Kiteytän kirjoitukseni vaikka kerrottavaa olisi paljon sydämellä.
Olen kasvanut perheessä jossa äiti on käyttänyt valtaansa väärin.
Ainoa oikea tapa tehdä ja ajatella asioita oli äidin tapa.
Joko alistuit tai alistettiin uhkailemalla tms..
Tajuan nyt aikuisena,että vanhempien avioliittokin kaatui äidin
käyttämään mielivaltaan.
Minä olin aina se joka on tehnyt tai sanonut väärin,laittanut sanoja
äidin suuhun tai valehdellut omaksi parhaakseni.
Äiti vihasi kaikkia ystäviäni (niitä vähiä mitä oli)kaikkia poikaystäviä.
Kaikissa ihmisissä oli aina jotakin pahaa.
Kaiken kaikkiaan todella negatiivinen elämänasenne.
Muutin kotoa kun olin juuri täyttänyt 18-vuotta.
Ihme,että jaksoin niin pitkään ja ihme,että olen vielä tässä.
Tiemme erkani noin 2 -vuotta sitten,kun äitini riiteli mieheni kanssa.
Riidassa oli kyse siitä,ettei äitini saanut tahtoaan läpi.
Samalla käänsi selkänsä minulle ja lapsenlapsilleen.
Toki on ollut helpompi hengittää kun välimme etääntyivät,koska nyt aikuisenakaan en uskaltanut sanoa hänelle vastaan ettei tulisi riitaa ja haukkumista.
Mutta oikeastaan syy miksi tästä nyt kirjoitan on se,että minulla on nuorempia sisaruksia,joista olen erittäin huolissani.
Minulla on 2 teini ikäistä sisarusta ja yksi pieni koululainen(hänen kanssaan eri isä).
Enkä juurikaan tämän nuorimmaisen elämään kuulu,en ollut tervetullut ristiäisiin yms..hoitajaksi kyllä kelpasin kun äitini joi silloisen miehen kanssa paljon.
Kotona sama mielivallan käyttö jatkuu ja sisarukseni kärsii.
Vanhempi sisaruksista on laitettu ns.miehen asemaan ja hänen
tehtävänsä on huolehtia pienemmistä ja äidistä.
Hänelle tämä vastuu on aivan liikaa onhan vielä lapsi itsekin.
Veljeni on erittäin lyhythermoinen ja väkivaltainen.
Väkivalta kohdistuu kotiin mm.hajottaa ovia,seiniä ja on yhden auton ikkunankin laittanut päreiksi.
Myös siskoani lyönyt monen monta kertaa.
Veljeni on erityisluokalla kun lakkasi käymästä koulussa.
Siskoni ei alistu äidin valtaan,joten onkin sitten tosi vaikea tapaus(äidin mielestä).
Saa kuulla paljon haukkumista äidiltä,joka myöskin puolustaa väkivaltaista
veljeäni.
Eräänkin kerran kun veljeni oli lyönyt siskoani lautasella selkään niin,että henki salpautui äiti
oli sanonut "se on sitä sisarus rakkautta"
Siskoni koulunkäynti on myös aivan retuperällä.
Äidin mielestä hänessä ei koskaan ole mitään vikaa ja kotona on
hyvä olla.
Vika löytyy aina kaikesta ja kaikista muista.
Siskoni oli meidän kotona nyt useamman päivän ja kävi tästä todella hyvin koulussa.
Eilen tuli sitten käsky kotiin ja ukaasi ettei siskoni enää koskaan saa
tulla meille.
Ei kuulemma meillä opi käytöstapoja.
Oli myös haukkunut minut ja mieheni.
Äiti on sosiaalitoimen kanssa ollut tekemisissä veljeni koulunkäynnin tiimoilta,
mutta ei muuten.
On niin hyvä puhumaan ettei kukaan oikeastaan tiedä mitä kotona todella tapahtuu ja,että sisarukseni ovat kamalia ja hän ei jaksa.
Kerrottavaa olisi niin paljon....
Olisiko kellään neuvoja tähän tilanteeseen miten auttaisin sisaruksiani..
Olen kasvanut perheessä jossa äiti on käyttänyt valtaansa väärin.
Ainoa oikea tapa tehdä ja ajatella asioita oli äidin tapa.
Joko alistuit tai alistettiin uhkailemalla tms..
Tajuan nyt aikuisena,että vanhempien avioliittokin kaatui äidin
käyttämään mielivaltaan.
Minä olin aina se joka on tehnyt tai sanonut väärin,laittanut sanoja
äidin suuhun tai valehdellut omaksi parhaakseni.
Äiti vihasi kaikkia ystäviäni (niitä vähiä mitä oli)kaikkia poikaystäviä.
Kaikissa ihmisissä oli aina jotakin pahaa.
Kaiken kaikkiaan todella negatiivinen elämänasenne.
Muutin kotoa kun olin juuri täyttänyt 18-vuotta.
Ihme,että jaksoin niin pitkään ja ihme,että olen vielä tässä.
Tiemme erkani noin 2 -vuotta sitten,kun äitini riiteli mieheni kanssa.
Riidassa oli kyse siitä,ettei äitini saanut tahtoaan läpi.
Samalla käänsi selkänsä minulle ja lapsenlapsilleen.
Toki on ollut helpompi hengittää kun välimme etääntyivät,koska nyt aikuisenakaan en uskaltanut sanoa hänelle vastaan ettei tulisi riitaa ja haukkumista.
Mutta oikeastaan syy miksi tästä nyt kirjoitan on se,että minulla on nuorempia sisaruksia,joista olen erittäin huolissani.
Minulla on 2 teini ikäistä sisarusta ja yksi pieni koululainen(hänen kanssaan eri isä).
Enkä juurikaan tämän nuorimmaisen elämään kuulu,en ollut tervetullut ristiäisiin yms..hoitajaksi kyllä kelpasin kun äitini joi silloisen miehen kanssa paljon.
Kotona sama mielivallan käyttö jatkuu ja sisarukseni kärsii.
Vanhempi sisaruksista on laitettu ns.miehen asemaan ja hänen
tehtävänsä on huolehtia pienemmistä ja äidistä.
Hänelle tämä vastuu on aivan liikaa onhan vielä lapsi itsekin.
Veljeni on erittäin lyhythermoinen ja väkivaltainen.
Väkivalta kohdistuu kotiin mm.hajottaa ovia,seiniä ja on yhden auton ikkunankin laittanut päreiksi.
Myös siskoani lyönyt monen monta kertaa.
Veljeni on erityisluokalla kun lakkasi käymästä koulussa.
Siskoni ei alistu äidin valtaan,joten onkin sitten tosi vaikea tapaus(äidin mielestä).
Saa kuulla paljon haukkumista äidiltä,joka myöskin puolustaa väkivaltaista
veljeäni.
Eräänkin kerran kun veljeni oli lyönyt siskoani lautasella selkään niin,että henki salpautui äiti
oli sanonut "se on sitä sisarus rakkautta"
Siskoni koulunkäynti on myös aivan retuperällä.
Äidin mielestä hänessä ei koskaan ole mitään vikaa ja kotona on
hyvä olla.
Vika löytyy aina kaikesta ja kaikista muista.
Siskoni oli meidän kotona nyt useamman päivän ja kävi tästä todella hyvin koulussa.
Eilen tuli sitten käsky kotiin ja ukaasi ettei siskoni enää koskaan saa
tulla meille.
Ei kuulemma meillä opi käytöstapoja.
Oli myös haukkunut minut ja mieheni.
Äiti on sosiaalitoimen kanssa ollut tekemisissä veljeni koulunkäynnin tiimoilta,
mutta ei muuten.
On niin hyvä puhumaan ettei kukaan oikeastaan tiedä mitä kotona todella tapahtuu ja,että sisarukseni ovat kamalia ja hän ei jaksa.
Kerrottavaa olisi niin paljon....
Olisiko kellään neuvoja tähän tilanteeseen miten auttaisin sisaruksiani..
