mulla ei ole koskaan omaa aikaa. meillä on neljä lasta. kun tulen töistä kotiin niin mun on pakko alkaa viihdyttää miestäni kaikin tavoin enkä saa hetken rauhaa. mies kulkee koko illan perässä ja vaatii läheisyyttä. minua tämä on alkanut ahdistamaan. eikä jokainen ihminen tarvitse myös hetken itselleen? koen huonoa omaatuntoa että haluaisin välillä olla yksin omissa askareissani kotona. en tarkoita että mieheni tarvitsisi lähteä jonnekin. kunhan vain saisin olla hetken itsekseni. tästä ollaan riidelty paljon. mieheni kokee sen uhkana suhteelle että haluan olla yksinkin. epäilee heti että mulla on joku toinen ym. tuntuu että meinaan välillä tulla hulluksi kun lapset vaatii omansa ja sitten vielä mies. missä on mun oma elämä??