Omat ja ystävien lapset ei tule toimeen keskenään!

[taustalla]

Onkohan muilla vastaavanlaisia kokemuksia? Mulla on entisen ystävän kanssa yhteydenpito hiljentynyt lasten myötä, sillä ystäväni lapset, eivät sopeudu omieni kanssa toimeen tulemaan. Ja tämä siksi, että ystäväni kasvatus on löysempää, kuin omani. Meillä on tiukat säännöt ja lapset tietävät mitä tehdään ja mitä ei. Ystäväni lapset taas ovat kuin pellossa kasvaneita, selkeä oikean ja väärän raja puuttuu ja leikkiessään omieni kanssa nämä riiviöt esim. purevat, nipistelevät, omivat minun lasteni leluja jne. ja leikki menee ennemmin tai myöhemmin itkuksi. Ystävälle on aika huono mennä sanomaan, että, sinä et muuten tarpeeksi rajoita lapsiasi, kun muutenkin hänen elämänsä keskipiste on hän itse. No, meillä kaikki hyvin, jos tavataan kaksistaan, mutta lasten kanssa en enää edes halua, häntä ja hänen lapsiaan tavata. Tuntuu kurjalta joka kerta selitellä omilleen, miksi toinen teki niin kuin heitä on kielletty tekemästä. Tai miksi toiset "saa" läpsiä ja he eivät.

 

[pontti]

Kaksipiippuinen juttu: ikävää että ystäväsi on lepsu kasvattaja. Toisaalta et voi aina suojella lastasi toisilta lapsilta; eli sekin on hyvä taito lapselle oppia pitämään tarvittaessa puolensa. Toisaalta taas mitä enemmän ikää lapsille tulee, sitä suurempi kaveripiirin vaikutus lapsen käyttäytymiseen on. Eli kaikki kaverit ei aina ole hyvää seuraa.

 

[taustalla]

mä oon miettiny samaa onkelmaa: meillä on yks tuttavapariskunta joiden lapset ei usko ei-sanaa, ei sit millään. vanhemmat vaan sanoo ei joka kerta mut mikään ei muutu ja kaikki jatkuu samana. ei huvita kyllä niitä kutsua kylään ku pelottaa mitä ne kakarat tekee meitin vauvalle seuraavaks. ja tavarat on huiskin haiskin niiden lähdettyä, eivät siis osaa viedä ottamiaan tavaroita paikoilleen!!

pelottaa jos ite oon yhtä huono kasvattaja et ei lasten takia enää koskaan kututa mihkään kylään!!

 

[taustalla]

Enpä tiedä, että minkä ikäisiä teidän lapset on, mutta sanoisin, että anna ajan kulua. Tapaa nyt ystävääsi ilman lapsia (vaikka sitten jonkun tekosyyn nojalla), sillä ystäviä ei ole koskaan liikaa. Lapset voivat alkaa sitten isompana leikkimään keskenään enemmän kun alkaa tulla järki käteen ja omatkin lapsesi ymmärtävät, että toisilla on eri säännöt kuin heillä ja niin se vaan elämässä on. Ihan pieniä on kuitenkin mielestäni turha viedä "tyrkylle", jos sen jälkeen ovat hämmentyneitä ja ehkä tulevat myös loukatuiksi.

 

[taustalla]

\

Enpä tiedä, että minkä ikäisiä teidän lapset on, mutta sanoisin, että anna ajan kulua. Tapaa nyt ystävääsi ilman lapsia (vaikka sitten jonkun tekosyyn nojalla), sillä ystäviä ei ole koskaan liikaa. Lapset voivat alkaa sitten isompana leikkimään keskenään enemmän kun alkaa tulla järki käteen ja omatkin lapsesi ymmärtävät, että toisilla on eri säännöt kuin heillä ja niin se vaan elämässä on. Ihan pieniä on kuitenkin mielestäni turha viedä "tyrkylle", jos sen jälkeen ovat hämmentyneitä ja ehkä tulevat myös loukatuiksi.

Olen samaa mieltä.
Lapsetkaan eivät ole koneita, ehkä tämä ystävä yrittää kotona laittaa lapset ruotuun, muttei kehtaa ruveta muilla jos vaikka tulee huutoa. Ja on hyvä muistaa että antaa lastenkin leikkiä ihan itsekseen eikä vahdita haukkana vieressä. Silloin yleensä menee paljon paremmin.

 

[Lactob]

:snotty: Minulla oli sama juttu, eli niin päin että meillä oli ne säännöt :ashamed: Pari kertaa kävi kaveri lapsineen ja meni itkuksi ja aloin minä komentaa... nyt sujuu hyvin B) meidän perheen säännöillä. Kaverini aina vaan jaksaa ihmetellä miten meillä on niin helppoa