Mä lopetin hyväksynnän hakemisen äidiltäni, kun kuulin valehdelleen ihan uskomattomia asioita, aivan täyttä juoppohullun horinaa. Ja kun soitti mulle päissään ja ilmoitti että en kuulemma ole "antanut" hänen nähdä lastani (olin varmaan 4 kertaa soittanu ja antanu numeronikin erikseen että saa tulla käymään jos haluaa ja itse käynyt hänen luonaan ) ja kuulemma rakastaa meistä vaan vanhinta tyttöä.
Eipä siinä, tuota edeltää 30 vuoden henkinen piina äidiltä, eikä pelkästään lapsuudessa vaan esim kun olin ravintola-alalla, tuli työpaikalle kerjäämään multa rahaa ja tiskin takaa viinaa mun piikkiin, välillä sitten saattoi ilmestyä kulkemaan pöydästä pöytään haukkumassa mua, olin kuulemma 10-vuotiaana aiheuttanut hänelle melkein sydänkohtauksen kun olin tehnyt niin ison puhelinlaskun ja TIETYSTI pelkkää pahuuttani. Ja mä oon syyttänyt itseäni tuosta koko elämäni, muiden tapausten muassa. Ja sitä aina jaksoi muistuttaa että olen paha syntyjäni. Ja kaikki mistä vaan mua voi syyttää, ihan varmasti syytti...
Mulle oikea vaihtoehto oli sulkea koko ihminen lopultakin elämästä. Yli en ole tuon naisen tekemistä tuhoista päässyt ja varmasti menee vielä aikaa ennen kuin pääsenkään, mutta enempää ei mua ainakaan satuta.
En nyt ole tässä sanomassa että katkaise välit, kunhan kerron oman tarinani... :hug: :hug: :hug: sinulle!
