Toggle sidebar

oma mielipiteenne

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sanokaa rehellisesti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
S

sanokaa rehellisesti

Vieras
Olen juuri valmistunut ammattiin, 23v. Mies suht hyväpalkkaisessa työssä, sai juuri vakipaikan. Olemme vakaassa suhteessa olleet monia vuosia, nuoresta asti. Asumme yhdessä ja olemme kihloissa. Olen halunnut lasta aina nuorena, kun on energiaa, hurjat menovuodet suurimmaksiosaksi takanapäin..toki joskus käydään tuulettumassa mekin. Mutta siis tahtoisin lasta..Mietin mitenhän kaikki onnistuu..miettisin varmaan vielä 34 vuotiaanakin noin. :D Olen paljon ottanut selvää, lukenut ja kysellyt..valmistautunut melko hyvin. Enhän voi tietää saadaanko koskaan lapsia, mutta ennen kuin jätetään ehkäisyt pois, haluan valmistautua ja tietää todella mihin ryhdyn, lapsen parhaaksi sekä oman jaksamisen kannalta tärkeää meille molemmille miehen kanssa. :) Esim. mitä pitää hankkia, mitä tukia saa, minne mennä juttelemaan onko esim. neuvola, miten arki vauvan kans alkaa? Siksi kysyn täällä, koska haluan realistisia neuvoja ja kokemuksia. Näistä olisin kiinnostunut kuulemaan teidän mielipiteenne/kokemukset! :) Niin ja synnytys myös aivan hepreaa! :D
 
[QUOTE="aapee";22438918]töitä enne raskautta ja raskauden aikana. :)[/QUOTE]

Tääkin on sellainen juttu ettei sitä voi etukäteen tietää. Mä jouduin lopettamaan työt melko nopeasti raskauden alussa, kun oksentelin 24/7 ja olin todella heikossa kunnossa sen vuoksi kuukausia.
 
Sanotaanko näin, että vaikka miten valmistautuu vauvan tuloon ja pitää itseään valmiina äidiksi. Niin silti käy niin, että sitä ei ole koskaan täysin valmis äiti. Se vauva sinua opettaa alusta alkaen. Ja juuri, kun luulet, että olet valmis äiti, niin aina tapahtuu jotain uutta. Ne vanhat opitut asiat eivät enää pädekään ja taas opetellaan yhdessä lapsen kanssa äitiyden askelia.
Tämä jatkuu siis läpi lapsen elämän aikuisuuteen saakka. Voisin väittää, että näillä taidoilla mitkä olen kolmelta lapseltani oppinut, niin en pärjää enää esim. kahden vuoden päästä. Silloin esikoinen on jo 16v ja taas mennään vuoristorataa pitkin huimaa vauhtia.

Jokainen lapsi on oma itsensä persoona, joten konstit on monet jokaisen kohdalla. Kirjoihin yms en luottaisi yhtään, vaan siihen, että itse osaat ja selviydyt yhdessä lapsen sekä miehesi kanssa.

Onnea suunnitelmien kanssa =)
 
Ei vauvan tuloon voi valmistauta etukäteen kokonaan tietenkään, aina tulee jotain yllätyksenä, Ja sehän on ihan hyvä asia. Mutta on hyvä, että olet lukenut ja ottanut selvää asioista. Ettei kaikki tule ihan yllätyksenä. On hyvä tietää mihin voi oottaa yhteyttä omassa kunnassa, jos on väsynyt ja tarve jutella jonkun kanssa. Myös mahdollisesta synnytyksen jäöälkeisestä masennuksesta on hyvä tietää etukäteen mahdollisimman paljon niin ymmärtää omiakin tuntemuksiaan, koska kaikki ei aina ole niin ihanaa vauvan kanssa.

M;inusta on hyvä asia, että olet ottanut selvää, voit vielä jutella oman kuntasi äitiysneuvolan henkilökunnan kanssa näistä asioista sitten kun olet raskaana. Onnea matkaan :)
 
Niin se menee että vaikka luet itsesi lastenneuvolan terkkariksi (niinkuin minä) niin esikoisen syntymä ja vauva-aika on täysi yllätys silti. Uskon että sinulla on jonkinmoinen käsitys elämisestä vauvan kanssa sekä perustietoja synnytyksestä. Jos sinä/te haluatte lapsen niin eikun yrittämään. Lapsi sitoo ainakin ensimmäisenä ikävuotenaan sinut täysin, joten siihen on ainakin varauduttava että entinen elämä jää lapsen synnyttyä historiaan eikä enää palaa sellaisenaan, joten jos haluate nautiskella elämästä vielä nykyisellään miehesi kanssa kahden, sitten tehkää niin sitten niin. Kukaan ei osaa kertoa sitä millaisen lapsen te saatte eikä siis sitä millaista arkenne tulee olemaan. Voi olla että olette terveitä, hyväruokaisia-ja unisia ja elämänne on yhtä aurinkoa pienokaisenne kanssa tai sitten olette aina kipeänä ja mikään ei luonnistu ja saattaapi pinna olla aika tiukalla.
Itselleni kävi onneksi niin että heittäydyin täysillä tunteiden vietäväksi vauvakuumeessa enkä ajatellut etukäteen niin paljoa, synnytystänikään en suunnitellut ja kaikki olemme hengissä.
En olisikaan halunnut tietää kaikista näistä mahdollisista vastoinkäymisistä ennen raskautumista sillä olisin saattanut jättää leikin kesken. Yksi asia on varmaa, rakastan lastani aivan älyttömästi eikä mitkään yövalvomiset tai uhmakaudet ja sairastelut sitä muuta. En tule ikinä katumaan lapsen hankkimista vaikka välillä kaihoisasti muistelen kuinka mieheni kanssa olimme niin lokoisissa tunnelmissa kahden. Rakkaus omaa lasta kohtaan on jotain niin ainutlaatuista ja ihanaa että olen päättänyt tämän kaiken käydä läpi, oli se sitten millaista hyväjään.
Miettikää itse haluatteko kaiken vastuun, ilon ja surut uuden elämän kanssa. Ei siihen voi ennalta valmistautua kuin päättämällä että aion jaksaa vaikka mikä olisi jos lapsi tulee. Tai sitten jos ette ole valmiita niin siirtäkää ajatusta eteenpäin.
 
Kuinka mammat täällä on valmistautuneet lapsen odotukseen ja syntymään? Onko hankittu tietoa luotettavista lähteistä (esim. kirjastosta asiantuntijoiden kirjoittamia opuksia) vai lähinnä menty mutu-tuntumalla ("nyt tahtoisin lapsia - hankitaan niitä siis")
 
ihan vaan varmistaaksesi mahdollista töihinpaluutasi lapsen jälkeen. Olet kovin nuori ja vastavalmistunut, ehdit äidiksi yhtä hyvin 2-3 työvuodenkin jälkeen.

Ehtisit "nälkäisenä" painaa töitä hetken, saada ehkä vakituisen työpaikan jonne halutessasi palata.
 
[QUOTE="neiti";22439173]Kuinka mammat täällä on valmistautuneet lapsen odotukseen ja syntymään? Onko hankittu tietoa luotettavista lähteistä (esim. kirjastosta asiantuntijoiden kirjoittamia opuksia) vai lähinnä menty mutu-tuntumalla ("nyt tahtoisin lapsia - hankitaan niitä siis")[/QUOTE]

Luin 16vuotiaasta lähtien vauvalehtiä ja kun alkoi tuntumaan siltä että ollaan valmiita ostin myös pari kirjaa katseli dokumentteja. Niitä katselin lähinnä haaveilumielessä, kun eihän niistä opi kuin teorian, eri asia käytännössä taas.
Harkittiin toki ja maisteltiin ajatusta jonkin aikaa ja alotimme yrityksen jossa meni lähes 2vuotta.
 
En minä ainakaan ole koskaan mennyt kirjastoon lainaamaan opuksia synnytyksestä yms mistään muustakaan lapseen liittyvästä asiasta.
Meillä opeteltiin lastenhoitoa yms esikoisen kanssa. Apuja esim. koliikista yms. hoidoista on saatu omilta vanhemmiltamme. Vanhat konstit ovat parempia, kuin pussillinen uusia. Ja näitä samoja oppeja käytimme jatkossakin esim. juuri koliikin suhteen.

Synnytyskin onnistui ihan ilman opuksia. Harva synnytys menee ihan oppikirjojen mukaan.
Odotusaikakin meni ihan omalla painollaan neuvolan avulla.
 
Tilanteenne kuulostaa hyvältä. Ärsyttää kun nämä vastaajat selittävät että "ei siihen voi valmistautua", ihan niin kuin valmistautumisesta olisi haittaa! Minulla on sama tilanne kuin sinulla, paitsi me jo yritämme vauvaa. Olen hankkinut paljon tietoa ja voin väittää että siitä on suuri apu. Vaikka naiset on suunniteltu vauvanhankintaan, ei kaikkea tietoa ole valmiiksi pään sisällä.

Minä suosittelen että menet asenteella "varaudu pahimpaan" niin yllätyt kuinka helppoa kaikki asiat ovatkaan! Tämä pätee kaikessa joten tuskin tämäkään on poikkeus.
 
Jos kumpikin lapsen haluaa, niin mikäs teitä yrittämästä estää. Useimmat tosiaan pystyvät tekemään töitä ihan normaalisti raskausaikana ja toisaalta, eihän sitä tiedä, kuinka kauan menee aikaa siihen, että tärppää. Toiset raskautuvat eka yrittämällä, toiset vasta vuoden päästä jne.

Itse sain esikoisemme aikanaan 22-vuotiaana, olin juuri valmistunut ammattiin (mies puolestaan oli ollut vakitöissä jo muutaman vuoden) eli käytännössä jäin suoraan äitiyslomalle valmistumisen jälkeen. Töitä olin tehnyt jonkin verran jo opiskeluaikana ja paristakin paikasta minua pyydettiin ottamaan yhteyttä, kunhan olisin palaamassa takaisin työelämään. Kun lapsi oli reilun vuoden ikäinen, menin kesätöihin omalle alalleni mieheni kesäloman ajaksi. Saman tein myös silloin, kun lapsemme oli reilut pari vuotta vanha. Siitä sitten sujahdin pikku hiljaa kokonaan työelämään. Eli jos mahdollista, itse tekisin keikkaluontoisesti töitä lapsen ollessa vähän vanhempi, jotta oman alan opit eivät jäisi unholaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja koona87:
Tilanteenne kuulostaa hyvältä. Ärsyttää kun nämä vastaajat selittävät että "ei siihen voi valmistautua", ihan niin kuin valmistautumisesta olisi haittaa! Minulla on sama tilanne kuin sinulla, paitsi me jo yritämme vauvaa. Olen hankkinut paljon tietoa ja voin väittää että siitä on suuri apu. Vaikka naiset on suunniteltu vauvanhankintaan, ei kaikkea tietoa ole valmiiksi pään sisällä.

Minä suosittelen että menet asenteella "varaudu pahimpaan" niin yllätyt kuinka helppoa kaikki asiat ovatkaan! Tämä pätee kaikessa joten tuskin tämäkään on poikkeus.[
Click to expand...

Erittäin hyvä neuvo! :)
 
Kaikkein tärkeintä valmistautumista perheelliseen elämään oli yritysajan pohdinnat miehen kanssa meidän omista asenteista, mielipiteistä ja periaatteista lasten kasvatuksen suhteen. Ei sitä mitenkään tietoisesti tehty, sitä vaan kerkesi niin paljon lähipiirissä tapahtumaan sinä aikana kun me omaa lasta toivottiin että tuli sinänsä automaattisesti.

Monet tuntuu törmäävän lapsen saatuaan siihen että onkin ihan erilaiset periaatteet kasvatukseen ja lapsenhoitoon liittyen, varsinkin tuntuu olevan iso asia joillekin tämä rahapuoli, jäädäänkö hoitovapaalle ja miten talous hoidetaan, kuka maksaa mitä jne. Olen ollut tosi onnellinen siitä ettei meillä ole tullut mitään konflikteja näistä asioista koska puhuttiin niin monet asiat läpi jo valmiiksi. Voin suositella :)

On tosi hyvä perehtyä asioihin ja miettiä etukäteen miten hyvin mahdollisesti kestää valvomista ja huutoa ym. että tietää missä kohti voi itselle tulla vaikeeta. Neuvola on ihan älyttömän hyvä apu sekä odotus- että vauva-aikana kunhan vain uskaltaa pyytää apua. Jos tuntuu ettei oman neukkatädin kanssa tule toimeen, kannattaa asia tosiaankin ottaa esille ja pyytää vaihtoa ellei tunnu että hänelle uskaltaa puhua.

Jos teistä tuntuu että olette valmiita yritykseen, go for it. Toivottavasti ei ihan tuhottoman kauan tarvitse yrittää :)
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa