Toggle sidebar

äitipuoli ja tytär

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja grrey
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
G

grrey

Vieras
kaipaisin tukea tilanteeseeni. Mieheni 5 v tytär on meillä vuoroviikot ja tulemme mielestäni hyvin toimeen. Alkuhankaluuksien jälkeen on hyväksynyt minut ja tykätään olla yhdessä. Kuitenkin välillä tyttö tuntuu todella huomionhakuiselta, jos häntä ei huomioida 24/7. Pitää päästä syliin, vaatii että isänsä antaa hällekin pusuja jne. Mietinkin, että onko tämä puhdasta huomionhakuisuutta vai osaako tuon ikäinen jo kontrolloida? Ja mikä tähän auttaisi, vain aika?

Painotan nyt, että tullaan tytön kanssa tosi hyvin toimeen eikä minulla ole mitään häntä vastaan :)
 
ei tietenkään tarvi olla aikuismainen, toki huomiota saa hakea. Se on kai sit normaalia että tarvitsee sitä niin paljon? Kokeeko olonsa jotenkin uhatuksi, miten sitä voisi helpottaa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja grrey:
ei tietenkään tarvi olla aikuismainen, toki huomiota saa hakea. Se on kai sit normaalia että tarvitsee sitä niin paljon? Kokeeko olonsa jotenkin uhatuksi, miten sitä voisi helpottaa?
Click to expand...

En tiedä, miten sitä voisi helpottaa kun en tiedä uusperhekuvioista aikuisen kannalta juuri mitään.

Ajattelisin, että osa on luonnetta, osa liittyy tilanteeseen ja osa ikään (eli juuri sitä huomionhakuisuutta uhmakkaasti) ja sitten nämä kaikki aina yhdistyy siihen yhteen tilanteeseen. Että paha sanoa, mikä toimisi aina. Paitsi aika ja asian hyväksyminen, että tyttö on eroperheen lapsi ja reagoi siihen tavallaan niin kauan kuin reagoi. Kaikkea ei pidä lapselta hyväksyä, mutta tuossa tilanteessa kuitenkin pitäisi muistaa että mistä se mahdollinen negatiivinenkin huomionhakuisuus johtuu, eli muuttuneesta tilanteesta.

Vaikka kyllä ne lapset on mustiksia ydinperheissäkin välillä. Pääasia, ettei kiellä lapselta tunnetta, vaan auttaa käsittelemään sen ja pienellä sanoittaa sen jos tarvis.
 
Mä en näe mikä asiassa on ongelma tai mihin tarvitset tukea. Eli 5v. tyttö kaipaa isäviikoillaan isänsä huomiota joskus jopa 24/7. Varmaan noita vaiheita tapahtuu ihan ydinperheissäkin, eli että lapset välillä kaipaavat vanhempiensa huomiota, välillä todella paljonkin. Ymmärrän kyllä, että se voi joskus tuntua rasittavalta, sellaista se elämä joskus on lasten kanssa. Oma lähes 4,5v. poikani kaipaa kanssa välillä todella paljon huomiotani kun olen miesystäväni kanssa (ei asuta yhdessä). Vaiheita nämä mielestäni on ja menevät ohi kunnes tulee uusi vaihe. :)
 
Veikkaisin että kyse on paljolti myös luonteenpiirteestä ja siitä mihin on tottunut. Tiedän tuollaisia lapsia ja olen kiitollinen että meidän lapset ei vaadi noin paljon. Väsyn jo omien lasten kavereihinkin jotka ovat koko ajan huomiota hakemassa ja vaatimassa. Auttaisi varmaan jos tyttö löytäisi kaverin itselleen teillä ollessaan.
 
Kun mietin, mikä tässä on oikea tapa toimia. Tietääkö tyttö voivansa pyörittää koko showta, jos sille annetaan aina kaikki mitä haluaa, koska podetaan tilanteesta huonoa omaatuntoa? Kerran siltä meinasi päästä (huomio)itku, kun minä tulin syömään jäätelön jämät, josta suurimman osan olivat jo isänsä kanssa jakaneet. Tervettä itsekkyyttähän tuo on ja varmasti sitä on jokaisella tuon ikäisellä, oli sitten eroperheen lapsi tai ei. Mutta täytyykö meidän toimia täysin tytön ehdoilla?
 
Alkuperäinen kirjoittaja grrey:
Kun mietin, mikä tässä on oikea tapa toimia. Tietääkö tyttö voivansa pyörittää koko showta, jos sille annetaan aina kaikki mitä haluaa, koska podetaan tilanteesta huonoa omaatuntoa? Kerran siltä meinasi päästä (huomio)itku, kun minä tulin syömään jäätelön jämät, josta suurimman osan olivat jo isänsä kanssa jakaneet. Tervettä itsekkyyttähän tuo on ja varmasti sitä on jokaisella tuon ikäisellä, oli sitten eroperheen lapsi tai ei. Mutta täytyykö meidän toimia täysin tytön ehdoilla?
Click to expand...

Mielestäni jos tyttö saa muuten tarpeeksi huomiota, rakkautta ja seuraa teiltä niin aivan hyvin voi sanoa, että nyt me aikuiset halutaan olla hetken rauhassa ja ohjata lapsi vaikka leikkimään/piirtämään/muovailemaan tms. Me ollaan tehty näin ja joskus toimii ilman vastaväitteitä ja joskus taas ei. Jos perustarpeet täyttyy ja otetaan huomioon toi eroasian hyväksyminen, siinäkin tilanteet on niin erilaisia, niin ei tarvitse muitta mutkitta hyväksyä jatkuvaa huomiohakuisuutta.
 
[QUOTE="vieras";28875908]Vaatiiko hän mielestäsi jotain kohtuutonta?[/QUOTE]

Kun en tiedä :) Itselläni ei ole lapsia. Isänsä on onneksi maailman pitkähermoisin ja hyväsydämisin, antaa kyllä tytölle kaiken huomion, mutta välillä mikään ei tunnu riittävän? Tytön paras menee meidän suhteessa edelle, tiedän sen. Mutta kai ydinperheissäkin tällainen välillä ärsyttää..?
 
Kyllä uusioperheessäkin pitää pystyä elämään normaali elämää. Missään ydinperheessä yksi vanhempi ei voi antaa lapselle huomiotaan 24/7 vaan on ne arjen tehtävät hoidettavana tai mahdolliset muutkin lapset huomioitava. Eli tässä pitäisin sitä rajaa. Hyväksyisittekö yhteiseltä lapselta samanlaisen käytöksen?

Eikä tarvitse toimia täysin tytön ehdoilla, mitä aiemmin pyritte sellaiseen normaaliin arkeen myös isä-viikoilla niin sen parempi jatkoa ajatellen! Monesti uusioperheissä annetaan lapsille vähän erityiskohtelua, koska halutaan hyvitellä sitä ettei nähdä lasta samalla tavalla kuin ennen. Ja näin ollen lapsi saa sellaista valtaa mitä ei ydinperheessä saisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja grrey:
Kun en tiedä :) Itselläni ei ole lapsia. Isänsä on onneksi maailman pitkähermoisin ja hyväsydämisin, antaa kyllä tytölle kaiken huomion, mutta välillä mikään ei tunnu riittävän? Tytön paras menee meidän suhteessa edelle, tiedän sen. Mutta kai ydinperheissäkin tällainen välillä ärsyttää..?
Click to expand...

En oikein osaa sanoa, en välttämättä muista enää tuota aikaa, kun lapset ovat jo isoja. Kai sitä ärsyyntyi asioista, mutta ehkä sitä vanhempana jotenkin tuumi sen toisin, ei pitänyt parisuhteen uhkana tai jotain. Niin kauan kuin asiat joita lapsi haluaa ovat helposti annettavissa, syliä, suukkoja, juttelua, ei niistä pitäisi pihdata :)
 
Nykyisin tyttö nukkuu onneksi jo omassa vuoteessaan. Aiemmin vaati, että täytyy nukahtaa isän kädestä pitäen. Mutta tämä oli sitä aikaa, kun ei saanut katsoa minuun päinkään. Eli pitkälle on päästy jo tuosta. Silti minusta tuntuu, ettei se oikeasti tarvitsisi sitä huomiota noin paljoa, ehkä vain tylsyyttään sitten vaatii ja kun on huomannut sen toimivan. Haluaisin myöskin, että tietäisi minun ja sen eron. Tyttöystävä on tyttöystävä ja tytär on tytär. Meitä on kyllä katon alla kaksi huomionhakuista eroperheen lasta, ei ehkä helpon kombinaatio, mutta toisaalta ymmärrän tyttöä todella hyvin.
 
Paljon meillä saa, viikonloput touhutaan tytön ehdoilla ja muutenkin elämä rakentuu hänen ympärilleen. Toki tiedän, mihin olen ryhtynyt. Mietin vaan, että millainen tulevaisuus meillä on edessä, jos annetaan sille nyt kaikki mitä vaatii.
 
Esimerkiksi sellainen tilanne että tarjolla on sitä jäätelöä. Jos he ovat jo ottaneet ja sinä tulet ottamaan (kuten kirjoitit) niin eihän siinä ole yhtään mitään nokan koputtamista. Sinä otat jäätelöä vaikka siitä seuraisi mikä episodi. Aloittaisin ihan tällaisista normaaleista rajoista ja käytöstavoista.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa