis avoimesti?
Ei kyllä kannata hyvää kimppaviemistä lopetta...
 
kokeilepas alkaa kehua hänen lastaan, ihan joka kerta kun olet vienyt lapset. kerro aina joku positiivinen juttu, vaikka kuinka pieni. kehtaakohan enää kauan valittaa sinun lapsestasi?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
kokeilepas alkaa kehua hänen lastaan, ihan joka kerta kun olet vienyt lapset. kerro aina joku positiivinen juttu, vaikka kuinka pieni. kehtaakohan enää kauan valittaa sinun lapsestasi?

Itseasiassa mä en ole koskaan sanonut mitään negatiivistä hänen lapsestaan (vaikka aihetta olisi ollutkin, kuten kaikissa lapsissa toisinaan). Olen kehunut kuinka reipas heidän muksu on ja kuinka hyvin leikkivät omani kanssa jne jne. Silti minun lapsessani ei ole näköjään kuin vikaa :(
Tänään kyllä jo päätin, että pidänpä nyt taukoa tuosta heidän lapsen kehumisesta ja kerron VAIN kaikki negatiiviset jutut mitä sattuu.
 
Mun sisko on samanlainen, pojat meni kouluun samalle luokalle. Voi jessus, sontaa lentää. Kun se mun poika teki sitä ja teki tätä. Ja sen oma poika ei tee mitään. Kyllä kyrsii todella. Joskus vielä annan takasi.
Jotenka ymmärrän hyvin miltä sinusta tuntuu, kun omaa lastasi morkataan.
 
Täytyy kertoa, että sama meno jatkuu...
Tänään kuuntelin taas 'luentoa' siitä, millainen meidän lapsi on. Mitään positiivista ei löytynyt ja kaikessa tuo kaveri vertasi meidän lasta omaansa. Että kun HEIDÄN on sitä ja tätä ja tuota ja miten tuo teidän ei... Meni aika hiljaiseksi kun sanoin, että kaikki me ollaan erilaisia. Ei kaikki voi/tarvitse olla samanlaisia kuin heidän muksunsa... Rouva vaihtoi puheenaihetta!

S***na jos se vielä kerran mollaa niin silloin annan palaa tuutin täydeltä!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Täytyy kertoa, että sama meno jatkuu...
Tänään kuuntelin taas 'luentoa' siitä, millainen meidän lapsi on. Mitään positiivista ei löytynyt ja kaikessa tuo kaveri vertasi meidän lasta omaansa. Että kun HEIDÄN on sitä ja tätä ja tuota ja miten tuo teidän ei... Meni aika hiljaiseksi kun sanoin, että kaikki me ollaan erilaisia. Ei kaikki voi/tarvitse olla samanlaisia kuin heidän muksunsa... Rouva vaihtoi puheenaihetta!

S***na jos se vielä kerran mollaa niin silloin annan palaa tuutin täydeltä!!!

Aika kesysti sanot kyllä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Pitäisikö sanoa/huomauttaa rumemmin..?

Ei varmaan. Parempi varmaan pitää kaveri. Mutta inhottaa tuollaiset joille toisten lapset ovat vaan ällötys ja omat täydellisiä.

Mutta eikö jotenkin voisi napauttaa? Kun eihän hänenkään lapset täydellisiä ole... paitsi omasta mielestään tietysti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Pitäisikö sanoa/huomauttaa rumemmin..?

Ei varmaan. Parempi varmaan pitää kaveri. Mutta inhottaa tuollaiset joille toisten lapset ovat vaan ällötys ja omat täydellisiä.

Mutta eikö jotenkin voisi napauttaa? Kun eihän hänenkään lapset täydellisiä ole... paitsi omasta mielestään tietysti.

Kyllä varmasti kannattaa, mutta en vaan keksi miten. Kun ei tuollaiset näe kuten muut näkevät, katsovat omiaan jollain eri silmin. Kuten aika moni äiti.
 
Olisko tylyä sanoa, että jos meidän "Nico-Petteristä" on liikaa vaivaa, voin kyllä kuskata häntä ihan itse. Tarkoittaen myös, että kuskaan sitten VAIN omani. Satoi tai paistoi, heidän lapsi kävelkööt äitinsä kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Olisko tylyä sanoa, että jos meidän "Nico-Petteristä" on liikaa vaivaa, voin kyllä kuskata häntä ihan itse. Tarkoittaen myös, että kuskaan sitten VAIN omani. Satoi tai paistoi, heidän lapsi kävelkööt äitinsä kanssa.

Ei varmaankaan. Mutta hän varmaan muistaa jos joskus olet itse apua vailla. Itse tosin olen niin ylpeä että en kuuntelisi turhaa (jos ei mitän aihetta) lasteni haukkumista ollenkaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Olisko tylyä sanoa, että jos meidän "Nico-Petteristä" on liikaa vaivaa, voin kyllä kuskata häntä ihan itse. Tarkoittaen myös, että kuskaan sitten VAIN omani. Satoi tai paistoi, heidän lapsi kävelkööt äitinsä kanssa.

Ei varmaankaan. Mutta hän varmaan muistaa jos joskus olet itse apua vailla. Itse tosin olen niin ylpeä että en kuuntelisi turhaa (jos ei mitän aihetta) lasteni haukkumista ollenkaan.

Että minun täytyisi vain alistua lapseni mollaamiseen siltä varalta, että joskus tarviisin hänen apuaan? miksi hänellä oikeus huomautella mutta minulla ei..?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Olisko tylyä sanoa, että jos meidän "Nico-Petteristä" on liikaa vaivaa, voin kyllä kuskata häntä ihan itse. Tarkoittaen myös, että kuskaan sitten VAIN omani. Satoi tai paistoi, heidän lapsi kävelkööt äitinsä kanssa.

Ei varmaankaan. Mutta hän varmaan muistaa jos joskus olet itse apua vailla. Itse tosin olen niin ylpeä että en kuuntelisi turhaa (jos ei mitän aihetta) lasteni haukkumista ollenkaan.

Että minun täytyisi vain alistua lapseni mollaamiseen siltä varalta, että joskus tarviisin hänen apuaan? miksi hänellä oikeus huomautella mutta minulla ei..?
Itse juuri sanoin, että olen liiiankin ylpeä enkä alistu millekään silläkään ehdolla että ei olisi yhtään kaveria. Mutta aika moni muu nainen haluaa välttää eripuraa ja siksi kuuntelee tuollaista ja ei koskaan sano suoraan mitään vaan ollaan kaikille mielinkielin. Itse en. Olen ylpeä eikä tuollaiset oikeasti edes auttaisi jos apua tarvitsisi.
En voi päättää puolestasi. En halua yllyttää sinua pilaamaan jotain jos hänestä pidät.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Itse juuri sanoin, että olen liiiankin ylpeä enkä alistu millekään silläkään ehdolla että ei olisi yhtään kaveria. Mutta aika moni muu nainen haluaa välttää eripuraa ja siksi kuuntelee tuollaista ja ei koskaan sano suoraan mitään vaan ollaan kaikille mielinkielin. Itse en. Olen ylpeä eikä tuollaiset oikeasti edes auttaisi jos apua tarvitsisi.
En voi päättää puolestasi. En halua yllyttää sinua pilaamaan jotain jos hänestä pidät.

Ylpeä olen minäkin, samoilla linjoilla siis ollaan :)
Ja mitä tuohon vasta-apuun tulee, olet todennäköisesti oikeassa. Kyllä itselle apu kelpaa, mutta sitten jos pitäisi auttaa vastavuoroisesti, niin tulee "menoja" tms.
 

Yhteistyössä