"Oma elämä" synnytyksen jälkeen

[unikuu108]

niin. mun elämä muuttui tosi radikaalisti ekan myötä ja tokan myötä vielä lisää. mä olen äiti. on mulla harrastuksia muttei mitään hirveen säännöllistä koska noi lapset nyt vaan menee edelle aikalailla kaikesta. oma pää oli enemmän hajoomassa ekan jälkeen (ja ekan kanssa tässä nyt on enemmän vaikeeta kuin tokan)..

mäkin otan oluen tai puolikkaan silloin tällöin kun lapset on nukkumassa. täysimetän tätä kakkosta. mutta noin 1½tuntia on se kuinka kauan voin olla poissa hyvällä omallatunnolla. vauva ei juo pullosta ja vaikka isä joka päivä hoitaakin vauvaa niin jostain kumman syystä se ei hänen kanssaan viihdy kovin montaa minuuttia kerrallaan.
omaa elämää kaipasin eniten ekan jälkeen.. nyt olen jo tottunut tähän epäsäännölliseen,muille omistettuun elämään.
mut mä kyllä kerkeen..ei mulloo kiire.lapset on niin vähän aikaa pieniä.

 

[miu]

Lapset ovat totta kai tärkeintä elämässä, mutta haluan olla muutakin kuin äiti sinä samalla.

Jep, mulla ihan samat ajatukset! Rakastan lapsiani yli kaiken ja heidän hyvinvointi on mulle aina etusijalla, mutta kyllä mä haluan olla muutakin kuin pelkkä äiti. Ei mun oma persoonallisuus tai omat tarpeet oo mihinkään kadonneet lasten myötä ja koen silti olevani hyvä äiti lapsilleni! Haluan edelleen huolehtia ulkonäöstäni ja pukeutua siististi, tavata kavereita ja harrastaa ja ennen kaikkea viettää laatuaikaa miehen kanssa. Musta ei ikinä sais kotiäitiä joka vaan kököttää kotona lasten kanssa ilman meikkiä ja rupsahtaneena. Ei äitinä oleminen tarkoita sitä että oma elämä pitää uhrata perheelle ja lapsille, ne voi kyllä yhdistää jos vaan on tahtoa!

 

[mä]

Mulla on kolme lasta (8v,2v9kk ja 8kk), neljäs tulossa kesäkuussa. Ekan kanssa olin yksinäni ja treenaamisen alotin ku tyttö oli 3viikkoa. oli mulla mukana. nukku vaunuissa tai sitte vaihdettiin vaihtopenkillä paitsi pelaajaa, myös vauvan pitäjää kun oli vähän vanhempi (n1v) niin vein treenien ajaksi "anopille" jos sinne vaan sopi, muuten kulki mukana. Alkoholia en kotona ottanu koska olin yksin lapsen kanssa, eikä se tuntunu hyvältä ajatukselta. baarissa kävin ekan kerran kun tyttö oli noin 3kk. Menojalkaa ei juurikaan vipata, mutta edelleen treenaan 2kertaa viikossa. turnaukset, kauden avajaiset, pikkujoulut, kaupassakäynnit ja karaoke-illat onnistuu ihan hyvin ilman lapsia kun mies on valmis hoitamaan oman (ja mun) jälkikasvun. Pidä siis kiinni niistä omista jutuistas siinä määrin ku tilanne antaa myöten.

 

[Chala]

Se on ihan susta itsestäsi kiinni miten oma elämä muotoutuu lapsen synnyttyä Itse kuulun kanssa siihen "omituiseen" kastiin joka on valinnut jättää harrastukset ja omat menemiset väliin lapsen ollessa pieni, koska tuota pikku enkulia odotettiin niin hurjan kauan etten ole malttanut olla erossa hänestä

Mun oli tarkoitus palautella omia liikuntaharrastuksia loppukesästä, mutta kävikin niin ihanasti että olin uudelleen raskaana, joten en viitsinyt muutamaksi kuukaudeksi palata. Vuoden päästä sitten kerkeää taas. Baareissa en ole käynyt vuosikausiin ja kaverit tuppaa itsekin olemaan lapsellisia niin melkeinpä perheporukalla tavataan, enkä ole kaivannut itsekseni menoa.

Mun ystävällä on samanikäinen lapsi kuin itsellä ja hän on ehtinyt moneen otteeseen mennä kavereiden kanssa ja käydä shoppailemassa itsekseen. On niin erilainen ihminen ja tykkää ottaa aikaa itselleen, että heillä on onnistunut mainiosti niin. Jokainen valitsee itse oman tiensä, eikä oman elämän tarvitse lapsensaantiin loppua

Ps. Olin mäkin niin julmetun huono äiti että join lasin valkoviiniä viime jouluna kun tyttö oli vasta reilun kuukauden ikäinen ja imetin. Tuli vaan muutama tunti vinkkulasin jälkeen taukoa kun tyttö oli juuri syönyt, että en usko hänen tulleen kamalaan humalaan

 

[ralliperuna]

Sä et vissiin oo kauheesti tehny ennen raskautta taustatyötä?
Mä join vikan lonkeroni helmikuussa 2008 ennen raskautta.Imetysajan jälkeen join seuraavan saunan yhteydessä syyskuulla 2009.
Jos sä juot imetysaikana,ihmettelisin,jos siitä ei sulle tulisi nootia.Okei,monet täällä varmasti juo imetysaikana mutta uskoisin että suurin osa ei siihen pystyisi,mulle ainakin tulis ittelleni huono omatunto,sillä kuitenkin se alkoholia jää vereen jokskuks aikaa. :|
Sit juot jos juot imetysaikana,en mä sille mitään voi mutta kyllä sun sen verran täytyy ymmärtää että TUSKIN baarissa käymiseen sulle jää aikaa.Ethän sä kännissä kotiin voi tulla lasta hoitamaan keskellä yötä?Joten tarvit hoitopaikan lapselle jostain ja iso osa isovanhemmista ei uskalla ottaa ainakaan alle 6kk ikästä yökylään.Meillä tyttö 1v2kk,kävin konsertissa lokakuun lopulla,otin 3 lonkeroo ja oon ihan tyytyväinen.Ei mun mielestä tarvi joka kuukausi olla kupittamassa,ainakaan perheellisen.Pärjää vähemmälläkin.Monet saattaa olla hei vuosikausia ennen kuin käy baarissa lapsen saamisen jälkeen.Ja voin kertoo että sitä lasta tulee kamala ikävä siellä baarissa,ainakin mulle.Sitten toivoo että olis jääny kotio eikä vieny tyttöö hoitoon siks aikaa.

Oma elämä jää kyllä lapsien jälkeen mutta totaalisen erilaisena kuin ennen lapsen saamista,tekemiset suunnitellaan kauan ennen kuin tehdään.

 

[vieras]

Kolmen lapsen äitinä mulla ei ole koskaan tullut mieleen, että lasten kanssa vietetty aika ei olisi omaa elämääni. Kamalan kuuloista jos jo raskausaikana pitää miettiä milloin pääsee seuraavan kerran dokaamaan! Olen minäkin baareissa käynnyt lapset saatuani, mutta ikinä ei ole tullut mieleen jättää vastasyntynyttä pumpattujen maitojen kanssa hoitoon siksi, että äiti pääsisi baanalle. Sen aika tulee sitten myöhemmin.

 

[Mari]

no mulla on kans oma elämä jatkunut lapsen jälkeenkin. Käyn päivittäin omissa harrastuksissa ja näin tein heti syntymän jälkeen. Kaikki on niinkuin ennenkin ja lapsi tulee siinä sivussa.

 

[Vieras]

Minusta tuntuu oudolta, että se äidin "Oma elämä" yhdistetään aina vain baarissa juoksemiseen ja ryyppäämiseen. Itse en ole koskaan viihtynyt baareissa, alkoholiakin juon aniharvoin. Mutta kyllä olen silti pystynyt jatkamaan sitä "omaa elämää" myös lapsen syntymän jälkeen, imetysaikana tietty vähemmän. Isä on kuitenkin perheessämme yhtä suuressa vastuussa lapsen hoidosta kuin minäkin, joten työ, vanhat harrastukset ja ystävät ovat osa elämääni edelleen.

 

[sibirica]

mulla on yksi lapsi, vähän yli vuoden. Toinen tulossa toukokuussa.

Ensimmäisen lapsen jälkeen jatkoin liikuntaharrastustani 2 krt/viikossa kuten ennenkin. Sillä aikaa mies katsoi lasta. N. 3kk synnytyksestä vauva sai jonkinlaisesta unirytmistä kiinni jolloin minunkin elämäni tasaantui hieman. Saatoin juoda silloin tällöin esim. lasillisen viiniä kotona.

Baarissa pääsin käymään milloin halusin. En tosin halunnut kovinkaan usein mutta tuntui hyvältä, että mies oli valmis hoitamaan lasta ja ymmärsi, että minä tarvitsen myös kodin ulkopuolista elämää.

Nyt odotan toista lasta. Uskon, että elämä muuttuu hieman vielä lapsikeskeisemmäksi mutta mies on esim. painottanut, että liikuntaharrastustani minun täytyy jatkaa ja luvannut hoitaa lapsia aina sen ajan. Uskon, että jatkossakin pääsen joskus tapaamaan ystäviäni ilman lapsia ja baariinkin jos siltä tuntuu.

 

[Tukka Tötteröllä]

Tietyllä tavalla se "oma elämä" loppuu kun vauva syntyy. Et voi tehdä asioita just silloin kun välttämättä haluaisit/pystyisit. Olet suunnitellut tyttöjeniltaa, lapsi sairastuu, etkä pääsekään. Siinä ne oman elämän haaveet ja toiveet musertuu hetkeksi, olo on pettynyt. Mutta kukin päättää itse, kuinka haluaa rakentaa elämäänsä, on kuitenkin tärkeää että keskipisteenä on perhe. Ei tarvitse luopua kaikesta, mutta on opittava joustamaan. Muista että myös lapsen isän kunnioittaminen on tärkeää ja hänelle se oma elämä on varmasti myös tärkeää. Älä rajoita liikaa, mutta muista, että sinullakin on oikeus siihen mitä haluat.

Meillä onnistuu loistavasti tuo ns. "oman elämän" toteuttaminen, kyläilen joskus yksin, käyn kaupungilla joskus yksin, saan olla vaan joskus ihan yksin. Joskus olen joutunut vaan sanomaan että nyt meen, tuun tunnin päästä takasin. Mutta monia kertoja olen joutunut viettämään sitä omaa aikaa kaksin.

onnea tulokkaasta :flower:

 

[s]

Mulla olisi tarvetta myös omiin juttuihin mutta ei vain ehdi. Ikävää mutta totta. Kummallista miten ennen lapsia ajatteli järjestävänsä kyllä kaikelle aikaa. Ja pah, juuri tuö järjestely on kovin vaikeaa jostain syystä kun mieskin on kaiken ajat töissä.

 

[leijona76]

Niin...mikä omaelämä. Nyt kun lapsi on isompi niin pääsen minäkin menemään. Mutta vauvavuotena ei voinut miestä jättää vauvan kanssa ja tukiverkkoa ei pahemmin ollut/ole. Kyse ei ollut minusta vaan siitä että mies ei ollut luotettava hoitaja eikä osannut olla pojan kanssa edes paria tuntia. Jo kaupassa käynti johti hermojen menetykseen kun vauva itki kuten ne tekevät. Eipä ne raskausajan suunnitelmat menneet sinnepäinkään.

 

[Jaana]

Mikä oma elämä???
T. Kahden äiti

Peesi! Lapset 2v ja 8kk.

 

[vieras]

Mulla on kolme lasta, nuorin puolivuotias ja harrastan liikuntaa 4 kertaa viikossa. Käyn jumpassa silloin tai salilla Ja menemään pääsen milloin vaan haluan, ja kiitos siitä miehelleni Ei se oma elämä lopu kun lapsi syntyy, saattaa toki rajoittua mutta ei se mihkään katoa, ellet itse anna sen kadota!

 

[Helmi S]

Ai niin, vielä yksi hauska (?) anekdootti tähän. Olin yhtenä päivänä hampilääkärissä (johon menoa pelkään), mut sit yhtäkkiä siinä tuolissa yllätti sellainen seestynyt olo, että huh, nyt mulla on lepohetki. Tässä vaan maataan ja rentoudutaan. Uusi lähestymistapa hammaslääkärikäyntiin!!

Mä kans nautin kovasti, kun kävin labrassa verikokeissa. Oli pitkä jono, ja normaalisti olis alkanu tuskastuttamaan. Nyt mä vaan nautin, kun sain lukea lehden ihan rauhassa.

 

[ajatukset muuttuvat ehkä vielä]

Minulla 2-vuotias ja odotan nyt toista.
Ajattelin vähän niin kuin ap vielä raskauden aikana mutta kyllä ne ajatukset nopeasti kaatuivat omaan mahdottomuuteen kun vauva syntyi.
Lapsi täysimetetty, ei huolinut pulloa MITENKÄÄN. Viihtyi isänsä kanssa korkeintaan tunnin, jonka jälkeen suoraa huutoa kunnes saavuin paikalle.
Pari kertaa tuon kokeneena (voin kertoa että on HIRVEÄ tunne tulla kotiin hysteerisesti huutvan lapsen luokse ja vielä kuulla että se on huutanut sillä tavalla tunnin) jätin "omat menoni" lähes nollille.
Vapauttavaa omaa aikaa oli jo yksin kaupassa käynti, sitäkin oppi arvostamaan.
Baarin ei kerta kaikkiaan olisi / ole tehnyt mieli laisinkaan, en millään jaksaisi iltakymmentä pidempään. Väsy tulee nykyään ihan eri tavalla kuin ennen ja nukkumaanmenoakin arvostaa ihan eri tavalla kuin aikaisemmin.
"Omaa aikaa" on se hetki kotona kun saa vain olla, kun lapsi nukkuu tai isä hoitaa.

 

[umbrella-]

Mä ainakin koen, että mulla on omaa elämää edelleen. Tosin mun elämä suurilta osin on lapset, mahdollisuus olisi saada heitä hoitoon paljonkin mm. isovanhemmille ja mies osallistuu heidän hoitoonsa siinä missä minäkin, mutta en juurikaan koe tarvetta olla lapsista erossa. Varsinkin nyt kun olen työssä, niin aika lasten kanssa on juuri sitä mitä kaipaan, mistä eniten nautin.
Mutta toki silti vielä harrastuksissa käyn, lähinnä siis liikkumassa, kerran tai pari viikossa.

 

[vieras]

Mulla oli omaa elämää esikoisen kanssa, jota ei voinut imettää. Silloin tosin olin niin väsynyt, että oma elämä käsitti parissa kaupassa kiertelyn ja pienen kävelylenkin. Toisen imetetyn kanssa oma elämä on joku kaukainen muisto vaan.

Omaa elämää on nykyään lähteä 6-vuotiaan kanssa kahdestaan jonnekin

 

[abcdefghijk1]

Mikä oma elämä???
T. Kahden äiti

peesi. yhden lapsen kanssa vielä onnistuu joten kuten mutta ei enää.
T. Kolmen äiti

 

[x]

Noilla kavereidesi kommenteilla tarkoitetaan vain sitä, että ap:llä ei toistaiseksi ole mitään hajua siitä millaista elämä vauvan/lapsen kanssa tulee olemaan. Jotkut onnistuvat säilyttämään pienen palasen "omaa elämäänsä", suurin osa kokee menettävänsä sen kokonaan, etenkin esikoisen ollessa kyseessä. Sitten kun vauvasi syntyy, niin tulet jossain vaiheessa huomaamaan mitä noiden kommenttien takana on. Sun ei kannata luoda mitään suurisuuntaisia kuvitelmia ja suunnitelmia elämästä lapsen kanssa, vaan katsot ensin millaista se tulee olemaan ja teet päätöksesi vasta sitten.

 

[vieras]

Mikä oma elämä???
T. Kahden äiti

peesi. yhden lapsen kanssa vielä onnistuu joten kuten mutta ei enää.
T. Kolmen äiti

Kyllähän se oma elämä onnistuu, järjestelykysymys ainoastaan.


t: kolmen äiti (lapset 3v, 1v ja 1kk)

 

[vieras]

Kyllä sitä on "omaa elämää" jos haluaa ja jos on mies tasavertainen vanhempi lapsille. Meillä mies osallistuu kodin ja lasten hoitoon ihan samalla tavalla kuin minä. Molemmat harrastetaa ja saadaan harrastaa. Lapset 1v ja 3v. Lisäksi minä olen yrittäjä ja mies normaali työssä. Minä en kyllä kovin usein harrasta, koska joudun olemaan töissä 3-4 h/pv, mutta työ minulle osittain harrastus. Olen huomannut kaveripiirissä, että ne äitit ei harrasta, joiden mies ei hoida lapsia.

 

[poipoipoi]

Moni asia pysyy kuitenkin samanakin, että Kaikki ei muutu kuten usein pelotellaan esikoista odottavaa. Sinulla on oma mies, mahdollisesti työ/ opiskelu, ystäväsi, jotain pystyt varmasti harrastamaan jos haluat ja saat miehesi kanssa sumplittu. Minua myös ärsytti aikoinaan nuo kommentit ja hengissä siitä selvisi ja ihan omana itsenään. Ekat kuukaudet meni vähän sumussa mutta kuitenkin. Jotenkin on inhottavaa, että pelotellaan kun muutenkin jännittää tuleva. Pidä rohkea asenteesi, kyllä kaikki hyvin menee etkä kadota itseäsi Kyllä hyvän huolenpidon pystyy yhdistämään siihen, että on sitä omaakin elämää.

 

[TilkkuTyttö]

Mun oma elämä on nyt täällä kotona lasten kanssa. Esikoisen synnyttyä kävin ekan 6kk jälkeen pari kertaa viikossa jumpassakin, mutta tokan synnyttyä meidän elämä on todella paljon muuttunut.
Olemme vaihtaneet maata, miehellä on uusi vastuullinen asema työssään, ja on poissa kotoa klo.8-22/23.00 joka arkipäivä.
Me ei tosin kummatkaan koskaan harrasteta mitään baareilua, joten siitä ei ole tarvinnut luopua kun sitä ei ole ollut. Nyt 2 lapsen kanssa kotona arjet täysin yksin on vaan pitänyt asennoitua siihen että tässä on mun oma elämä, ja ottaa se pieni hetki silloin tällöin kaiken touhun keskellä itselleen ja istahtaa kupposelle teetä.
Leffaan ja konsertteihin kaipaan joskus, ja nyt tammikuussa onkin eka ilta ikuisuuksiin että pääsen balettiin!

 

[vieras]

Kyllä sitä on "omaa elämää" jos haluaa ja jos on mies tasavertainen vanhempi lapsille. Meillä mies osallistuu kodin ja lasten hoitoon ihan samalla tavalla kuin minä. Molemmat harrastetaa ja saadaan harrastaa. Lapset 1v ja 3v. Lisäksi minä olen yrittäjä ja mies normaali työssä. Minä en kyllä kovin usein harrasta, koska joudun olemaan töissä 3-4 h/pv, mutta työ minulle osittain harrastus. Olen huomannut kaveripiirissä, että ne äitit ei harrasta, joiden mies ei hoida lapsia.

Näin!
Mies on vaan "laitettava" alusta alkaen hoitamaan lasta. Itsellä on kolme lasta ja elämä ei ole mitenkään rajoittunut lasten myötä. Pääsen menemään ja harrastamaan.