V
"vieras"
Vieras
Olen asunut koko ikäni kerros tai rivitalossa. Vuosi sitten muutimme itse rakentamaamme omakotitaloon, jota oltiin pitkään suunniteltu ja josta oltiin haaveiltukin. Kaikki materiaalit ja ratkaisut on itse mietittyjä ja valittuja, pohja on juuri meille täydellinen ja piha on suuri ja olen laittanut sen itse juuri mieleisekseni. Naapurustossa kaikki talot on uusia, 2012-2013 valmistuneita omakotitaloja.
Mulle on kuitenkin iskenyt täällä ihan hirveä ahdistus. En pidä yhtään tästä "nukkuvasta lähiöstä", nämä pastellinväriset pakettitalot ällöttää mua ja sormien multaan työntäminen ei voisi enää vähempää kiinnostaa. Kaikki naapurit on tylsiä lapsiperheitä joilla ei ole mitään muuta elämää kuin toistensa kyylääminen.
Kaipaan keskustaan, kompaktin kokoiseen kerrostaloasuntoon. Voisin istuttaa yrttejä parvekkeelle ja pintarempata asunnon mieleisekseni. En halua kaikkia näitä neliöitä joita meillä nyt on, koska emme tarvitse tilaa näin paljoa enkä jaksa tätä ainaista siivousta ja kiillotusta. En jaksa myöskään sitä että kaikki on tehtävä itse, taloyhtiötä ei ole. Seinän takaa ei kuulu yskintää eikä elämisen ääniä, hissin oven kolahdusta.
Eilen uskaltauduin puhumaan miehellen ajatuksistani ja yllätys oli suuri, kun mies kertoi kaipaavansa ihan samoja asioita. Mies kertoi, ettei tämä omakotitaloasuminen ole hänenkään juttunsa. Lapset kyllä nauttivat pihasta ja siitä että ympärillä on paljon muita lapsiperheitä, mutta toisaalta eivät lapset mitenkään kärsineet keskustan kerrostaloaikoinammekaan ja oli heillä sielläkin kavereita.
Oltaisiko me ihan julmia, jos laitettaisi tämä nyt myyntiin ja muutettaisi kerrostaloon keskustaan? Onko ajatus ihan hullu?
Mulle on kuitenkin iskenyt täällä ihan hirveä ahdistus. En pidä yhtään tästä "nukkuvasta lähiöstä", nämä pastellinväriset pakettitalot ällöttää mua ja sormien multaan työntäminen ei voisi enää vähempää kiinnostaa. Kaikki naapurit on tylsiä lapsiperheitä joilla ei ole mitään muuta elämää kuin toistensa kyylääminen.
Kaipaan keskustaan, kompaktin kokoiseen kerrostaloasuntoon. Voisin istuttaa yrttejä parvekkeelle ja pintarempata asunnon mieleisekseni. En halua kaikkia näitä neliöitä joita meillä nyt on, koska emme tarvitse tilaa näin paljoa enkä jaksa tätä ainaista siivousta ja kiillotusta. En jaksa myöskään sitä että kaikki on tehtävä itse, taloyhtiötä ei ole. Seinän takaa ei kuulu yskintää eikä elämisen ääniä, hissin oven kolahdusta.
Eilen uskaltauduin puhumaan miehellen ajatuksistani ja yllätys oli suuri, kun mies kertoi kaipaavansa ihan samoja asioita. Mies kertoi, ettei tämä omakotitaloasuminen ole hänenkään juttunsa. Lapset kyllä nauttivat pihasta ja siitä että ympärillä on paljon muita lapsiperheitä, mutta toisaalta eivät lapset mitenkään kärsineet keskustan kerrostaloaikoinammekaan ja oli heillä sielläkin kavereita.
Oltaisiko me ihan julmia, jos laitettaisi tämä nyt myyntiin ja muutettaisi kerrostaloon keskustaan? Onko ajatus ihan hullu?