oma aika?

mulla ei ole koskaan omaa aikaa. meillä on neljä lasta. kun tulen töistä kotiin niin mun on pakko alkaa viihdyttää miestäni kaikin tavoin enkä saa hetken rauhaa. mies kulkee koko illan perässä ja vaatii läheisyyttä. minua tämä on alkanut ahdistamaan. eikä jokainen ihminen tarvitse myös hetken itselleen? koen huonoa omaatuntoa että haluaisin välillä olla yksin omissa askareissani kotona. en tarkoita että mieheni tarvitsisi lähteä jonnekin. kunhan vain saisin olla hetken itsekseni. tästä ollaan riidelty paljon. mieheni kokee sen uhkana suhteelle että haluan olla yksinkin. epäilee heti että mulla on joku toinen ym. tuntuu että meinaan välillä tulla hulluksi kun lapset vaatii omansa ja sitten vielä mies. missä on mun oma elämä??

 

Tuo on ongelma josta kannattaisi käydä puhumassa esim. perheneuvolassa tms. Miehesi on ilmeisesti jostain syystä alkanut sairaalloisen mustasukkaiseksi ja se voi mennä vain pahemmaksi.
Onko miehelläsi syytä olla mustasukkainen?

Oma aika on mullakin kadoksissa, vaan ihan muista syistä kuin sulla. Mä olen kotiäitinä ja lasten kanssa 24/7, mies on töissä ja haluaa sitä omaa aikaansa kotona.

 

todennäköisesti kyse onkin mustasukkaisuudesta joka ei ole ihan terveellä tasolla. olen aivan normaali työssäkäyvä, tunnollinen perheenäiti eikä tulisi mieleenikään pettää miestäni . olen uskollinen miehelleni. toki se hieman huolettaa että millaiseksi voi toisen mustasukkaisuus muuttua. mulla ei ole mitään omia menoja kodin ulkopuolella lukuunottamatta työ ja kauppareissu.

anna miehellesi omaa aikaa ja sitten onkin sun vuoro vaatia sitä itsellesi
=)

 

Apua, meilläkin on 4 lasta joista nuorin 2 kk, vanhimmat koululaisia. Mulla on taas niinpäin että kun mies tulee töistä niin kyhnään hänessä kiinni ja tahdon hellyyttä. Jotenkin päivät tuntuu "yksinäisiltä" - tietty kun sosiaalinen elämä on vähissä pienen vauvan kanssa ja onhan elämä lasten kanssa vaativaa vaikka niin ihanaa onkin. Mutta olisiko perheneuvola sitten se paikka mistä voisitte apua saada? Toisaalta voihan olla niinkin että miehesi todella kaipaa läheisyyttä arkisiin päiviin, välttämättä ei mikään sairaanloinen mustasukkaisuus ole kyseessä vaan kaipaus kosketusetäisyydelle.

 

Ota itsellesi se oma aika. Minun ei ole tarvinnut, koska sovimme ennen pojan syntymää että lapsi hoidetaan yhdessä ja vuorollaan kumpikin antaa toiselle omaa aikaa. Mieheni juoksee maratoneja ja minä liikun tai harrastan shoppailua tms.
Tee miehellesi selväksi, että nyt MINÄ LÄHDEN ULOS VAIKKA TUNNIKSI. Kyllä se mies pärjää lastan kanssa tunnin oikein hyvin. :headwall: :headwall: