Omassa pihapiirissä tapahtuvaa kiusaamista...miten pitäisi puuttua?

["Riitta"]

[QUOTE="vieras";28588996]Siis anteeksi, mutta siis vaikka "maailma on julma", -etkö sinä puuttunut näin ikävään kiusaamiseen ollenkaan?? Kyllä tuossa tilanteessa olisi jo aihetta mennä puhumaan tyttöjen vanhemmille tapahtuneesta ja laittaa tytöt pyytämään anteeksi lapseltasi. Hyvä että sentään osasit omalle tytöllesi selittää että tuollaiset eivät ole oikeita kavereita. Mutta jos katsoisit asiaa vähän laajemmin, niin menisit ja tekisit asialle jotain. Nyt annoit tytöille tavallaan luvan käyttäytyä noin, ja arvaappa vaan jatkavatko he koulussa samaa? Kiusaamiseen PITÄÄ PUUTTUA HETI. Ja ei se pelkästään auta että sanot muutaman valitun sanan, vaan asia otetaan esille kiusaajien vanhempien kanssa, ja lapsille tehdään selväksi että tuo ei ole hyväksyttyä käytöstä!

Ai että harmittaa tällainen, että selitetään vain omalle lapselle asioita, mutta ei haluta tehdä mitään muiden vuoksi,- jonain päivänän nuo samaiset tytöt kiusaavat jotain koulussa, ja sinä olisit saattanut ennalltaehkäistä sitä, tai ainakin tuomaan asian päivänvaloon. Heidän vanhempansa tietenkin ajattelevat että heidän mussukat leikkivän niin kivasti siellä pihalla![/QUOTE]

Olen sanonut asiasta useaan otteeseen naapurintytön äidille. Ja joskus hän on jopa pihalla ollut samaan aikaan kun tätä kakkapää-lällättelyä ilmenee. Vastaus on vaivautunut olankohautus, "aijaa, no sellaisia ne tytöt vähän tuppaa olemaan ja voi voi kun tuo meidän x on niin voimakastahtoinen". Nostaa siis kädet totaalisesti ilmaan.

 

["Jenis"]

[QUOTE="Riitta";28589045]Olen sanonut asiasta useaan otteeseen naapurintytön äidille. Ja joskus hän on jopa pihalla ollut samaan aikaan kun tätä kakkapää-lällättelyä ilmenee. Vastaus on vaivautunut olankohautus, "aijaa, no sellaisia ne tytöt vähän tuppaa olemaan ja voi voi kun tuo meidän x on niin voimakastahtoinen". Nostaa siis kädet totaalisesti ilmaan.[/QUOTE]

Mulla on sama kokemus omasta pihapiiristä, kyseessä tosin "voimakastahtoinen" poika. Veikkaan, että niistä lapsista tulee tuommoisia kiusaajia juuri siksi, että ovat koko ikänsä saaneet pyörittää muita ihmisiä miten tahtovat...

Yritin siis jutella kiusaajan kanssa (juoksi karkuun omalle takapihalleen, kovis) ja sen jälkeen vanhempien kanssa. Asenne oli juuri toi, että voi voi ei voi tehdä mitään. Kakarasta tulee ihan varmasti koulukiusaaja, näkyy kilometrin päähän.

 

["vieras"]

[QUOTE="Jenis";28589054]Mulla on sama kokemus omasta pihapiiristä, kyseessä tosin "voimakastahtoinen" poika. Veikkaan, että niistä lapsista tulee tuommoisia kiusaajia juuri siksi, että ovat koko ikänsä saaneet pyörittää muita ihmisiä miten tahtovat...

Yritin siis jutella kiusaajan kanssa (juoksi karkuun omalle takapihalleen, kovis) ja sen jälkeen vanhempien kanssa. Asenne oli juuri toi, että voi voi ei voi tehdä mitään. Kakarasta tulee ihan varmasti koulukiusaaja, näkyy kilometrin päähän.[/QUOTE]

Jep, samoja kokemuksia! Surullista. Näin se koulukiusaus hyväksytään jo ennen koulua. Pahimmassa tapauksessa vanhemmat eivät usko että lapsi kiusaa, ja tällä asenteella ilmaisevat rivien välistä, että kiusaaminen on hyväksyttyä. Prkl että ottaa vihaksi! Tuollaiset vanhemmat ajattelevat itsekkäästi, että ainakin heidän "voimakastahtoinen"lapsi tulee pärjäämään koulussa. Ja joo-tulee pärjäämään-mutta millä keinoin??Ei ole pienenä ohjattu oikeaan suuntaa, joten luulee että saa tehdä mitä huvittaa.

 

[Murheellinen äiti]

Ymmärrän täysin sen, että ei voi pakottaa ketään leikkimään toisten kanssa MUTTA mun mielestä vielä neljä- ja viisivuotiaina kaikkien pitäisi pystyä leikkimään yhdessä. En vaadi enkä oleta että kouluiässä kaikkien pitää olla kaikkien kaveri mutta pieninä lapsina kyllä.

 

[meidän kadun]

varrella onnistuu leikit ikähaitarilla 4 - 9 v, sekä tyttöjä ja poikia, yhteensä puolentusinaa lasta. Ketään ei syrjitä ulos leikeistä; aina leikit ei toki ole kaikille mieluisia, jolloin osa jättäytyy syrjempään itse. Mutta pointti on siinä, että ketään ei juosta karkuun, lällätellä tms.

En muista, että olisi tarvinnut koskaan tuollaiseen edes puuttua; ilmeisesti on sitten fiksuja lapsia tälle pätkälle kasaantunut? Normaaleja lapsia toki ovat eli vuorotellen ovat tehneet töllöntöitä ja varsinkin sisarukset tapelleet keskenään enemmänkin.

Jos "ikärasismia" olisi ap:n kuvailemalla tavalla, niin vanhemmistahan sen korjaaminen pitäisi aloittaa. Pahoittelut ap:lle, että on saanut ajattelemattomat vanhemmat naapureikseen.

 

["nainen"]

Mitä äidit edellä sitä tyttäret perässä.
Naiset on...

 

[zx]

varrella onnistuu leikit ikähaitarilla 4 - 9 v, sekä tyttöjä ja poikia, yhteensä puolentusinaa lasta. Ketään ei syrjitä ulos leikeistä; aina leikit ei toki ole kaikille mieluisia, jolloin osa jättäytyy syrjempään itse. Mutta pointti on siinä, että ketään ei juosta karkuun, lällätellä tms.

En muista, että olisi tarvinnut koskaan tuollaiseen edes puuttua; ilmeisesti on sitten fiksuja lapsia tälle pätkälle kasaantunut? Normaaleja lapsia toki ovat eli vuorotellen ovat tehneet töllöntöitä ja varsinkin sisarukset tapelleet keskenään enemmänkin.

Jos "ikärasismia" olisi ap:n kuvailemalla tavalla, niin vanhemmistahan sen korjaaminen pitäisi aloittaa. Pahoittelut ap:lle, että on saanut ajattelemattomat vanhemmat naapureikseen.

Meidän pihalla samanlaista menoa samalla ikähaitarilla. Joukossa muutamia "kiusaajia", mutta isoimmat pitävät huolen, että kaikkien kanssa leikitään.

 

["vieras"]

en mä ainakaan vaadi että lapseni itää ottaa kaikki mukaan leikkiin. jos tiedän että toinen lapsi on sellainen joka helposti kiusaa tai hölmöilee, niin siinäpähän oppii ettei kaverit ota mukaan leikkiin. ihme pumpulissa kasvattamista että kaikki piäis huomioida

 

["kukkanen"]

itse en hyväksy toisten ulos jättämistä, mutta en voi myöskään pakottaa lasta leikkimään ikävän kaverin kanssa. lähipuistossa käy samat lapset päivittäin ja leikit sujuvat pääsääntöisesti mukavasti. lapset 3-4v. yksi poika kuitenkin aiheuttaa aina riitaa, repii kädestä, läpsii, tönii ja terrorisoi. muut lapset ei tykkää leikkiä hänen kanssaan tästä syystä. äitinsä sitten harmittelee kun poikansa jää ulkopuolelle. jos sais kuria poikaan niin ei tarvisi harmitella! tietysti tämä äiti ei ole näkemässä kuinka kivasti leikit menee ilman tätä pikkuterroristia...

 

[up]

uppista

 

["vieras"]

Minulla oli lapsena samanlainen tilanne monta vuotta omalla kotipihallani. Tykkäsin leikkiä poikien rajumpia leikkejä, mikä sitten antoi aihetta pihan isommille tytöille ryhtyä kiusaamaan minua. Koen vieläkin puistatusta siitä, miten ilkeä lapsi voikaan toiselle lapselle olla. Ja koska minulle oli kotona sanottu, ettei saa kannella saati vanhemmat ottaisivat mitään kantaa kiusaamiseen pahinta oli turvattomuuden tunne. Kun ei ollut kenelle kertoa tai ylipäätään jutella, mitä minulle on tapahtunut.

Äitini on katunut sitä, ettei puuttunut kiusaamiseen. Muuttaessamme pois minulta vei pari vuotta päästä kiusaamisesta yli ja silloin vanhempani tajusivat kuinka pahaa jälkeä kiusaaminen teki.Mutta painotan, että kiusaaminen täytti kaikki sen kriteerit ja mukaan sekaantuivat myös isompien tyttöjen pari äitiä kiusaamaan mukaan.

Ap:lle neuvoisin, että tue ensisijaisesti tyttöäsi. Kuuntele häntä ja miltä hänestä tuntuu. Kartoita hänen tilanteensa ja jos tyttösi voi huonosti ryhdy toimiin, mutta yhtä lailla tyttösi voi olla sitäkin ihmistyyppiä joka ei välitäkään. On hienoa, että valvot tilannetta ja haet oikeudenmukaisuutta. Sana kiusaaminen on vain aika voimakas ilmaisu ja siinä, missä naapurisi näkee lasten vain leikkivän on aika hankalaa saada hänet ymmärtämään onko leikin takana muutakin.

Mielestäni sinun täytyy myös kysyä tyttösi mielipidettä. Tämä voi olla aika hassu ehdotus niin pienelle, mutta sitäkin kautta kuulet mitä hän toivoo ja odottaa tai pelkää. Jos hän kokee olonsa hyväksi sinun läsnäolosta tarjoa sitä hänelle lisää, jolloin pihalla voi leikkiä ilman isoja tyttöjä.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28589704]en mä ainakaan vaadi että lapseni itää ottaa kaikki mukaan leikkiin. jos tiedän että toinen lapsi on sellainen joka helposti kiusaa tai hölmöilee, niin siinäpähän oppii ettei kaverit ota mukaan leikkiin. ihme pumpulissa kasvattamista että kaikki piäis huomioida[/QUOTE]

Ja hölöpölö taas, sisäistitkö sä aloituksen ongelmaa ollenkaan? Tässä tapauksessa lapsi jätetään yksin ja nauretaan päälle. Ihan tahallista tyttöjen kiusaamista johon vanhemmat voi halutessaan puuttua.

 

[-]

Ymmärrän täysin sen, että ei voi pakottaa ketään leikkimään toisten kanssa MUTTA mun mielestä vielä neljä- ja viisivuotiaina kaikkien pitäisi pystyä leikkimään yhdessä. En vaadi enkä oleta että kouluiässä kaikkien pitää olla kaikkien kaveri mutta pieninä lapsina kyllä.

Anteeksi... nyt mä en ihan ymmärrä. Sun mielestä kuusivuotias (aloitin tämän ikäisenä koulun) voi valita kaverinsa, mutta viisivuotias ei?

 

[-]

[QUOTE="vieras";28593386]Ja hölöpölö taas, sisäistitkö sä aloituksen ongelmaa ollenkaan? Tässä tapauksessa lapsi jätetään yksin ja nauretaan päälle. Ihan tahallista tyttöjen kiusaamista johon vanhemmat voi halutessaan puuttua.[/QUOTE]

Ymmärsin, että kaksi vanhempaa tyttöä leikkii keskenään ja tämä nuorempi yrittää mennä mukaan vaikkei nämä vanhemmat häntä leikkeihinsä halua.

 

["vieras"]

Meillä oli jossain vaiheessa vastaavaa eristämistä leikeistä. Kolme samanikäistä eivät oikein osanneet leikkiä kolmestaan. Kahdestaan leikit sujuivat mainiosti. Itse puutuin asiaan aina. Kielsin, juttelin, kiitin, kun leikit sujui, juttelin vanhemmille jne.

Etsittiin kyllä kavereita kolmikon ulkopuoleltakin, kutsuttiin lapsia kylään ja käytiin kylässä. Tämä lähinnä siksi, että oma lapsi oppi leikkimään muidenkin kanssa. Huono puoli tuollaisessa eristämiskiusaamisessa on se, että jos et siihen puutu, hyväksyt sen ja samalla opetat lapsellesi tavan toimia. Todennäköisesti siis oma lapsesikin sortuu myöhemmin samaan tuntiessaan itsensä seurassa uhatuksi.

Nykyään jo kouluikäisinä lapset osaavat leikkiä yhdessä ja ihanasti tunnistavat eristämisen ja puuttuvat itse siihen, kun huomaavat sellaista. Joku ketjussa huomautti, ettei ole pakko leikkiä, jos ei halua. On ihan eri asia eristää ja kiusata kuin leikkiä valitun seuran kanssa. Lapsikin tunnistaa eron ilkeilyn ja leikkiseuran valinnan välillä. Reilu pitää olla, vaikka leikit ei aina jokaisen kanssa kiinnostaisi.

 

[Murheellinen äiti]

Anteeksi... nyt mä en ihan ymmärrä. Sun mielestä kuusivuotias (aloitin tämän ikäisenä koulun) voi valita kaverinsa, mutta viisivuotias ei?

Itse kyllä lähinnä ajattelin kouluikäisellä vähän vanhempaa kuin kuusivuotiasta, mutta en todella ala tässä määrittelemään tarkkaa ikää siitä milloin on sopivaa ja milloin ei. Ylipäätään nyt varmaan ymmärrät että tarkoitan tällä sitä, että pienillä lapsille esim. 4v-5v pitäisi mielestäni opettaa tietyt hyvät käyttäytymissäännöt, jotka sitten toivottavasti kantaisi vähän myöhemmällekkin iälle.

Kiitos muuten monista kannustavista vastauksistanne!

 

[-]

Itse kyllä lähinnä ajattelin kouluikäisellä vähän vanhempaa kuin kuusivuotiasta, mutta en todella ala tässä määrittelemään tarkkaa ikää siitä milloin on sopivaa ja milloin ei. Ylipäätään nyt varmaan ymmärrät että tarkoitan tällä sitä, että pienillä lapsille esim. 4v-5v pitäisi mielestäni opettaa tietyt hyvät käyttäytymissäännöt, jotka sitten toivottavasti kantaisi vähän myöhemmällekkin iälle.

Kiitos muuten monista kannustavista vastauksistanne!

Ok. Itse taas jotenkin ajattelen, että sen raadollisempia ja itsekkäämpiä lapset ovat, mitä nuorempia he ovat. Kun ikää tulee lisää, sitä alkaa ymmärtää paremmin näitä kaikkia sosiaalisia koukeroita ja ajattelemaan asioita jonkun toisenkin saappaiden kautta.
Olen samaa mieltä, että olisi hyvä, jos lapset osaisivat leikkiä yhdessä ja noudattaa ns. hyviä käyttäytymissääntöjä. Asia ei kuitenkaan aina mene niin. Ei se mene aikuisenakaan niin. Toivottavasti et jää lapsesi kanssa murehtimaan moista, vaan ohitat asian olankohautuksella ja keksitte jotain kivempaa tekemistä.

 

[rivarin pihalla]

Meillä on vähän sama tilanne. Asutaan rivarissa, oma lapseni on 4 v, yhdessä asunnossa on sitten domina 6 v (heillä muitakin lapsia). Ja muissakin taloissa paljon lapsia, leikki-ikäiset iältään 4-7 v.

Noh, tämä 6 v dominoi aina kaikkia leikkejä. Hän päättää, kuka kenenkin kanssa leikkii. Mitä mieltä olette seuraavasta. 6 v leikkii lapseni kanssa silloin, kun hänellä ei ole ketään muuta. Nykyään leikkii joskus muulloinkin, eli silloin kun olisi muita kavereita tarjolla. Mutta tällöin suorastaan opettaa lapselleni, että ei oteta muita leikkiin. Oma lapseni taas on sellainen, että on kaikkien kaveri ja haluaisi leikkiä myös isommassa porukassa. Mutta tämä ei onnistu, koska rivarin 6 v määräilee täällä mielivaltaisesti. Olen usein tälle 6 v puhunut ja myös hänen vanhempiensa kanssa. Mutta ei niillä kiinnosta. 6 v syrjii muita (lähinnä mun lasta) jopa niin pahasti että kiroilee, haukkuu ja potkii. Potkiminen on nyt jäänyt vähemmälle, mutta viime vuonna ja edellisenä sitä vielä tapahtui. Ovat usin olleet leikkikiellossa syrjimisen vuoksi. Mutta pitäiskö tämä peli viheltää kokonaan poikki?

Ymmärrän kyllä että isommilla ei kiinnosta leikkiä pienempien kanssa, mutta kun kyseinen lapsi leikkii pääasiassa pienempien kanssa. Hän saattaa leikkiä toisen nelivuotiaan kanssa ja syrjii omaani. Kun toinen nelivuotias lähtee syömään, niin johan kelpaa mun lapsen seura. Ja sitten taas puolen tunnin päästä joko hylätään tai opetetaan mun lapselle, että ei oteta muita leikkeihin. Joskus jopa kyseinen lapsi on meillä sisällä leikkimässä ja lähtee pois kun näkee pihalla olevan muita ja sanoo syyksi suoraan sen että täytyy mennä kun Tiina on pihalla. Ja lapseni itkee sitten perään... Tilanne jatkunut nyt pari vuotta samanlaisena. Puhuminen ei auta. Auttaiskohan se, etten vaan enää päästä omaa lastani leikkimään kyseisen lapsen kanssa? Ja yrittäisin vahvistaa muita ystävyyssuhteita. Syrjinkö silloin tätä yhtä...