Oma vai lapsen onni?

[ap]

Älä nyt ymmärrä väärin.. onko miehelläsi mahdollisesti jotain murheita? Meilläkin miehen oli jossain vaiheess avaikea tunnustaa olevan sika väsynyt töihin, mutta eihän siellä miesten kesken voinut näyttää sitä ja kotona se eli lähinnä horroksessa. Vähän ravistelemalla se sitten alkoi puhua. Mitä tapahtuu jos menet sohvalla viereen ja yrität itse helliä miestäsi? Vastaako vai pakeneeko ja onko aina ollut sellainen?

Mä oon koittanut kysyä että onko jokin vialla mutta ei kuulemma ole. Ja mies ei ole luonteeltaan sellainen murehtija vaan lähinnä optimisti kaikessa. Mä en oikeasti tällä hetkellä tiedä mitä mies tekisi jos menisin (tai nyt se on kyllä töissä montapäivää) sohvalle viereen hellimään. En tiedä reaktiota.

Kokeile lähestyä Mun mies ei tajunnut mitä mä vouhotan, mut sellaisia osa suomalaisista miehistä on. Ei ole kuulemma mitään puhuttavaa niiden mielestä ja asiat on ok. Me naiset ajatellaan syvällisemmin.

Totakin olen kyllä aatellut, että tuo mies voi kyllä olla niin yksoikoinen, että sen mielestä kaikki on hyvin kun vaan ollaan saman katon alla ja yhdessä. Onhan se ollut aina paljon jäyhempi kuin minä.

 

[ap]

Mulle psykiatri on toistanut jatkuvasti et mun hyvä olo on tärkeintä (ja itsekkyys siihen )koska silloin on lapsillakin hyvä olla. Hyvä olo leviää musta muihinkin, jos voin huonosti nii myös läheiset alkaa voida huonommin

varmasti noin. Mutta siihen oman hyvän olon saamiseen liittyy sen tietäminen mitä haluaa jotta on se hyvä olo. Ja jos mä nyt olen oikein ymmärtänyt, tässä ei ole sellaista helposti nimettävää juttua josta voisi sanoa "haluan asian menevän näin".

joten ap tarvitsee ensin pohtia, mitä haluaa parisuhteeltaan, MITÄ siitä puuttuu, MIKSI se ei toimi, ja vasta sitä kautta miettiä jatkoa miehen kannalta. Asioista on toki hyvä keskustrella yhdessäkin, mutta jos välit on jo tulehtuneet, ei ehkä kannata alottaa "kaikki menee päin persettä"-olon ilmauksella, jos ei itsekään ole jäsentänyt tilannetta kokonaan

Kirjoitat Hannamaria hyvin asioista, tää on oikeasti auttanut mua selvimään ajatuksiani. Me nähdään miehen kanssa toisemme tiistaina, joten mulla on aikaa selvittää itselleni mitä puuttuu tai mitä toivoisin lisää. Tosin voi olla, että kun menen siihen sohvalle keskustelemaan niin en saa sanottua mitään vaan lauseet jää takertuu kurkkuun ja taas katotaan telkkaria hiljaa.

Ainahan sä voit tehdä kirjeen varalta jos pelkäät et noin käy.

Joo tätäkin mä olen suunnitellut, voi olla että kirjoitankin sen varmuuden vuoksi.

 

[vieras]

Toivoa teillä on vielä, on aina.
Mikä asia kiinnostaa miestäsi?
Voitko itse yrittää tehdä pienillä jutuilla ensin miehesi iloiseksi? Tulet huomaamaan että onni tulee eläen, ei sitä etsien.
Muista, ystävilläsi omat murheensa, joista ei puhuta. Monesti "onni" iloinen uhdessäoleminen on vain kulissia muita/lapsia varten.
Toivon, että alat elää oikeata elämää ja otat ilon irti arjesta ja lakkaat vertaamasta perhettäsi muihin.
Voiko miehesi vain olla niiiiin väsynyt oikeasti töiden jälkeen, ettei enää energiaa riitä mihinkään?

Mun mielestä sä olet jossain asiassa väärässä. Ainakin mun ystäväpiirissä lähes kaikki puhuvat ystävilleen murheistaan, kertovat huolistaan ja jakavat asioita eivätkä esitä mitään. Ainoastaan yksi, se jolla menee kaikista huonoiten, vaikenee ja esittää onnellista perhettä muille, vaikka kaikki tietävät miten huonosti asiat on. Joskus kannattaisi tunnustaa tosiasiat ja katsoa niitä silmiin, mikä on elämisen arvoista elämää, miksi pitää pystyssä kulissia, jos se ei kanna? Ap:n tilanteessa varmasti vielä toivoakin on, kaikilla ei ole edes sitä.
Jos omassa elämässä on vaikeuksia, miksi niistä ei avoimesti puhuttaisi toisten kanssa? Filmaaminen ja julkisivu on lastenkin vuoksi vääränlainen asetelma. Kyllä lapset aistii sen, mikä on kulissia ja mikä totta.

 

[äiti neljälle]

Toivoa teillä on vielä, on aina.
Mikä asia kiinnostaa miestäsi?
Voitko itse yrittää tehdä pienillä jutuilla ensin miehesi iloiseksi? Tulet huomaamaan että onni tulee eläen, ei sitä etsien.
Muista, ystävilläsi omat murheensa, joista ei puhuta. Monesti "onni" iloinen uhdessäoleminen on vain kulissia muita/lapsia varten.
Toivon, että alat elää oikeata elämää ja otat ilon irti arjesta ja lakkaat vertaamasta perhettäsi muihin.
Voiko miehesi vain olla niiiiin väsynyt oikeasti töiden jälkeen, ettei enää energiaa riitä mihinkään?

Mun mielestä sä olet jossain asiassa väärässä. Ainakin mun ystäväpiirissä lähes kaikki puhuvat ystävilleen murheistaan, kertovat huolistaan ja jakavat asioita eivätkä esitä mitään. Ainoastaan yksi, se jolla menee kaikista huonoiten, vaikenee ja esittää onnellista perhettä muille, vaikka kaikki tietävät miten huonosti asiat on. Joskus kannattaisi tunnustaa tosiasiat ja katsoa niitä silmiin, mikä on elämisen arvoista elämää, miksi pitää pystyssä kulissia, jos se ei kanna? Ap:n tilanteessa varmasti vielä toivoakin on, kaikilla ei ole edes sitä.
Jos omassa elämässä on vaikeuksia, miksi niistä ei avoimesti puhuttaisi toisten kanssa? Filmaaminen ja julkisivu on lastenkin vuoksi vääränlainen asetelma. Kyllä lapset aistii sen, mikä on kulissia ja mikä totta.

Kirjoitinkin monesti.... eli yleistin taas tietoisesti.
Ja kaikilla on omat murheensa/ilonsa ja niitä ei pidä verrata omiin murheisiin/iloihin.
Kirjoitin myös, että ap:lla on todellakin kaikki mahdollisuudet onneen, kunhan lakkaa etsimästä sitä.