olen yrittänyt vetää miehenkanssa yhtä köyttä ja antaa komentaa, olen ollut samaa mieltä järkeenkäyvistä asioista mistä yhdessä puhuttu jo aika päiviä sitten, MUTTA kun tuntuu että JOKA asia kielletään, nälvitään,puhutaan rumasti jne niin alkaa meneen mielestäni yli... lapsi sanoi tuossa yksi pv puhelimeen kun mummu soitti, että "isä" on aina tuollainen ruttunaama..kun otin tämän puheeksi että mitä tarkoitit, niin sitä, että on aina vihainen ja puhuu rumasti, hän ei tykkää kun on sellaienn isä... sanoin että niin eihän se mukavaa oo mutta ei viitsi haukkua jne, muistutin myös ettei vanhempien ongelmat ole hänen syytä.. ja hän alkoi kysyä biologisesta isästään mistä ei juurikaan ole puhunut... mies siis joskus oli kahenkesk.puhunut tytölle mm että jos tyttö kiukuttelee vaan, jos he ei tuu keskenään toimeen, perhe hajoaa...tästä tyttö mulle kun tulin kotiin, että anteeks äiti kaikki mitä hän on tehnyt, ei hän halua että isä eroaa meistä.... tuli todella kauhea olo, ehkei mies tarkoittanut syyllistää mutta sen teki.
